Kudin

Blogipaljastuksia sarjassamme voinen paljastaa sisälläni asuvan mummon. Tämä mummo tosin ei hauku nuorisoa huonoksi vaan pikemmin kehuu verrattuna 2000-luvun mummoihin/paappoihin. Viime viikolla Muusikko joutui kasvotusten tämän tosiasian kanssa paikallisella kuntosalilla jossa poika oli eläkeläisryhmän kanssa samaan aikaan, kun ei itse voinut osallistua koululiikuntaan. Mummot olivat etuilleet, huijanneet ja olleet täysin piittaamattomia nuoren Muusikon ystävälliselle puheelle. Muusikko reppana kuvitteli olevansa piilokamerassa oltuaan yli tunnin salilla ja käytyään siinä ajassa YHDESSÄ laitteessa! 

Anni Nykäsen ihana mummo, esikuvani <3

Minä en mummoile lainkaan noin ikävällä tavalla, vaan kutomalla! Oma ihana mummini kun lopetti villasukkien tekemisen muistin huononnuttua noin 10v takaperin, olin pakotettu opettelemaan villasukan tekemisen, kun kärsin aina kylmistä jaloista. Opettelin sukan ja niitä olen sitten joka talvi tehnyt siihen saakka kun kevät pilkistää. Mitään muuta en osaa kutoa, vain pelkkiä sukkia. Kun osaa jotakin hyvin miksi pilata mukava ja rentouttava tikuttaminen vaikeilla ohjeilla? Eihän siinä saa sitten edes luettua CSI tekstityksiä samalla. 

Facebookissa törmäsin ryhmään vaatekeräys keskosille (liittykää ihmiset ihmeessä) joka kerää neulottuja peittoja, sukkia, myssyjä ja tietenkin uusia ihan pikkiriikkisiä vaatteita suomen keskoloihin. Syntyi kuningasidea kutoa sinne ihana retropeitto mistäs muusta kuin keltaisesta. Idea syntyi viikko sitten. Peittoa on tehty nyt varmasti yhteensä jo metri, mutta se on silti vasta tässä vaiheessa. Aarrgh! Miksi mä en tehnyt vain niitä sukkia?? 

Ei voi olla näin vaikeaa??? 

Otin kutimen mukaan perhetuvalle jossa ystävällisesti tökin puikoilla vierustovereitani ja pienen herpaantumisen aikana kadotin taas silmukan. Melkein itkin. Huomenna puretaan taas. Onnekas on se vauva joka tämän peiton joskus saa (tällä vauhdilla vuonna 2022?). Meinaan että työtuntimäärät laskien peitto alkaa olla lähemmäs 500e arvoinen, ja se on laskettu muuten alakanttiin! 

Ylimääräisiä sukkia löytyy kaapista.. ajattelin pistää arvontaa pystyyn :) Olkaa kuulolla! 

Keinutuoli

Olen jo vuosia sitten hurahtanut totaalisesti naamakirja kirpputoritarjontaan. Vaikka olen ostellut todella paljon varsinkin lastenvaatteita niin vain yksi todellinen pettymys on sattunut omalle kohdalle. Myynyt olen vielä ostamisiakin enemmän hyvinkin onnistuneesti, niin pientä vaatetta kuin isoja mööbeleitäkin. Yleensä laitan huonekaluja myyntiin täysin hetkellisessä mielijohteessa ja Mies sitten ihmettelee katsoen ikkunasta että mikä pakettiauto se pihaa nyt taas peruuttaa :) Tällä kertaa osuin selailemaan lähikirpputorin sivuja ja löysin täydellisen tuolin. Sekunnin mietintä ja varaus. Eilen kävin hakemassa ehhhkä hieman alkuperäistä ajatusta suuremman keinutuolin kotiin. Mutta olipas se ihana!

Ikeaahan tuo näyttäisi olevan ja muutaman kympin tuoliksi kyllä suorastaan täydellinen. Ensin pohdin tuolia Muusikon pelituoliksi, mutta en sitten raaskinut siitä luopua ja sijoitin keinuvan laiskanlinnan työhuoneeseeni (eli siis Hobitin huoneeseen). 

