Rokkoa ja rutinaa

Hobitilla on ollut vauvarokko. Suomeksi se tarkoittaa kekälemäisen kuumaa lasta 24/7 3 vuorokautta putkeen. Taudin kuvaan kuuluu kova särky jäsenissä joka tarkoittaa siis nukkumattomia vanhempia, v..tuuntunutta lasta ja sen velipoikia ja loooppuuuutttoooonnnta kitinää! Aika hyvin sen on silti jaksanut kun ottaa huomioon miten avuton ja suloinen on tulikuuma kitinäpussi. Varsinkin kun se kiipeää keinutuoliinsa istumaan, tuijottaa samaa kohtaa kirjahyllyssä kuin rapajuoppo sammumaisillaan, heiluen hassusti edes takaisin. Hieman aloin jo huolestua kun koskaan ei voi olla satavarma onko kyseessä vauvarokko vai ei, mutta onneksi kolmantena päivänä selkään ilmeistyi pienen pieniä näppyjä. Googlasin että vauvarokko voi tarttua vielä aikuisiinkin, mutta päättelin nimestä että ehkä se tarttuu sitten aikuisena vain miehiin :D

Vauvarokkoista lasta lääkitään tabletilla.

Omaa jaksamista on ehkä ihan hieman auttanut iltariennot jotka ovat sallineet ihan 3h poissaoloja iltaisin. Kauemminkin olisi voinut olla, mutta huoli kekäleestä oli liian suuri. Vinkkinä kaikille jotka tykkäävät järjestää kotikutsuja. Jos tarjoilee iltapuolella järjestetyillä kutsuilla juustoja ja viiniä, saa varmasti liikenteeseen naisia, erityten äitejä. Olipa ihanat kutsut nekin ja Perfect Home tuotteet ovat aina yhtä ihastuttavia katsella. Perfect homen kotisivuilta löytyy kiva joulukalenteri!

http://www.perfecthome.fi/calendar.php

Muut kalenterit saatiin hankittua tänään (joka vuosi NIIN ajoissa matkassa). Hobitille cars, Tutkijalle Fazer ja Muusikolle Mars. Joulukuu saa alkaa!

Ps. Keltaisessa ketussa oli iso erä Småfolkkia -40%. Mahtavaa miten meille Pukki tuokin just niitä! Mistä se tietääkin?

Yolo Svag!

Iltalehti oli tehnyt hauskan "Luuletko olevasi nuori"-jutun nettisivuilleen missä oli listattuna käytetyimpiä nuorisokielen sanoja. Tunnistin puolet. Olenko siis nuorekas? Vai keski-ikäinen? Siis puolessa välissä? Ääh, taidan olla kuitekin vain se teini-ikäisen mutsi. (mutsi lienee vanhahko ilmaisutapa äidistä joka kuulostaa äidin omasta suusta sanottuna just niin nololle et lapsi haluaa ehkä kuolla!)

Listaanpa tähän muutamia sanoja jotka ovat meillä ihan normaalia puhekieltä jo nykyään.

Semi = melko. "Se enkun koe meni ihan semisti." (kemisti, sanoiko se että siitä tulee isona kemisti!! Ihan mahtavaa!)

Stalkata = kytätä.  "Jos toi ei nyt lopeta tuota stalkaamista niin mä tapan sen" (Veljesriitoja suomalaisen kulttuurin tapojen mukaisesti.)

Rageta= raivota. "Miks sulla on taas toi rage päällä?" (Siis uusin minkkiturkki vai se hilemekko??)

Randomi= satunnainen. "Mulle soitti joku randomi ja myi uutta puhelinliittymää." (Olipas oudon niminen heppu, varmaan virolainen.)

Lagata= tietokone/pleikka jumittaa  "Mä en enää pelaa puhelimella kun se lagaa koko ajan." (Joo, siellä pöydälle se makaa koko ajan, ei koskaan ole mukana kun pitäisi saada lapsi kiinni, turhaan ostettiin koko masiina!)

Lanittaa= pelata läpi yön  "Sitten kun mä olen iso mä lanitan koko ajan!" (Minäkin silloin nuorena fanitin koko ajan, Back street boysia ja sitä Jason Priesleytä)

Nuorison valokuvissa esiintyy hyvin usein somessa (sosiaalinen media) sana Swag, ja pakko nyt myöntää etten ilman iltalehteä olisi ollenkaan ymmärtänyt että lapseni on valokuvissa siis itsevarma. Enpä ole edes lähteny koko svag sanaa arvuuttelemaan, kun se kuullostaa suussa ihan sammakon kurnutukselta niin sen yhdistäminen mihinkään järkevään on hankalaa. Mukavaa tietenkin että muksu on Swag eikä Frog. 

