Nyt vai huomenna? Karkauspäivän lapsi.

Tänään oli vuorossa taas se päivä vuodesta jolloin saimme koko perheen kesken kinastella siitä onko Hobitilla syntymäpäivä vaiko ei. Mies voitti, tavallaan. Tänään Hobitin syntymästä on 730 päivää.. eli 2x 356päivää. Mutta silti.. en minä synnyttänyt 28.pvä, en saanut lasta syliin enkä rinnalle. Siellä sairaalalla minä vaapuin kuin nälkäinen ryhävalas kanttiiniin, tietokoneelle ja huoneeni väliä. Ei sellainen ole kenenkään syntymäpäivä!! 

Vielä vatsassa. 

Entä sitten huominen? Täytyyhän sen olla jos Hobitti on syntynyt 28.päivän jälkeen tulevana päivänä! Loogista! Mutta eihän se nyt siltä tunnu! Hobitti on helmikuun lapsi, ei maaliskuun. Laskettu aikakin oli helmikuussa, vauva saatiin helmikuussa. Mitä tässä nyt on niin vaikeaa ymmärtää?? 

Mitähän taivaankappaleet sanoo lapselle joka ei ole syntynyt normaalin kartan alla? Päivänä jolla kenelläkään ei ole edes nimipäivää. Wikipediassa on lista karkauspäivän kuuluisista henkilöistä.. sen perusteella Hobitti on todennäköisesti (jos siis on joskus kuuluisa) joko jääkiekkoilija tai sarjamurhaaja. Tietenkin jos on oikeasti hyvä sarjamurhaaja niin sitten ei ole kovinkaan kuuluisa. 

1.3 tutustutaan toisiimme.

Voitte varmasti kuvitella miten sitä "minä ihan varmasti synnytän karkauspäivänä"-vitsiä tulikin viljeltyä kun Hobittia odotti. Ehkä sen tiesi jo silloin, jos jollekkin osuu niin varmasti omalle kohdalle kaikki universaalit omituisuudet. Asia edelleen välillä hymyilyttää, mutta samalla tuntuu surulliselta kun Muusikon ja Tutkijan syntymäpäivinä, toiselle aamulla klo 8 ja toiselle nukkumaanmennessä, käyn sänkyyn viereen makaamaan ja kerron aina saman tarinan miten maailma sinä aamuna/yönä niin radikaalisti muuttui. Miten vauva oli ihan isänsä näköinen, hassun ruttuinen ja leveä nenäinen. Ehkä tuo traditio tulee olemaan entistäkin arvokkaampi kun sen voi suorittaa vain 4 vuoden välein? Sekin tulee muuttumaan ettei tarinaa voi kertoakkaan nukkumaan mennessä eikä herätessä vaan kesken Salkkareiden. Miten se nyt näin meni?

Minne ne 2 vuotta katosi? Tämähän oli ihan eilen :/

Meillä juhlitaan nyt kuitenkin sunnuntaina, kun kerran päivän saa reippaasti valita. Lahjoja ei ole juurikaan hankittu kun tuntuu että taloudessa on jo ihan kaikkea kaapit pullollaan. Olen käsivarret puutuneena muotoillut "muumifiguureja" kakun reunalle. Tai sitten ne on pelkkiä figuureja jotka oudosti muistuttavat jotakin japanilaista möykkyä. 

Ps. Tavallista herkempänä ehkäpä olen muistellut Hobitin tuloa maailmaan, saimmehan eilen ihanan viestin että sukuun tupsahti täydellinen kolmekiloinen prinsessa. 

Tautisaattue

Oltiin sitten ihan kunnon tautisaattue kun lähdettiin Tutkijan ja Hobitin kanssa Etelä-Suomeen muutaman päivän lomareissulle. Kuin kuolemansaattue me jätettiin taaksemme ruumiita.. Olen kasvanut nyt jossakin pussissa, mutta olen aina kuvitellut että vatsataudin jälkeen kun oma olo on hyvä (noin vuorokausi-kaksi), voi ilmestyä takaisin ihmisten pariin. Mennä siis normaalisti töihin, harrastuksiin, kouluun ym. No ei voi! 6 vrk taudin loppumisesta saatiin tartutettua ilmeisesti kaikki joiden kanssa oltiin tekemisissä. Mukaanlukien 2 läheistä jotka eivät missään nimessä saisi saada mitään vatsatautia!! Viimeisillään raskaana oleva ystävä joka onneksi oli jo valmiina TAYSissa odottamassa käynnistystä. Käynnistyi sitten hieman jotain muuta :/ Aaaarrgh!