On sitä Ikeaa hankittu aikaisemminkin, taustalla 2e punkkari hirvi. 

Samaan huoneeseen alkuviikosta muutti myös uusi pöllö, Helge Markslöjdin valaisinvalikoimista. Helge istua könnötti Anttilan hyllyllä ja isoilla silmillää vaati päästä uuteen kotiin. Olen erittäin huono vastustamaan ensinnäkin valaisimia (ammattitauti) sekä pöllöjä. 

Muumipeikko pelkää kauhuissaan joutuvansa oksennuspalloon. 

Pikkarit!

Niin vain kävi että taukoamaton höpötys on alkanut tuottaa tulosta! Hobitti on selkeästi suorittanut pottailun 2-vaiheen jolloin siis hakeutuu itse potan luo hädän yllättäessä. Ainakin suurimman osan aikaa, paitsi silloin kuin hänen omien sanojensa mukaan ehtii "sataa aattialle". Onneksi poika kuitenkin ilmoittaa koska satelee ja minne, niin ikäviä jalanpohjaylläreitä ei ole vielä sattunut. 

Pottailun onnistuessa lapsi palkitaan tietenkin pikkuhousuilla, jotka ovat miespuolisilla ainakin Lindexin vaateosastolla boksereita. Äiti suoritti kuosivalinnat Hobitin juostessa liikkeestä pakoon, huutaen ovella vastaantulevalle rouvashenkilölle "Kotta mennää". Jo 2-vuotiaana mies siis kokee suoranaista ahdistusta vaatekaupassa? 

Siis mitä TÄÄ nyt sitten oikein ON??

Boksereiden hyväksyntää yritettiin edesauttaa veljien tekemällä esittelyllä. Kaikilla isoilla pojilla on tällaiset! Isilläkin on tällaiset. 

Dressman! Ei lähde nostamalla. 

Hobitti ei nyt ymmärtänyt alushousujen tarkoitusta vaan koki bokserit alaosastoa rajoittavana sekä hankaavana ilmiönä ilmoittaen että hänen haaroissaan on joku "moska". Samaa kaveria ei sitten yhtään häiritse tunnin vaipassa ollut kakka. WhaT?? 

Kuinkas muiden pottailut? Onko vinkkejä miten lapsen saa kakalle potalle?  Ettei meidän kosteat lattiayllärit vain muuttuisi astetta rankemmiksi. Taitaa teini sitten muuttaa pois kotoa :)

Legot osa 1

Tutkija on ottanut nyt työn alle julmetun kasan legoja joka meillä on sijoitettuna yhteen kokonaiseen kaappiin. Julmettu kasa ei ole vain sanaleikkiä vaan meillä on legoja aivan järjettömän paljon. Mies on pitänyt niistä, Tutkija erityisesti ja heidän ostointonsa lisäksi myös Muusikko on saanut niitä aimo kasan lahjaksi joka vuosi. Takana 13v legokeräytymiä!! Ja pian Hobitti siirtynee duploista pikkulegoihin ja kerääntymät alkavat alusta. Äitituleehulluksi.com.

Tutkijan kokoamisintoa on hieman vauhdittanut pitkät pelikiellot johtuen koulussa tapahtuneesta tuntihäirinnästä. Äitiinsä tullut, ei hetkeäkään hiljaa. Mitä? Kuka sen sanoi?? Viikonloppuna valmistui poliisiasema. Se legopipenö mistä tuo kaikki saatiin kokoon on niin järkyttävä, että ei ole Tutkijalla ainakaan keskittymisongelmia. 

Poliiseilla vakuutukset kunnossa?

Kahvilla ne kostaapelit elää.

Olisiko kuulusteluhuone? Kiva valaisin? ;)

Pihasuunnitelmassa on budjetti pettänyt.

Rosvoilla on sänky ja vessanpönttö. Rikos ei selkeästi kannata!

Kovin on iloista sakkia tuolla kaltereiden takana ja edessä. Kohta ne alkaa tanssia! 

Ensiviikolla esittelyssä Indiana Jones ja joku jeeppi. 