Tässähän sitä oppii koko ajan ja sitten voi olla lapsen kavereiden aikana tosi cool. (vanha ilmaisu, älkää vain käyttäkö tätä) ja huudella oven suussa kotiin lähtiville lökäpöksyille et "Kiva kun kävit meillä, Yolo*!"

Kaikki haluu just näin coolin mutsin :D *(you only live once)

Talvi

Monen vuoden jälkeen oli ihana aamulla avata kaihtimet ja esitellä pienellä ihmiselle maailman huikeita puolia! Yhdessä yössä pihalle oli tullut talvi! Miten ne silmät levisikään suurelle ja ihmetys oli käsin kosketeltavaa. "ataa, ataa, äiti, ataa". Ei, siellä ei sada enää, mutta yöllä on satanut. Joka paikassa on valkoista hötöistä lunta.

Raskasta astella ja todella hankalaa nousta ylös! Kylmääkin oli. 

Pulkkailu oli mahtavaa!! Posket helotti kuin jouluomenat.

Äitinä sitä käy mielessä pulkkailun ja lumessa makaamisen lisäksi vaikka vanha ja perinteinen lumipallojen/lumikasojen teko, mutta Hobitti keksi jotain paljon hauskempaa. Lumettunut hiekkalaatikko oli muuttunut 4 jännittäväksi hevoseksi! Jokaista piti kokeilla millä ratsastaisi parhaiten. Naapuritkin (ja niiden naapurit) varmasti kuulivat että kyseessä oli "Ihahaa". 

Lenkkeilyä

Nyyh, tästä ei enää koskaan tule näin jännittävää kuin tämän kerran. Tätä se nyt sitten on, asua maapallon yläosassa. Enää 7kk juhannukseen.

Vuoden äiti-palkinto

Kyllä meni täpärälle ettei vuoden äiti-palkinto taas lipunut ohi suun. Tai siis taisihan se jo mennä aikaisemmin kun lähetin Muusikon arkivaatteissa soitto"harjoituksiin" jotka paljastuivat olemaan suurkonsertti jossa juhlistettiin paikallista 90v opistoa tai jotakin. Kaikilla muilla soittajilla oli vanhemmat eturivissä ja soittajilla itsellään puvut päällä. Taivas varjele ettei Muusikko siellä nyt ollut sentään verkkarit jalassa. Äiti tietenkin kahvitteli mukavissa tunnelmissa Me&I-kutsuilla, joten mahdolisuus ehtiä kotiin silittämään kauluspaitaa oli niin olematon ettei kannattanut edes yrittää.

Toinen "kaivan itseni maan alle lusikalla ja pysy siellä"-tilanne oli lähellä kun menin Tutkijan vanhempainvarttiin loppuviikosta. Vartti olikin sitten tunti (tälleen huijaavat äiti-ihmisiä) ja olin toki varautunut että hieman venyy mutta että tunnin! Opettaja, kuraattori ja terveydenhoitaja olivat paikalla pohtimassa Tutkijan hämmentävää käytöstä jolle sitten löytyikin mahdollinen syy huonosta syömisestä ja kovasta kasvupyrähdyksestä. Hyvä ruoka, parempi mieli tuntuisi pätevän myös koulupäivinä. Se, että miten kouluruokakammoisen lapsen saa syömään, onkin sitten ihan toinen juttu.

Vanhempainvartti se venyi ja venyi.. ihan hurjan hienoa miten koulumaailmassa halutaan auttaa ja löytää ratkaisuja etteivät ongelmat ehdi kasvamaan!! Se, mikä ihan hieman ahdisti, oli että vuoden äidin piti ehtiä lähteä tatuoitavaksi kesken kaiken. Joo, ihan todella.

"Siis kyllhä mua nyt kiinnostaa ihan tosi miten se meidä Ville-Kalle Eemeli tääl oirehtii, mutku mulla olis toi tatskausaika just nytten niin et moido ja oli toooosi kiva nähdä teit joo!!" 

