Karvapää

Tarkoitus oli jo ennen joulua käydä leikkauttamassa Hobitin tukkaa hieman esteettisemmän näköiseksi, mutta en mitenkään saanut aikaiseksi päättää kuka paikallinen parturi olisi ansainnut sen kärsimyksen osakseen. Tukka kun kuitenkin kasvoi, niin että kun yöllä täydessä hiljaisuudessa hiipii Hobitin pään juurelle kuulee selkeää suhinaa! Se käsittämätön jouhinen karva kasvaa ja kasvaa aivan järjettömällä vauhdilla koko ajan! Hobitti on nyt 1v 10kk ja tulossa on 10 kerta kun tuota jouhitukkoa käsitellään. Mukaan mahtuu muisto juhannukselta kun koko naapuristo kuvitteli miehen olevan umpihumalassa esittäessään lentokonetta pitkin pihaa että saisin jotakin leikattua. Lentokone episodin jälkeen odottelimme sosiaaliviranomaisia sisätiloissa. Sen verran Hobitista lähti ääntä pihalla kun alkoi hermostua. 

Eemelillä ja Hobitilla on sama hiusmalli? 

Olen laittanut vettä altaaseen, altaan täyteen leluja ja leikkaaminen on onnistunut jotenkuten. Paljon paremmin onnistui uuden pesuhuoneen seinätapettien kastelu, karvojen levitys ympäriinsä sekä tripp trapin paisuminen. Se siivo noin 1,5kk välein sai ajattelemaan ammattilaista hoitamaan asiaa.

Tällä kaverilla näkyy olevan sama hiuslaatu!

Kas, ihan kuin Hobitin tukan väritys! Miten sattuikin? 

Ensimmäinen virallinen parturointi oli hirveä ja hikinen. Tänään sujui hieman paremmin. Ainakin ensimmäinen minuutti. Ostin mukaan pikku myy-karkkiaskin, ja kun karkkia ei oikein koskaan anneta, ajattelin sen olevan houkuttevaa. Nääh, jos niihin ei ole tottunut, niitä ei myöskään kaipaa (suuhunsa). Tosin hauskaa oli aikansa heitellä karkkeja lattialle kun parturi sinne aina kyykki niitä nostamaan. Myös äidin innoissaan tuomat lelut heiteltiin pitkin lattiaa. Niskaa leikatessa alkava nyyhkytys alkoi muuttua hysteriaksi ja kun niska oli melkein valmis saimme poistua jälleen vaakatasossa suoraan autoon ja autosta suoraan sänkyyn. 

Hieman on uni sekoittanut kampausta, ja ehkä se rimpuilukin. 

Päiväunilta herätessään Hobitti meni peilin ääreen ihailemaan uutta tukkaansa ja tuumasi "Täti nottaa aaakkia". No niinhän se teki. 

Samana päivänä saimme ajan myös Tutkijalle joka aina yhtä kohteliaaseen tapaansa tuumasi leikkaajalle lopussa: "Ruma tuli, mutta kiitos nyt kuitenkin!".