Lenssu

Miksi silloin kun jollain toisella on flunssa, sitä ajattelee vain et jaa, "vain" flunssa. Sitten kun se flunssa on itsellä niin ajatus on enemmänkin "aaaaarrgh, kuolen, auttakaa! Pelastakaa!! Mulla on Flunssaaaa!". Ja sitten sitä pohtii miten kaikki ajattelee että mulla on "vain" flunssa. 

Oman flunssan kruunaa se, miten sillä jatkuvalla suukottelulla saa aivan varmasti tartutettua sen perheen pienimmän. Enpä tiedä mitään niin mieltä ylentävää, kuin ne hetket kun oman tukkoisuuden takia saa pienen hetken harrasta unta ja se keskeytyy likimain heti pikkuihmisen huutoon. Lapsi kun yöllä sadattakolmattatoista kertaa herää huomioon "Apua apua, nenä on tukossa!! ÄITI auta!! Se ei tietenkään oikeasti kuulosta näin järkevältä suomenkieleltä, vaan pikemminkin sama kerrotaan vokaalein:"AAAAAAAAA, BYÄÄÄÄÄÄ, ÄÄÄÄÄÄ!" Miksi minä en saa huutaa tuolla tavalla? Ehkä siksi kun mun äiti asuu niin kaukana ja toisekseen se ehkä heittäisi mut silloin ulos nukkumaan. 

Aika usein sitä pohtii että paras ystävä on joku Marjatta kouluajoilta, oma aviomies tai vaikka se oma äiti, mutta flunssan aikaan sitä muistaa taas miten se paras ystävä onkin vanha kunnon nenäkannu. Paitsi ettei se ole kovinkaan vanha, sen muotoilu on muuten vain niin retro. Nenäkannun keksijä ansaitsisi kyllä niin ison kupin kahvia ja rasvaisen pullan, on se niin mahtava laite aikana kun meinaa hukkua räkään. 

Aina sairastaessa lapsen kanssa samaan aikaan sitä ihmettelee miten sillä lapsella voi olla niin paljon virtaa? Se joka heräilee 10min välein öisin jaksaa kuin duracel pupu pitkin päivää ja iltaa. Miksi mun jaksaminen on samalla tasolla kuin lanan alle jääneellä raiskatulla kissalla ja naamataulu kuin Jope Ruonansuulla. (sori Jope). Jos minäkin jaksaisin juosta ympyrää olohuoneessa niin olisikohan mullakin räät poskilla/otsassa eikä tukkimassa poskionteloita? Jaksaisikohan sitä kokeilla? Jos joku tilaa ambulanssin kaiken varalta. 

Hobittilla on lenssu! Näkyykä se?

Äiti , nou comments.

Kuvat nettisyövereistä. Pahoittelut mahdollisista kirjoitusvieheistä, räkää aivoissa. 

kirpparilöytöjä vol 1

Normaalisti kun otat itsellesi aikaa lähteä kulkemaan kirpputorien pitkiä sekalaisia käytäviä toppatakki päällä ja hikikarpalot otsalla löydät satavarmasti et mitään! Paitsi sen naurettavan kivipestyn farkkutakin, rikkinäisiä savikuppeja ja puklusta perstuneita vauvanvaatteita. Siis yleensä. Nyt hikeentyminen kerrankin kannatti! Tein ihan huikeita löytöjä oman paikkakunnan kirpparilta, mikä on melkein kuin maailman 8 ihme. Tosin taas koin sisäisen Sulo Vilenin heräävän kun halvalla sai. Ostin mm. 40e vähän käytetyn Manducan, vaikka juuri nyt en keksi ketä/mitä sillä mahtaisin kantaa. Toimisikohan se vähän kuin vanhanajan loistokeksintö vyölaukku? Mulla mitään vauvaa täällä ole!! Kukkaro ja varavaippa. 