No ei onneksi sentään! Maailmakaikkeus armahti 10 minuuttia ennen määräaikaa kun oma tatuoija lähetti viestin, että on aikataulustaan myöhässä, ja jos mitenkään olisi mahdollista niin menisinkin tuntia myöhemmin. Halleluja, halleluja, halleluuuuuja!!!  "Niin mitä te kuraattori sanoittekaan?"

zi-zi zipit!!

Kun on muuttanut uuteen kotiin niin sitä tietenkin haluaa sisustaa. Kaikki muu onkin jo saatu jotenkin tasapainoon Tutkijan huonetta lukuunottamatta. Ensin hän halusi sinne ihan väkisin parvisängyn. Muutama kuukausi myöhemmin hän ei missään nimessä halunnu nukkua ylhäällä ja varastosta rehattiin Tutkijan runkopatjasänky. En ollut edes ajatellut että sänky on sellaisessa paikassa että se näkyy suoraan olohuoneeseen tietystä kulmasta. Ihana näky!! Tuhannen solmussa oleva peitto kuin siellä olisi jättimäisen rämemajavan pesä.

Älkää kysykö tuosta tapetista. 

Huonetta on muutenkin hankala sisustaa koska Tutkija valitsi sinne ihan itse tuollaisen mielestäni mummojen olohuonetapetin (kun se oli mukavan värinen). Tällä hetkellä poika on saanut kaikki jämätuotteet omaan huoneeseensa, kuten matto ja lipasto joka eivät sovi minnekkään. Koulupöytääkään ei vielä ole.

Ikkunassa ei todellakaan ole kuu, vaan jalkapallo. Yllättäen jämävalaisin joka ei sopinut muualle.

Yksi ongelma kuitenkin löysi ratkaisun! Vanha tuttava nuoruusajoilta on kehitellyt aivan mielettömän hienon ratkaisun petaamattomille sängyille! Pitkään olen hänen firmansa tuotteista haaveillut ja nyt päätin vihdoinkin tilata tuon ehkä maapallon hienoimman ja täysin kotimaisen päiväpeittoratkaisun! 

Beditin Zipit-päiväpeittoa saa runkopatjoihin ja normisänkyihin joka koossa, monilla eri väreillä. Myöhemmin on mahdollista ostaa erilaisia kansia jotka voi vaihtaa vetoketjuilla vanhan tilalle. Itse valitsin nyt valkoisen ihan senkin takia että väri on ajaton, menee vielä armeija-aikanakin. Tai siviilipalveluksen :D

Ihan "vähän" siistimpi näkymä!

Miten Zipit sitten toimii? Ihan mahtavasti!! Olen aivan liekeissä! Lapsi ihan oikeasti petaa oman sänkynsä nyt aamuisin!!! Minun lapseni joka on aamuisin kuin hernepussi! Ideana on että peite avataan kuin sillipurkki ja aamulla pienen peiton tasoittelun jälkeen laitetaan uudelleen kiinni. Peitteen pääty on avoin että tekstiilit pystyvät hengittäämään, mikä sekin on loistava ratkaisu hikoileville lapsukaisille. 

Kätevä isäntä!

Anna mä, eikun mä, kun mä, määää, MINÄÄÄ!

Tämä pesi kaikki leikkiautot ja dublot. Meni vallan yötöiksi Hobitilla.

Tämä ei ole meidän kodin viimeinen Zipit-peitto todellakaan. Seuraava hankitaan sitten Muusikolle ennenkuin se alkaa tuoda miniäehdokkaita kotiin. Saa sitten hurmata tyttöjä pedatulla sängyllään ;) 

Ensimmäinen askel jouluun!

Pakko tehdä aika kamala tunnustus! Joulu ei mitenkään erityisemmin sykähdytä. Luulen sen tulevan lapsuuden traumoista, ajasta kun olin joulun aina ainoana lapsena pitkälti yksin vanhempien ollessa hyvin työorientoituneita. Joulut oli toki ihan kivoja, mut nimenomaan vain ihan kivoja. Saarioisten äidit teki aina meidän joulun kun kukaan muu ei ehtinyt. Sitten mä menen ja muutan tänne maalle jossa kaikki laatikotkin on aina tehty itse. Hyvä ettei sikakin ole teurastettu ihan itse. Ainakin se stressi on useimmille hankittu ihan itse :)

Mutta! Kotia on ihana laittaa, oli siellä sitten mitkä laatikot pöydässä tahansa, tai olkoon vaikka olematta. Vaikka olis munia ja kanaa ja kinkkua! Ensimmäinen askel jouluun (tuikkujen ja valopallojen jälkeen) on tietenkin verhot! Tilasin sydänverhot Jotexilta ja meinasi jo epätoivo iskeä! Verhot olivat niin tärkättyä materiaalia että ne likimain seisoivat ihan itsekseen. Hyvä etteivät kävelleet ovestakin ulos. Laskeutumaan nätisti ne olisi saanut ehkä upottamalla veteen, mutta sitten sainkin idean solmia ne kiinni ja jättää taakse vanhan paneeliverhon. Omasta mielestä ne on nyt jopa paljon paremmat kuin kuvastossa.

