Some

15 minutes of fame. Some-fame. Sattui ihan omituinen juttu kun menin kirjoittamaan omakohtaisia kokemuksia liittyen siihen miksi minä en vaan voi olla joka päivä kotona neljän seinän sisällä ainoana juttukaverina 3-vuotias uhmaikäinen. Olisin jos äitiyskruununi olisi edes hitusen kirkkaampi mutta ei, tähän ei silverquick auta, mielenterveys alkaa rakoilla jo muutaman päivän jälkeen. Olen äiti joka tarvitsee aikuista juttuseuraa. Jos en näe aikuisia ihmisiä joille puhua, menen labraan istumaan pelkästään että saan jutella eläkeläisille. Ahdistelen ihmisiä s-marketin hyllyjen välissä "Ai, että toi on hyvää makaroonia.. kuule laitoin sitä kerran kanapastaan ja plaa plaa plaa". Menen seisomaan bussipysäkille nousematta bussiin ja kerään ovelta ovelle sotainvalideille kolikoita. Mies kun ei aina meinaa ymmärtää niin tein varten asiasta listan facebookkiin joka sisälsi kohtia joissa kerrotaan miksi meillä on niin usein vieraita.

Eräs tuttava pisti viestiä että haluaisi jakaa julkaisun mutta säädökseni olivat liian tiukat niin päätin tehdä julkaisusta sellaisen että se hetken näkyy kaikille. Unohdin koko jutun kunnes eräs tuttava laittoi viestiä että olenko tietoinen että julkaisua on jaettu todella paljon. Puhelimessa kun ei näe mitään ylimääräistä kuten julkaisumääriä, niin menin koneelle ja meinasin tulehtua pullaani. Listaa oli jaettu silloin 700 kertaa, nyt määrä on jo reippaasti yli 1500.

Asiaan liittyy lievästi sanottuna omituinen lieveilmiö. Luulin että olen vahingossa aktivoinut jonkun senssisovelluksen joka lähettää omituisia ystäväpyyntöjä tuntemattomilta ihmisiltä. Yritin sellaista "treffi"sovellusta etsiä onnistumatta kunnes tajusin että ystäväpyynnöt liittyvät siihen facebookjulkaisuun! Pyydän nöyrästi anteeksi Matti Helsingistä, Aino Porvoosta, Maiju Oulusta ja ne kaikki muut 30 tyyppiä joiden mielestä me olisimme nyt uusia kavereita kun olet naurahtanut (oletan) kirjoittamalleni facejulkaisulle. En halua vetää nyt mattoa jalkojen alta, mutta mehän emme oikeasti ole kavereita. Olen niin vanhanaikainen tyttö että pidän kavereina ihmisiä joita olen nähnyt ja joille olen puhunut ihan oikeasti kasvokkain.

Voi toki olla että "haluan jutella aikuisille ihmisille" antaa selvästi käsityksen siitä että etsin epätoivoisesti senssiseuraa ;D