Lisäksi mukaan tarttui Hobitille luettavaa. Jostain omituisesta syystä Hobitti tykkää Miinasta ja Manusta. Tuo kuivettava kissakaksikko jotka koko ajan yrittävät opettaa jotakin. "Tässä on pelto, sieltä saadaan jyviä!" Lapsia luulisi kiinnostavan ihan valtavasti? Mitä jännää seuraavaksi tapahtuu?? Ne jauhetaan jauhoksi!!! Vähäx mahtavaa! Hobitti siis todellakin pitää niistä kirjoista. Meillä on lapsen kanssa joku sukupolvien välinen kuilu. Miina ja Manu merirosvo-kirjaa yritin värittää sillä että mustekala olisi oikeasti syönyt ne kissat kirjan lopussa, mutta Tutkija totesi äidillä olevan luetunymmärtämisongelmia. Ihan kuin ruotsin yo-kokeessa. 

Kerhoon ei nyt just olla menossa kun siellä pestään vaan koko ajan käsiä (tietolähde: Mitä tapahtuu kerhossa). Iloinen autokirja on tosiasiassa Sekava autokirja, mutta ymmärrän ettei todellinen nimi ole mitenkään erityisen myyvä.

Äitikin löysi kirpparilta jotakin.. siis todella huikean tarpeellisen esineen jota ilman ei voisi olla! Punainen tiikeri-tarjotin!! Miten sitä ei aikaisemmin huomannutkaan että elämässä oli tiikeritarjottimen mentävä valtaisa aukko? No nyt tarjotin on kotona omalla paikallaan tekemässä sekopäisen kotiäidin onnelliseksi. Pitäisköhän joskus miettiä paluuta töihin? 

Tonylla on kieli keskellä suuta!

Hold that, Tiger!!

Kerrankin joku katselee aamupalapöydässä naama turvonneena istuvaa kotiäitiä kieli pitkällä :) 

Baby Shower

Minun rakas ystäväni on nyt erittäin paljon paksuna, ja kun hän sopivasti pari päivää sitten jäi äitiyslomalle, minä ja ystäväni pikkusisko järjestettiin hänelle perinteiset vauvakutsut. Valmisteluja vaikeutti ajoittain meidän suunnittelijoiden pieni 400km välimatka, mutta jotakin saatiin kuitenkin kursittua kasaan. Hankalin osuus oli toteuttaa se, miten 200km päässä asuva tuleva äiti saadaan houkuteltua kotipaikkakunnalleen tiettynä päivänä tiettynä kellonaikana paljastamatta yllätystä. Onnistuttiin kuitenkin, vaikka ihan helpoksi sitä ei meille kyllä tehty :)  

Vaippakakku korvattiin erittäin suloisella vaippapöllöllä <3

Mitä juhlat olisikaan ilman leikkejä? Joku tuumasi että "paremmat"! Tuostakin huolimatta odottavalle äidille syötettiin väkisin soseita, laitettiin tunnistamaan kavereita vauvakuvien perusteella ja arvailtiin ihan innosta pinkeinä mahdollisia vauvan nimiä. Arvonnan perusteella vatsasta odotetaan siis Petriä tai Vilmaa. Lisäksi paikalle saatiin asiantunteva MaryKay konsultti tekemään naisporukalle hemmotteluhoitoja kuten käsien ja huulten kuorintaa. Lisäbonuksena naisväki sai vielä tuotearvontaakin. 

Tissit syötiin ekana. 

Odottava äiti sai muistoksi illasta helmen/vieras ja niistä koottiin rannekoru. Samalla kerrottiin omia muistoja liittyen lahjan saajaan. Nauratti ja itketti yhtä aikaa, ja niistähän ne ikimuistoisimmat illat on yleensäkin tehty, itkusta ja naurusta. Lopuksi vieraat antoivat äidille tai vauvalle jonkin lahjan tulevaa varten. Itse päädyin survival pack-tyyppiseen ratkaisuun minne hankin korvatulpat, imetyskumit, sisua, pyllypyyhkeitä, sinkkivoidetta, suklaata, tutteja ja isälle rauhoittavia. (Miehet..Ei se kuitenkaan hoksaa ettei ne ehkä ole ihan aitoja). Pitkän illan päätteeksi äidille tehtiin vielä kotitekoinen jalkahoito. 