Hahaha-heartbeat

Ruokapöydän valaisin on tilauksessa.

Airamin uutuuksia. Valo on aika kylmä, ei sovellu samaan tilaan muiden jouluvalojen kanssa. 

On siellä Hobitillekin istumapaikka, sellainen Hobitin värinen :) 

Mistä teillä alkaa joulun laitto? Konvehdit olisi olleet kyllä helpompi aloitus! Se voisi olla hyvä numero 2!

Rocking and rolling

Seuraavassa vähän tunnelmia eiliseltä Muusikon soittokeikalta. Enimmäkseen keskityin kuvaamaan poikia onnettomalla kamerallani niin en ehtinyt itkemään sen kummemmin kuin kirkumaankaan. Olihan se taas kerran sydäntä sykähdyttävää ja tuntui varpaissa asti. Tyhjin käsin ei poikien tarvinnut lähteä kotiin, vaan he saivat mukaansa paljon ammattimuusikoiden antamia kehuja, sekä huikean 3.sijan jonka palkintona oli 100e kannustin. Muita bändejä jotka soittivat covereita ei palkittu, ja kovasti painotettiin pojille että nyt äkkiä omia biisejä kehiin! 

Ihan "vähän" jännitystä ilmassa, vai onko tuo savua?

House Of Sleep

Vaatteet oli kyllä kivat! 

Molokidsin heavy-paita tuli käyttöön! Tyyli ennen kaikkea!

Hobitti oli loistava bändäri! Vaatetuskin pyrittiin valitsemaan sopivaksi. Mitä nyt riepu ja tutti hieman nakersivat tuota rock uskottavuutta ajoittain. Hobitti nautti mitä pahempaa örinää esitettiin. Opittiin että trashmetallillekin voi taputtaa rytmiä :)

Päivän mietelmä kuultiin Tutkijan suusta. "Ihana tuo meidän Hobitti. Se niin ansaitsi syntyä Suomeen eikä Afrikkaan." 

Multihuipennus

Pitkästä aikaa tunsin tänään äitiyden multihuipennuksen, ja valitettavasti en taivaassa vaan pikemminkin äitiyden manalassa. Jospa Dante kuvasikin helvetillä sitä minne äitinä joutuu kun asiat menee niiiiin persiilleen. "Ken lapsia tekee, saa kaiken toivon heittää" :)

Jaahas, mihinkäs näistä hyppäisi? Kuvat netistä. 

Tutkija on kadottanut kouluilon. Se reipas iloinen koululainen on kyllästynyt, apaattinen, ärsyyntynyt ja opettajilleen paha suustaan. Muutos on tapahtunut lyhyellä aikavälillä ja koska koulu on huolestunut se pommittaa meitä vanhempia jatkuvin viesten, mikä on tietysti hyvä asia. Olen keskustellut ja puhunut, kuunnellut, olen lahjonut, kiristänyt, miltei seissyt päälläni ja taikonut sateen. Mikään ei toimi. Koulu kuvittelee lapsen olevan ahdistunut kotona, vaikka täällä ongelmia ei näy. Kuraattori kuvittelee lapsen pelaavan pelejä pitkin öitä, mutta lapsella ei ole pelikoneita eikä kännykkää käytössä ilta 9 jälkeen, eikä pleikkaa pelata meillä muutenkaan kouluviikoilla. Seuraavaksi ne varmasti soittaa ja kysyy onko parisuhde kunnossa, ja sekin voi paremmin kuin aikoihin.