H&M talvimallistoa :)

Tarkoituksena oli saada hienoja valokuvia aamuauringossa kun ollaan järven jäällä pilkillä, mutta meidän pilkkimestari pilkki hieman eritavalla kuin ajateltiin:/ Tutkija onneksi ehti käydä kokeilemassa päivää aikaisemmin muutamalla reiällä ja saivat huikeat 25 kalaa. Voi sitä riemua! Kalat jätetiin pellonreunaan kettujen syötäväksi. 

Kovasti on ollut puhetta että noro voi elää pinnoilla kaksikin viikkoa, mutta meilläkään ei reissussa ollut mukana pestyjen vaatteiden lisäksi kuin Hobitin pupurätti. Voihan sen kyllä arvata että se viattomimman näköinen olisikin juurikin se murhaaja! 

Käsinkosketeltavaa huonoa omaatuntoa.

Miten hirveää olisikaan jos olisi töissä vanhustenhoidossa, päiväkodissa tai vaikkapa syöpäosastolla. Kuka kirjoittaa viikon sairaslomaa terveelle ihmiselle?

Bussimies

Me&i:n paketti saapui viikon odotuksen jälkeen ja olipa mukava huomata että edes jokin ostos onnistui. Hobitti ensimmäisen kerran halusi vapaaehtoisesti vaihtaa paidan päältään ja laittaa uuden bussipaidan. Paitaan sopiva pipokin oli täysosuma mutta ne uutuus yogat. Byääää! Suloiset jalassa, ihanat jopa hyllyllä mutta ne eivät vain suostu pysymään Hobitin päällä :/ Oletin automaattisesti että me&i:n housuissa on aina kiristysmahdollisuus, mutta jostakin syystä tästä mallista se oli jätetty pois. Ärsyttävää, inhoan palauttelua. 

Mies, ratsastaaa hirvellä kuin ajaisi mopoa.

Jos alkaisinkin syöttämään poikaa oikein kunnolla? Pysyisiköhän ne sitten? Ääh, kuitenkin perinyt isänsä puolen hoikkuusgeenin. 

Jos nostaisin housut kuten Matti Nykäsellä? Mutta silläkin on siellä housujen sisällä aina joku paksu college paita :/ Ei varmaan toimi t-paidalla. 

Henkselit? (tai sitten ei)

Joku voisi ehdottaa että ompelisin sinne pari vekkiä. Ehdotuksen toteutus on suurinpiirtein sama kuin joku ehdottaisi että leikkelen housut 3cm tilkkusilpuksi. Minä olin se kissa joka teki hiirelle takin. 

Mutta tietysti.. ehkä oma asenne on nyt vain väärä. Onhan se persevaon näkyminen nuorilla miehillä ihan trendikästä. Haittaako katu-uskottavuutta jos vähän vilkkuu Libero samalla? 

Hobitti etsii asuun sopivaa heijastinliiviä. 

Siis mä en nyt voi sulle housujenpitelijäksi muuttua, tää yhteiskunta ei vaan toimi niin. 

Justin.. Palauta sinäkin noi housut jooko?

POMPdeLUX kevättä

Johan taas POMPpasi! Kaverini sattuu olemaan Pompdeluxien jälleenmyyjä ja piti meille halukkaille avoimet ovet nyt kun kevätmallisto julkaistiin. Mallisto oli kyllä heti ensinäkemältä todella kiva. Pompeilla vaatetta on niin paljon että kauden edetessä löytää yleensä uusia ja uusia suosikkeja, ja vaatetta jota ei muka ollenkaan ole nähnyt aikaisemmin. Listasin jotain mihin nyt livenä vallan ihastuin!

Retrohtava kevyttoppa "tikkitakki" sinisenä on aivan syötävä. (Hobitti sovitti keltaista vastaavaa eikä suostunut riisumaan sitä pois) Harmaa-valkoinen raitaneule on siisti isoilla ja suloinen pienellä. Hassun hauskat pussittavat kollarit sopivat ehkä paremmin pidempijalkaiselle kuin Hobitille, mutta suloiset silti. 