Kakku oli odottavan äidin tyylinen <3

Juhlat on nyt juhlittu. Nyt sitten vain odotellaan uutta rakastettavaa! 

Suklaiset minimuffinssit!

Voinen tehdä tänne blogiini hirvittävän tunnustuksen. Olen likimain suurperheellinen ja ehkäpä suomen huonoin kokki. Monta lasta ja ruoanlaittotaito kuin ameeballa on aika kehno yhdistelmä, mutta minkäs teet. Huonoa kokkaustaitoa olen pyrkinyt kompensoimaan opettelemalla leipomaan (edes jotakin). Tämäkin kolmas ihme tapahtui vasta noin 1,5 vuotta sitten, joten ihan kondiittoriksi on vielä "hieman" matkaa. Tosin mitä sitten leivonkin on huolella valikoituja ja loistavan herkullisiksi todettuja leipomuksia (vaikka joskus tosi rumia), uskallan siis jakaa sellaisen reseptin tännekin. Ihan alvariinsa näitä reseptejä tuskin alkaa tulla, ettei kannata odottaa tämän muuttuvan miksikään leipomusblogiksi. Vaikka olisihan sekin hauskaa! "Suomen huonoin leipomusblogi, epäonnistu vain joka toinen kerta" :)

Suklaiset minimuffinssit. Hankalin osuus oli löytää minikokoisia paperivuokia. Ostin kyllä teflonisen 12 kpl vuoan mutta ilman paperivuokaa muffinssit näyttivät ihan hmmm.. sieniltä? Yhdestä taikinasta sai tehtyä 36 minimuffinssia joten vuoka ilman papereita piti myös pestä ja voidella joka välissä, mikä oli niiiin ärsyttävää. Minipaperivuokia saa ainakin leipomukseen erikoistuneista nettikaupoista. 

100g voita (sulata)

2 munaa

2 dl sokeria 

3,5 dl vehnäjauhoja

2rkl kaakaojauhetta 

1tl leivinjauhetta

2tl vaniljasokeria

1dl maitoa

Kuorrutus:

50g voita tai margariinia pehmeänä

2dl tomusokeria

1rkl kaakaojauhetta

2rkl kahvia

Muna ja sokeri vaahdoksi, kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja sihvilän läpi lisätään muna/sokerivaahtoon. Sitten kun kuivat aineet on lisätty ja käsivarteen alkaa jo sattua, lisää maitoa ja sulatettua voita vuorotellen. Valmis taikina on sen näköistä että sen haluaa syödä suoraan kulhosta raakana.

Kuorrutuksen teon yhteydessä kannattaa kiinnittää huomiota siihen että kahvia ei mene kovin paljon ohi lusikan sinne kippoon. Muuten suklaan pursottamisen saa vaihtaa sen dippaamiseen. 

Paistaakin ne tietenkin pitää! Minikokoisena 185 astetta 14 minuuttia. Normaalin kokoisina 20 minuuttia. 

Laatikosto

Joskus viimekuussa tai viimevuonna vai oliko se oikeasti jo kolme vuotta sitten alkoi vauvan vaatteiden hamstraaminen kaappiin. Koska ylimääräistä kaappitilaa oli suurinpiirtein yhden lituskaisen bodyn (siis se vaate) verran, ostettiin hätäpäissään Ikeasta sellainen tarjouksessa oleva 40e laatikosto. Hyvinhän se toimi kunnes ylälaatikosta lähti laakerit. Sen jälkeen sen avaaminen on kuin avaisi tonnikalapurkkia. Laakerit tipahti pois myös myöhemmin toisesta laatikosta, ja lopuksi avulias Tutkija päätti mennä seisomaan avoimen alalaatikon reunan päälle. Mutta rikki? Mitä vielä. Hidas avautumaan ja hitsin ruma mutta edelleen toimii, ja jokaisella avauskerralla mukavasti käsivoimat kasvaa! 