Muusikko on Kympin oppilas ja todellinen opettajien kultapoika. Tutkija on kasvatettu ihan samalla kaavalla. Mikä mättää? Persoona? Miten sen kouluilon saa sitten takaisin? Miten äiti kotoapäin hankkii opettajille takaisin niiden menetyn auktoriteetin? Kunnoittamista on kotona opetettu, mutta voiko sitä pakottaa? Lapsi on älykäs ja hyvä oppilas numerotasolla. Kympin oppilas jonka käytös on 4. Tutkija ei ole ylivilkas, kotona enemmänkin tutkivainen ja pohtiva sekä herkkä maailmanpahuudesta huolestunut älykkö (joka koulumaailmassa muuntuu apinaksi)

Onko lapseni sittenkin Luihuinen eikö rohkelikko?

Eilen sovimme että viestit loppuvat nyt ja tänään saimme taas uuden. Tuntui kuin joku olisi lyönyt nyrkillä vatsaan. Mitä minä teen? Olenko oikeasti näin huono tässä? Antakaa nyt joku perhanan opus tähänkin asiaan!!! Kruunu vallan kirkastui kun asiasta tietämätön Muusikko sai teini-ikään kuuluvan hermoromahduksen ja suorastaan oksensi jonkun "elämää suuremman" ongelman niskaani. Myöhemmin oli kyllä valmis jopa antamaan niskahierontaa, niin pahoillaan oli.

Sosiaalinen media osaa olla myös ihana tällaisia äitiyden multihuipennuspäivinä. "Vanhempainvartista ihana palata kotiin, olen kasvattanut niin ihanan lapsen, pakahdun ylpeydestä"-statuspäivityksiä. Niinpä joo. Mähän en olekkaan lapsestani yhtään ylpeä, ja kasvattajana aivan perse. Hitto, mä myyn lapsen orjaksi jonnekkin ambomaaha ja irtaudun tästä hommasta mihin musta ei ole. Sit olisin vapaa, rietas ja onnellinen. Hah.

Pieninä ne polkee syliä ja isoina sydäntä. Pitää palata tähän postaukseen vielä joskus kun niiden kanssa alkaa olla ihan oikeita ongelmia :D

Saa kommentoida!

Keikkaa keikkaa..

Elämme jännää aikaa! Muusikolla on tulevana lauantaina bändinsä kanssa ensimmäinen hieman isompi keikka jossa kisaavat selkeästi itseään vanhempien, vaikkakin aloittelevien, bändien kanssa päivästä studioaikaa. Muusikko ei tunnu jännittävän ollenkaan niin paljon kuin sen äiti. Saisikohan tällä livulla reseptin rauhoittavia? Paljonkohan niitä on Cheekin äitillä lääkekaapissa?

Äitinä sain tehtävän hankkia Muusikolle esiintymisvaatetusta. Netistä yritettiin selailla ja etsiä jotakin mikä nuorelle herralle kelpaisi, ja jonka minä vielä suostuisin ostamaan. Yllättävän hankala muutenkin tuo ikä/koko, kun et enää mene lastenvaatteisiin kuin nippa nappa, mutta miesten S-koko on liian suuri.

KappAhalin lastenosasto pelasti vielä tämän yhden "keikan"! Löytyi rockahtavaa ja silti siistiä vaatetta 170cm. Muusikko saa valita seuraavista..

Mustat farkut ja siisti neulepaita näyttää todella hyvältä! Olkapäät on hienot!

Musta peruspaita ja veikeä t-paita siihen päälle on katu-uskottava, kait.
Vai menikö tämä villitys jo?

Kovasti yritin tyrkyttää mustan paidan kanssa liiviä, mutta suhteellisen jyrkkä EI oli vastaus.

Vaikka ihan kaikki äiti-ihmisen ehdottamat vaatteet eivät menneet ajatuksen tasolla edes puoleenväliin saakka niin ymmärtäähän sen. Äitinä sitä ajattelee näkevänsä sen oman siellä lavalla suurinpiirtein tämän näköisenä..

Ja Muusikko itse ajattelee enemmänkin näyttävänsä tältä..

Aloitan jo tänään suggestioimaan itseäni valmiiksi etten sitten A) kilju, B) huutele mitään omituisuuksia, C) itke, D) Kilju ja itke. Vaikeaa tulee, ainakin tuon C:n kanssa :)  Sympatiat kaikille taiteilijoiden äideille.

Kuvat netin syövereistä.