Tyttöjen vaatteistahan itsellä on kokemusta ihan vain 80-luvulta kun itsellä oli hapsupaita ja salmiakkiruutuiset leggarit. JOS minulla olisi tytär, ostaisin näitä. (No joo, voisin ostaa nuo lapsetkin)

Omalle ostoslistalle pienten poikien mallistosta menivät hurjan pehmoiset farkut joiden polvissa on tähtipaikat! Omin silmin nähtynä todella hienot! Lisäksi tähti t-paita ja supermahtaviksi jo viimekaudelta todetut kalsarit sekä niihin sopiva t-paita. Kotiasuna vapaapäivinä aivan ehdoton. Mietintään jäävät pehmoinen ja laadukkaan oloinen softshellinen kevätpuku sekä suloinen fleece. Ostoslistään lisätään keväämmällä varmasti nuo kollarishortsit (kaikkien muiden shortsejen lisäksi).

Isompien poikien puolelta ihastuin nyt vallan vain alaosiin. Vaarinpaidat tosin sopivat kaikille, mutta 10v niitä ei ainakaan meillä enää pue vapaaehtoisesti päälleen vaikka koot riittäisikin. Alla rykelmä housuja jotka kaikki mätsäävät hyvin mustan DC:n hupparin kanssa :) 

Vaatekuvat Pompin sivuilta. 

Huhtikuussa suunnittelen kovasti pitäväni kutsuja jos sitten malttaisi tilata kesän shortsikasan. Pohdin jo valmiiksi mihin saan kaikki ne esittelyn vaaterekit mahtumaan. Viime kerrasta oppi jotakin :)

Keltainen helmikuu

Jos syöpää ei lasketa niin ehkä kaikkein kauhein sairaus mahtanee olla koko perheen yhteinen vatsatauti! Omalla paikkakunnalla tauti on käynyt oikeastaan joka kodissa ohittaen meidät kokonaan, joten toki lähdettiin sitten mummolaan 3h ajomatkan päähän hakemaan se meillekin. Omituinen tuliainen sinällään että jokaisen perheenjäsenen kohdalla tauti muuntui kuin uudeksi taudiksi kokonaan, ja onneksi Hobitti sai viimeisenä sairastuneena "vain" 39 asteen kuumeen, ilman ulkoista nesteenpoistoa. Mies veti pisimmän tikun varaamalla talvilomaviikoksi juurikin tämän viikon jolloin sai toimia ensin yksinhuoltajana ja sitten omaishoitajana. Loma, ihan yliarvostettua. 

Hobitin uusi tv-tyyny, kovassa käytössä kun muu perhe tekee kuolemaa.

Sopivasti ennen ykän visiittiä sain vihdoinkin laitettua paikoilleen H&M postissa saapuneet tyynynpäälliset ja aarw miten ihania ne olikaan. Hobitin tv-tyyny tarttui kainaloon Iskusta ja tyyny kustansi huikean 5e. Nyt jo harmittaa etten hamstrannut niitä enempää! 

Raitamatto löysi tiensä meillekin kotiin Anttilasta, kiitos Kukan ihanan retroilevan blogin, josta samainen matto alkoi ilmestyä uniini. Kaikkien niiden karvalankamötkälemattojen jälkeen oli ihan unohtanut miten helppohoitoinen ja mukava onkaan perinteinen puuvillamatto. (Ja jopa kivan näköinen!)

Jotain kelta-valkoista? Ai, sillä voi soittaakkin? Myyty!

Sävyihin sopiva puhelin on velipojalta peritty "uusi" Lumia joka oli vatsatautisen ainoa ikkuna maailmaan yhden vuorokauden. Mitään sen painavampaa en olisi jaksanut edes kädellä nostaa. Onpa hyvä syy ostaa älypuhelin :D 

Elwis has left the building!

Vanha

Ystävänpäivä oli ja meni ohi kuin pappatunturi, niin ettei sitä oikein ehtinyt rekisteröimään mitenkään. Päivän sen sijaan täytti heti aamu seitsemältä jännitys ja odotus kun sain kunniatehtäväksi meikata erästä "vanhaa". Sukulaistyttö on kasvaa hurahtanut vanhaksi ja tanssiaisvalmisteluiden piti olla perfeck isolla P:llä. Se verran suunnitteluun ja valmisteluun oli käytetty aikaa ja vaivaa!