En ole löytänyt toista edullista ja sopivaa. Samanlaista rupulaatikostoa en halua enää ostaa, vaikka voihan ollakin että satuin nyt vain ensimmäisellä kerralla saamaan jonkun maanantaiversion. Miksi muuten just maanantaiversio on muita huonompi? Eikö sen pitäisi järjen mukaan olla ainakin parempi kuin joku väsähtänyt perjantaiversio?

Kyllä ne varmaan kohta vaihtuu Carsin Salamaan ja Marttiin, että nautitaan nyt vielä hetki.

Päätin siis tuunata tuota rumaa lipastoa jossa lapseni kankaisia aarteita säilyttelen. Eniten riepoi se miten ne värikkäät retut kuulsi muovista läpi. Aikaisemmin lipasto oli sängyn vieressä joten se ei niin häirinnyt mutta nyt Hobitin sängyn siirryttyä vaatteet tuntui sokeuttavan ärsyttävyydellään koko sarveiskalvon. Tiedän että vika on enemmän omassa päässä kuin lipastossa mutta eipä ärsytä enää :D 

Pöllöt vartioi ettei vaatteet livahda näkyville.

No lähti vähän käsistä tuo tuohu, taas.

Tämä pöllö on taas vetänyt jotain kastematoa vahvempaa.

Toteutushan tuli servettipaketista joka saatiin tuparilahjaksi. Kuka tuollaisiin ihaniin pöllöihin malttaa kuolaista naamaansa pyhkiä?

Miehet.

Joskus sitä niin törmää siihen tosiasiaan että on ainoa nainen tässä testosteronisessa ympäristössä. Hyvin sen muistaa ajoittain kun axen tuoksu leijuu KOKO talossa eikä sitä pääse pakoon mihinkään huoneeseen, kun Televisiossa pauhaa aina urheilu tai eteinen on täynnä maihareita. Vielä sitä oli kuitenkin tuudittautunut ajatukseen että Hobitti on niin pieni ettei aikoihin ala osoittaa miehisiä puoliaan.

Toisin kävi. Potattamisen seurauksena Hobitti vaati ihan itse (keskellä päivää) päästä pissalle. Minähän innosta pinkeänä riisumaan poikaa ja laittamaan potalle istumaan. Pienen hetken kuluttua alkoi vaativa huuto: "Pappiii!", "Paaappiiii!". Minä ihmettelemään että pitääkö tänne nyt pastorikin soittaa katsomaan yhden pissan tuloa? Minä esittelin kaikki kirjat, leluja, jopa pantomiimia kunnes tajusin että kyseessähän on tietenkin tabletti! Hobitti haluaa istua vessassa katsomassa musiikkivideoita! Mikä loistava idea saada lapsi istumaan potalla! Laitettiin sitten Boom kahia soimaan ja äiti häipyi takavasemmalle ettei häiritse toisen pissalla oloa. Kun ketään ei kuulunut vessasta pois kolmannen Ylviksen the foxinkaan jälkeen, menin oven raosta kurkkaamaan mitä siellä oikein tapahtuu. 

Olisiko pitänyt arvata. Siellähän se uros istuu tyytyväisenä vessassa, katsoo videoita ja heiluttelee kädellä vehkeitään eikä puhettakaan mistään pissasta!! Miten mä hetkeksi taas unohdinkaan että se on MIES. 

Uroksen tunnistaa käden asennosta!

Valokuvaseinä

Edellisessä kodissa minulla oli sellainen kaiken kattava pala seinää joka oli pyhitetty kuville elämän varrelta. Alkuun ajattelin etten sellaista nyt tekisi kun ei malttaisi uuden kodin seiniä rei`ittää kuin konepistoolilla, mutta minkäs teet kun tuntui että jotakin täältä kodista vallan puuttui. Ensin haalittiin kehyksiä, sitten sommiteltiin niihin kuvia, sitten mallattiin kehyksiä maassa ja seistiin emännänjatkoksella katsomassa ylhäältäpäin miltä se vaikuttaa. Lapsen lakoninen lausahdus ohikulkiessaan "Terve", kertonee miesväen suhtautumisesta tähän(kin). Miehet nyt vain eivät ymmärrä miten hirvittävän vaikeaa on saada kuvat sommiteltua niin ettei niitä tarvitse ensimmäisen kerran jälkeen heti siirtää! 