Reima, Reimampi, Reimin

Taas oli se aika vuodesta kun Reiman tehtaanmyymälät järjestivät poistomyynnin. Viimevuonna kävin ensimmäisen kerran ja päädyin kotiin jättimäinen säkki täynnä loistavia talvivaatteita pilkkahinnoilla. Koska sisäinen "Sulo Vilen" ei antanut rauhaa päätin lähteä sinne myös tänäkin vuonna. Muutama muukin "Vilen" oli paikalle saapunut ja harmikseni tavaraa oli paljon viimevuotta vähemmän sekä hinnat olivat selkeästi korkeampia kuin aikaisemmin. Epäselväksi jäi miten ihmeessä sain silti kaikki rahani katoamaan sinne vaikka en edes tarvinnyt mitään? Lasketaanko se erityistaitoihin jos sen liittää CV:hin?

Käteen jäi mm. kasa 3e pipoja, muutamat 5e rukkaset, kasa 5e muumi pyyhkeitä, tyynyjä, välikausipuku Hobitille, välikausitakki Tutkijalle sekä muutama 5e sisävaate. Reiman varsinainen myymälä Kankaanpäässä on kyllä loistava jos jotakin Reima/Tutan tuotetta oikeasti haluaa. Sieltä löytää kaikki mallistot niin sisä-kuin ulkovaatteissa. Tykkäsin itse kovasti että Reima on alkanut tehdä myös kapeampimallisia pukuja, kun aikaisempi 80cm toppa oli kuin pienen vauvan makuupussihaalari. Siis sellainen munamiestoppavaate. Tosin onhan monella isojakin vauvoja joille ne on ihan suloisia. Hobitin vartalolle se vain ei todellakaan toimi, kun se on hobitti.   

Myymälä

"Mitään ei onneksi tarvi ostaa"

 Hobitti ihailee itseään tyytyväisenä peilistä. 

Mies jäi sitten ilman toista isänpäivälahjaansa mutta pysyypä sen jälkikasvu nyt lämpöisenä :D 

Vitsan vääntöä

Tuolla aikaisemmin kirjoittelin leppoisasta parisuhdeterapeuttisesta metsäretkestä jolla etsittiin oikeanlaista risua. Nyt tuo kyseinen risu/oksa on matkannut päätepisteeseensä, joka oli meidän olohuoneessa. Autoon tunkemisen seurauksena risu sai lieviä taisteluvammoja mutta säilyi suhteellisen ehjänä kuitenkin. Valkoinen spraymaali odottikin jo kotona, vain sateet ja pakkaset siirsivät maalausta muutaman kerran. Mitä ihmettä on muuten tapahtunut vanhalle kunnon sanalle "spraymaali"? Ostamassani purkissa luki "harrastajanmaali". Mitä mun pitää harrastaa jos ostan sen? Bodypuppia?

Oksa on nyt siis maalattu, mikä oli hieman haastavaa marraskuussa ulkosalla. Mitä sitä sitten ei tekisi kun saa jonkun idiootti-idean joka on pakko toteuttaa nyt nyt nyt. Olen myös saanut taiteiltua oksan paikoilleen ja lasisydämet oksille. Kattoon oksaa ei saanut kiinni kun emme omista tarpeeksi pitkiä tikkaita, mutta onneksi se pysyy suhteellisen hyvin liikkumatta takan päällä ja yhdellä langalla jonka sai taiteiltua seinään. Lisäksi viimeisenä työvaiheena sain siirrettyä lipaston oikealle paikalleen niin että sain napattua todistusaineistoa.

Oksa luo ihanasti varjoja seinälle. 

Oikeasti en olisi uskonut että risu voisi olla noinkin ihana sisustuselementti. Täysin valkoista siitä ei saanut ellei olisi maalannut moneen kertaan uudestaan ja uudestaan. Itse tykkään että se saakin olla luonnollisesti monivärisempi, kunhan nyt enimmäkseen valkoiseen vivahtava.

Koristeina ovat Perfect Home oy:n kotikutsuilta ostetut enkelilasisydämet. 

Onnellinen lerppakukka

Uskomatonta mutta totta.. perheessämme 7 vuotta asunut lerpattava kukka (joka jostain syystä kuvittelee olevansa kaktus) on kukkinut nyt ensimmäisen kerran! Se tykkää meidän uudesta kodista. Tämä on varmasti hyvä merkki! Tai sitten se on vain kukka.

