Kova hinku olisi löytää aikaa tälle kivalle bloggaamiselle mutta kun ei löydy niin ei löydy. Hobitti on alkanut saamaan hepulikohtauksia (tod. lievä ilmaisu) jos äiti istua kököttää koneella keskellä päivää kun ollaan kotona kahden. Ymmärtäähän sen, jos minäkin olisin kahden vaikka ukkoni kanssa kotona ja toinen asuu koneella niin luultavasti huutaisin minäkin. Silleen sydäntäsärkevästi ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ, loputtoman pitkään. Hobitti kun ei ole mikään ihan pieniääninen mies muutenkaan, niin yritän suojella sitä pientä osaa kuulokapasiteetistani mitä jäljellä on, pysymällä pois koneelta päivisin.
Yleensähän olen hoitanut bloggaamisen iltaisin kun olen saanut KOKO miesköörin nukkumaan mutta nyt on tuntunut että itsekkin olisi pakollista nukkua joskus. (Ihan omituista) Koko blogia en silti halua haudata, josko tämä elämänvaihe olisi ohimenevä kuitenkin, kuten yleensä kaikki. Jäämme odottelemaan seesteisempiä hetkiä :D
Ps. Pakko vähän hehkuttaa että tämän blogitauon aikana olen ollut mukana kahdessa synnytyksessä doulan ominaisuudessa. Huikeaa se yhdessä synnytyksen odottaminen, ja huikeita reissuja. Voisin kirjoittaa asiasta vaikka kuinka mutta vielä nämä "matkat" tuntuvat liian henkilökohtaisilta.
Rakkaudentäyteistä kesänalkua kaikille!!