Pinterestistä löytyi ideoita aika helposti.

Pienen hetken ajattelin että kuvat olisivat kaikki musta-valkoisia ja samanlaisissa kehyksissä, mutta tulin kyllä aika nopeasti järkiini,  tylsäähän se nyt olisi eikä todellakaan näyttäisi omalta. 

Sijoituspaikka

Tuossa yllä on siis eteisen lähtötilanne. 1800-luvun puolelta oleva ikkunanpoka saa nyt jossain muualla uuden elinpaikan. Vaikka joulu meni, niin valot on silti kiva pitää vielä läpi pimeän ajan. 

Lopputulos

Lopputuloksen kuvasta uupunee tuosta alta lipasto, kun vain löytäisi siihen sopivan .Tila on hieman haastava koska pistorasian ja imurireiän välissä on vain 90cm tilaa. Eniten haastavuutta antaa kuitenki se, että ylihieno ja ylihalpa on harvoin samassa paketissa :)

Kuvat tulee todennäköisesti laajenemaan pitkin seinää tulevaisuudessa mutta nyt muoto on ainakin hauska ja toimiva. Tekstijulisteen tilasin nettikaupasta, oli jo kolmas hairahdukseni siihen liikkeeseen :D Hetken pohdin hopeista julistetta jossa on pilvi ja teksti: " Every cloud has a silver lining", mutta sitten ajattelin että noup, ei muuten ole. Tuo tilaamani teksti on ainakin täyttä faktaa. 

Onko muita valokuviin/tekstitauluihin hurahtaneita? 

Karvapää

Tarkoitus oli jo ennen joulua käydä leikkauttamassa Hobitin tukkaa hieman esteettisemmän näköiseksi, mutta en mitenkään saanut aikaiseksi päättää kuka paikallinen parturi olisi ansainnut sen kärsimyksen osakseen. Tukka kun kuitenkin kasvoi, niin että kun yöllä täydessä hiljaisuudessa hiipii Hobitin pään juurelle kuulee selkeää suhinaa! Se käsittämätön jouhinen karva kasvaa ja kasvaa aivan järjettömällä vauhdilla koko ajan! Hobitti on nyt 1v 10kk ja tulossa on 10 kerta kun tuota jouhitukkoa käsitellään. Mukaan mahtuu muisto juhannukselta kun koko naapuristo kuvitteli miehen olevan umpihumalassa esittäessään lentokonetta pitkin pihaa että saisin jotakin leikattua. Lentokone episodin jälkeen odottelimme sosiaaliviranomaisia sisätiloissa. Sen verran Hobitista lähti ääntä pihalla kun alkoi hermostua. 

Eemelillä ja Hobitilla on sama hiusmalli? 

Olen laittanut vettä altaaseen, altaan täyteen leluja ja leikkaaminen on onnistunut jotenkuten. Paljon paremmin onnistui uuden pesuhuoneen seinätapettien kastelu, karvojen levitys ympäriinsä sekä tripp trapin paisuminen. Se siivo noin 1,5kk välein sai ajattelemaan ammattilaista hoitamaan asiaa.

Tällä kaverilla näkyy olevan sama hiuslaatu!

Kas, ihan kuin Hobitin tukan väritys! Miten sattuikin? 

Ensimmäinen virallinen parturointi oli hirveä ja hikinen. Tänään sujui hieman paremmin. Ainakin ensimmäinen minuutti. Ostin mukaan pikku myy-karkkiaskin, ja kun karkkia ei oikein koskaan anneta, ajattelin sen olevan houkuttevaa. Nääh, jos niihin ei ole tottunut, niitä ei myöskään kaipaa (suuhunsa). Tosin hauskaa oli aikansa heitellä karkkeja lattialle kun parturi sinne aina kyykki niitä nostamaan. Myös äidin innoissaan tuomat lelut heiteltiin pitkin lattiaa. Niskaa leikatessa alkava nyyhkytys alkoi muuttua hysteriaksi ja kun niska oli melkein valmis saimme poistua jälleen vaakatasossa suoraan autoon ja autosta suoraan sänkyyn. 