Balls balls balls

Tuolla aikaisemmin olenkin maininnut tästä kerran vuosituhannessa tulevasta askartelubuumista joka tuntuu nyt vallan jylläävän elimistössä. Toki se on paljon mukavampi kuin flunssa joka tuntuu jylläävän kaikilla muilla. Tällä kertaa askarteluinto syttyi ihan perussuomalaisesta kateudesta toisten ihania pallojouluvaloja kohtaan! Kun en löytänyt niitä kaupasta, tein itse. Mun ballsit on kyllä paljon isommat kuin ensin ajattelin, mutta pitää ottaa huomioon että ne on hand made in Finland! Siis paljon paremmat kuin kaupasta ostetut! Jos ne siis pysyvät kasassa eivätkä syty palamaan.

Ilmapalloja ja liimavedessä uitettua paperinarua, sekä tärkein...ruokalappu! 

Kasaa valmiit paperipallot hassuiksi kasoiksi ja vältä roiskuttamasta niiden päälle vettä. 

Sen verran kookkaita nuo pallot ovat etten löytänyt valosarjaa riittävän pitkillä poltinetäisyyksillä. Olisin halunnut kaikkiin tasaisesti yhden polttimon sisään. Mutta eipä tuo haittaa mitään! Epätäydellisyys on nyt muutenkin cool. Vai onko?

Marraskuun toinen sunnuntai

Se olis taas se aika vuodesta kun kaupat mainostaa kilpaa sukkia, boksereita ja boksereita ja sukkia. Isänpäivä siis! Päivä jolloin muistetaan omia isiä kuin lastemme isiä leipomalla herkullisia kakkuja ja antamalla uusia boksereita. Muutamana vuonna en ole keksinyt sopivaa lahjaa ja mies on saanut tyytyä lasten askartelemiin koomisiin kortteihin. Koominen tosin on aika lievä ilmaisu siitä millaisia nauruja meidän selkeästi ei-taiteelliset lapsemme ovat meille antaneet sekä isänpäivän että äitienpäivän aamuina.

En ole edes varma tehdäänkö kouluissa edes kortteja, joten päätin väsätä jotain kivaa Hobitin kanssa isälle. Idea ei ole oma, vaan paikallisen äiti-lapsi piirin. Askartelu oli mielenpainuvaa. Hobitti vihasi sormivärejä jalanpohjassa ja itki/kiljui kuin olisin yrittänyt amputoida sitä jalkaa enkä värjätä! Toisekseen kimalleliima oli niin kuivunut että sain taistella sitä auki puolisen tuntia neulalla ja loputtomalla raivolla. Taistelun kruunasi se, ettei teksti oikeastaan edes näy kunnolla, mutta aina ei voi voittaa. Lopputulos on silti ihan kiva!

Izin jalanjäljillä 10.11, vähän isommalla pohjallisella kuin piti. 

Lahjaideoita suomalaiselle miehelle on aina jokseenkin hankala keksiä. Osa ei edes hanki lahjoja puolisoilleen, mutta olen itse aina ajatellut isänpäivän olevan päivä jolloin minä voin kiittää miestäni siitä että hän on hyvä isä lapsilleni. Lahjan hankin yleensä silloin jo keksin jotain mukavaa, en väkisin. Tänä vuonna ehdokkaita isänpäiväpakettiin on huikeat kaksi.

Pää pilvissä?

Me&i:n cloudy bokserit tuntuu kivalta lahjalta, jos ne nyt ovat yhtään niin mukavan tuntuiset päällä kuin miikkarit yleensä ovat. Sitä paitsi, kerrankin mies saa ihan vapaasti kulkea pää pilvissä.. alapää :)

Näyttää kyllä hieman epäilyttävältä.

Toinen ilmeisen parempi idea on hierontakeppi pallukoilla (Ei ole nyt sitä miltä se kuulostaa). Tempurilta on oma versio sileillä boolseilla jonka nimi on pallukka, mutta kuvassa on sellainen pörröpalloversio jota oma fyssari suositteli erittäin lämpimästi. Laite on tarkoitettu kipeiden ja jämähtäneiden lihasten hoitoon. Kaulitaan menemään selkärankaa, reisiä, pohkeita ja kuuleman mukaan tämä todellakin toimii. Itseäänkin voi kaulia mutta mikä sen ihanampaa kun joku toinen vierittelee palloja pitkin selkää. Samallahan tämä on lahja myös itse hierojalle! Ei tarvitse omilla käsillä rutistella, senkun kaulii menemään. Urheiluliikkeistä voi kysellä tai tilata netistä.

Miten muilla suhtaudutaan isänpäivään? Hemmotteletteko puolisoita?