Feikki kevät!

Mulle tuli sitten christmas overdose ihan totaalisesti. Miten se sitten oireili? Kaikki alkoi siitä ihan normaalista kinkkuinhosta joka laajeni ensin laatikkovihaan ja myöhemmin salaattiällötykseen. Yleensä jouluäklö on pysähtynyt siihen mutta tällä kertaa se tuntui vain paisuvan. Ensin alkoi ärsyttää tontut. Siinä ne vaan möllötti ja tuijottivat tyhjyyteen täysin mitäänsanomattomina! Ihan kuin tekemistä ei olisi löytynyt! Ja ne jouluikkunat. Tarviiko sitä nyt ikkunan sisällä olla ikkuna. Mikä ihmeen järki siinäkin muka oikein on? Eikä siinä jouluikkunasta edes näe ulos kun siinä on ne kynttilät. Typerä idea. Puhumattakaan kyntteliköistä. Miten christmas overdose hoidetaan? No pakataan kaikki se ällö sälä takaisin laatikoihin ja viedään varaston peräseinälle odottamaan. (Sitä kun ne taas into pinkeänä laitetaan takaisin.) Jes, sinne meni, buhahaha. (Yksi ikkunatähti jäi mutta se on vain ihana muuten)

Kävin kävelylenkillä ja matkalla selkeästi haistoin nenääni kevään. Tosi harvinaista näin tammikuulla mutta alkoi vallan kevättää. Mitäs minä mistään vuodenajoista piittaan ja laitoin sen kevään meille sisälle kun siltä tuntui. Keväälläkin voi polttaa tuikkuja, ja kynttilöitä ja käyttää torkkupeittoa, kun se on torkkumista eikä talvea varten :)

Punaisen kirjava parkkitalo vilkuilee

Never ending sukka

Mikin housut pullistelee?

Verhot ovat rakastamaani Vallilaa, ja naurettavalla pilkkahinnalla ostettu kankaana lopettaneesta kangaskaupasta. Niiden ompelu olikin sitten kuin kissa hiirelle olisi tehnyt takkia. Ihme että oli edes jotakin mitä ikkunaan ripustaa. Onneksi kukaan ei näe miten siellä on nytkin hakaneulaa alakäänteissä ettei verho lerpata miten sattuu. Tämä blogi ei sattuneesta syystä kerro neulomisesta :D 

Pöydällä odottaa Agathan koottuja. Esikoisen joululahja joka kiertää lapselta äidille. Miksi lukeminen ei laihduta? 

Onhan se kevääksi nyt vähän pimeää ja ankeaa mutta äkkiäkös se menee :) Sopivasti aikaa kuntoremontille (taas). Josko ei nyt ihan bikinikuntoon saakka mutta jos olisi sen verran pienempi, etteivät väkisin mereen takaisin työnnä.