Hieman on uni sekoittanut kampausta, ja ehkä se rimpuilukin. 

Päiväunilta herätessään Hobitti meni peilin ääreen ihailemaan uutta tukkaansa ja tuumasi "Täti nottaa aaakkia". No niinhän se teki. 

Samana päivänä saimme ajan myös Tutkijalle joka aina yhtä kohteliaaseen tapaansa tuumasi leikkaajalle lopussa: "Ruma tuli, mutta kiitos nyt kuitenkin!".  

H&M kevättä

Nyt mä olen todennäköisesti ollut jotenkin telepaattisessa yhteydessä tuohon huikean eettiseen ruotsalaiseen halpaketjuun, kun jotenkin ne siellä tiesi tasan tarkkaan millaisista koristetyynyistä haaveilen :D Ihana mallisto! Tuon voisi vaikka syödä!! (Huomaako joku että diettaan??)

Eihän sitä nyt tuollaisella raitaisella purnukallakaan tee yhtikäs mitään mutta voi elämä kun se on suloinen. Siellä voisi olla vaikka mitä aarteita, kuten hmmm.. ruokaa? 

H&M on nyt päässyt tiskirättien sielunelämään kiinni! Siivoa ettei tule luteita!! Siivoa ja juo paljon teetä, pysyt hoikkana!! 

Nämä lasten uutuudet kyllä sulattavat paatuneenkin diettaajan sydämen. Tuollaiset krokot eteisessä ovat ihan sisustuselementti. Kuka niitä malttaa kurata, tai laittaa kirahvin viiksiin porkkanatahroja? 

Onko muuten miten paljon kokemuksia H&M pyyhkeiden laadusta? En ole rohjennut testimielessä tilata. 

Patsastelua

Tein pikkuruisen satsauksen itseeni joulun alla. Ihan mistään mahdottomista ei ole kyse mutta jostain mitä olen haaveillut jo pidemmän aikaa. Willow tree.. mitä ihania hahmoja koko sarja täynnä. Olen vuosien saatossa ostellut ystäville ja ystävien lapsille useammankin kappaleen. Syntymäpäiväsankareille hyvää onnea tuovia enkeleitä, esikoislapsille suojelevia enkeleitä, surujuhlaan toivoa tuovia enkeleitä, ainakin yhden raskausajasta kertovan äiti patsaan ja yhden patsaan joka kertoi suuresta avunannosta jonka sain. Patsaita ihan joka tilanteeseen. Jostain ihmeen syystä en ole koskaan ostanut itselleni yhtäkään, enkä ole saanut lahjaksikaan. Nyt on tilanne korjattu. En omista Kalevalan Lapsi-koruja, mutta mukana tulee kulkemaan aina nämä. Jos siis ei tule tulipaloa joka polttaa koko talon ja kaikki puuesineet :)

.

Äiti ja pojat.

Hobitille en vielä osannut ostaa patsasta, kun en osaa sanoa hänen luonteestaan vielä niin paljoa. Ehkä ostan sellaisen Birthday Boy-patsaan, mikä olisi sinällään hassua kun hobitti on karkauspäivän lapsi. 

"Minä suojelen sinua kaikelta
mitä ikinä keksitkin pelätä
Ei ole sellaista pimeää
jota minun hento käteni ei torjuisi"

Äiti-poika patsas kertoo juurikin sen miten hellästi äiti esikoispoikaa suojelee tältä maailmalta. Muusikko pitää muutenkin käsiään paljon taskuissa rennon reteesti, vaikkakin patsaasta poiketen on jo 0,50cm äitiään pidempi. 

Toinen poika osui täysin nappiin, kun kyseessä on Inquisitive child-niminen patsas. Kyse on siis nimenomaan tiedonjanoisesta elämää kyseenalastavasta lapsestani <3 Pohtiiko hän jäävänsä äidinrakkauden ulkopuolelle? Pohtiiko millainen mies hänestä kasvaa isona? Kuka mahtoikaan tappaa John F. Kennedyn?