Epäilin jo hetkittäin että tyttö lähtee tanssimaan näyttäen Pelle Hermannilta kun aamuherääminen ei ole näissä omissa piirteissä parhaimmistoa, mutta ilmeisesti jännitys tarttui ja hyvinkin skarppina saatiin silmät kauniiksi ja huulet kiiltämään. 

Meikkaamisen jälkeen puettiin puku isosiskon toimesta. Miten monta kertaa sitä onkaan katsonut Tuulen Viemää, kun Scarlett valmistautuu juhliin ja pidättää henkeään toisten vetäessä nyörejä hikikarpalot otsalla. Ihan niin rankkaa touhua tämä ei onneksi ollut :) 

Iltasella pääsin sitten tansseja katsomaan. Pukuloisto oli valtava! Paljon pastellinsävysiä olkaimettomia pukuja pehmoisilla harsomaisilla helmoilla. Mukaan mahtui muutama maanläheisempikin sävy, mutta punainen ja kirkkaan sininen loistivat nyt vain poissaolollaan. Useimmilla hiukset olivat isoilla kiharoilla toispuoleiset tai isolla kiharaisella nutturalla päälaella. Todella kauniita nuoria naisia. Pojissa korostui enemmänkin vain taito tanssia :) Toiset olivat kuin seipään nielleitä kivipatsaita, toiset kuin Klonkkuja. Tanssia seuratessa pohdin että se ainoa neuvo jonka omalle sitten joskus annan on, että seiso suorassa! 

Mieleen tuli sekin, että missä vaiheessa kasvoin niin kauas omasta "vanhojen" ajasta että lapseni tanssii jo 4 vuoden kuluttua? Miten se on ylipäätään mahdollista! Vastahan se nuori olin MINÄ! Nyt sitten olenkin jo se joka saa silittää kauluspaidan, plankata kengät ja rääkyä todennäköisesti meikit poskille kun se aika koittaa. Saa poika sitten hakea tanssiin sammakon näköisen äitinsä. Apua!  

Ps. Pieni riemu kuitenkin siitä että kyseessä on poika, voi tulla hitusen halvemmaksi nuo bileet :D 

Me&I huumaa

Vähän samalla ajatuksella kuin joulu ja juhannus, oli aika pitää me&i kutsut kun uusi kevät/kesä mallisto julkaistiin. Mukavasti sainkin ihmisiä paikalle sovittelemaan, höpöttelemään ja syömään. Oma tapani pitää kutsuja on suhteellisen "vapaamielinen". Käytännössä se tarkoittaa sitä että keittiössäni on paikkakunnan paras itsepalvelu, emännän hipelöidessä vaaterekkejä. Ennen seuraavia kekkereitä täytynee ostaa kokovartalopeili myös makuuhuoneeseen, niin säästytään jonoilta eteiseen :)  

Kutsut mennä hurahtivat ohi etten edes huomannut valokuvata muuta kuin ruokaa. Tuttavapiirissä tuntuu korostuvan iloiset ja äänekkäät naiset joiden kanssa ei huomaa sen kummemmin ajan kulua kuin syötyjen rieskarullien määrää. Röyh.

Koristelua odotti herkullinen runebergin kakku. Googlaamalla kakkua löytyi mitä kamalamman näköisiä koristeluvariootioita ja aloin kokea ahdistusta vadelmahillosta ja ympyröistä. Onnenkantamoisena sain loistavan idean eräältä toiselta bloggaajalta (joka oletettavasti osaa ihan oikeasti leipoa) laittaa vadelmahillo kakun väliin! Hillo kostuttu kakkua juuri sopivasti, ja se olikin tämänastisen elämän paras runeberg!

Miikkarikutsujen kohokohtana oli kuitenkin laskiaispullat! Muusikko oli onnellinen jokaisesta tulonsa peruuttaneesta vieraasta, että saisi pullia sitten varmasti riittävästi. Reilu meininki :)

Alkaahan se nyt väkisinkin kevättämään kun ostelee t-paitoja, trikoisia pipoja ja hameita. Jännityksellä odotellaan pakettia saapuvaksi!

Noshin kesää ja Arvonnan tulos!

Nosh Organics on julkaissut nyt tulevan kesän lastenvaatemalliston ja voi nam mitä vaatteita! Konkurssi.. here I am, tule tänne vaan :) Noshin vaatteethan ovat suomessa suunniteltuja ja puheiden mukaan eettisesti tuotettuja Portugalissa. Ainakin meillä vaatteet ovat olleet kovin tykättyjä, kestäviä ja kuosit aivan ihania.

Lintuja, kuka voisi vastustaa lintuja?

Kamerapaita ja erilahje-housut menevät meillä ostoslistalle. Hamekin menisi mutta miesväki voi tykätä vähän huonoa mekosta Hobitilla :D

Raitaa ja epämääräisiä mutta suloisia elukoita pojille.

Raitaa ja samoja öhkömönkiäisiä tytöille.

jj

Aaaarrw! 

Noshien ainoaksi huonoksi puoleksi on paljastunut vaatteiden todella reilu mitoitus, joten edelleen kaapissa odottaa 86/92 mäyräkoirapaita että pääsisi Hobitin käyttöön. Noshin omilla nettisivuilla on vielä menossa talvimalliston loppuunmyynti jos haluaa päästä hieman halvemmalla, vink vink. 

Kuvat lainattu noshin sivuilta.

Ja sitten vielä Villasukka-arvonnan voittaja.. Netin syövereistä löytynyt arpojamasiina valitsi voittajaksi Katin joka halusi nappisukat! Onnea voittajalle!!   

3 lapsi

Nuorena tyttönä ihan kuvittelin että olen lapsilleni sellainen superäiti joka pitää rakkaalle jälkikasvulle tarkan päivärytmin, ulkoilee säännöllisesti, syöttää luomuruokaa, välttää väkivaltaisia tv-ohjelmia ja pelejä, lukee paljon ja rakastaa pilalle. Toistaiseksi täysin toteutuneita kaikkien kolmen kohdalla on vain tuo viimeinen kohta. 

Jos hetkeäkään ajattelin olevani ehdolla vuoden äiti 2014-sarjassa niin sekin pysti meni jo näin sukkelasti tammikuussa ohi suun. Minä höpöttelin puhelimessa mukavia, lapsi huutaa olohuoneen lattialla ruokaa ja sitten nukahti. Miten tällaista ei koskaan tapahtunut esikoisen aikaan? Vaikka ei tuo Hobittikaan nyt nälkää näe, mutta ihan ajatuksena. Liikaa lapsia? 

Elokuu

Syyskuu

Marraskuu

Joulukuu

Viime viikolla

Jos kokeilisin uudelleen niitä luomuruokia? :) 

PS. Muistakaas osallistua villasukka-arvontaan! 

Uutta Vallilaa

Minä sitten tykkään Vallilan kuoseista ihan ylivoimaisesti eniten! Nyt on kauppoihin tullut uusin kevätmallisto SS14 ja taas aivan mielettömän ihania verhoja/mattoja/sisustustekstiilejä. Listasin omasta mielestä ne herkuimmat! 

Hu-huu, Laulu ja Kallvik.

Räikeitä pöllöjä, herkkiä joutsenia ja aivan syötävän värisiä puita! En ole sinisen suuri fani mutta tämä oli jotenkin sävähdyttävä. 

Korento, Luxenbourgin puistossa ja Elämänpuu.

Ihania sudenkorentoja vaikkapa tytön huoneeseen, ja elämänpuun koukeroita makkariin. Tuo Luxenbourgin puistossa oli jotenkin sykähdyttävä vaikka en itse osaisi kuvitella minne sellaisen verhon voisin laittaa. 

Mikä Matto!!

Tulisielu-matto hieman hillytympään makuun. 

Lauri Tähkän Hehku ja Lintukoto! Late suunnittelee kankaita paremmin kuin laulaa! Wau!

Omalla ostoslistalle laitetaan kettukarkki kuosiset tyynynliina, keittiöpyyhe sekä leipäkori. Nostalginen fiilishän näistä tulee ja muisto mummon kettukarkkipiilosta tuvan viimeisessa kaapissa. Pihlajamarja.. Kuka ikinä keksi tehdä niistä karkkeja? Joku Tilhi? 

Iskeekö Vallila muille?