Vitsan vääntöä

Tuolla aikaisemmin kirjoittelin leppoisasta parisuhdeterapeuttisesta metsäretkestä jolla etsittiin oikeanlaista risua. Nyt tuo kyseinen risu/oksa on matkannut päätepisteeseensä, joka oli meidän olohuoneessa. Autoon tunkemisen seurauksena risu sai lieviä taisteluvammoja mutta säilyi suhteellisen ehjänä kuitenkin. Valkoinen spraymaali odottikin jo kotona, vain sateet ja pakkaset siirsivät maalausta muutaman kerran. Mitä ihmettä on muuten tapahtunut vanhalle kunnon sanalle "spraymaali"? Ostamassani purkissa luki "harrastajanmaali". Mitä mun pitää harrastaa jos ostan sen? Bodypuppia?

Oksa on nyt siis maalattu, mikä oli hieman haastavaa marraskuussa ulkosalla. Mitä sitä sitten ei tekisi kun saa jonkun idiootti-idean joka on pakko toteuttaa nyt nyt nyt. Olen myös saanut taiteiltua oksan paikoilleen ja lasisydämet oksille. Kattoon oksaa ei saanut kiinni kun emme omista tarpeeksi pitkiä tikkaita, mutta onneksi se pysyy suhteellisen hyvin liikkumatta takan päällä ja yhdellä langalla jonka sai taiteiltua seinään. Lisäksi viimeisenä työvaiheena sain siirrettyä lipaston oikealle paikalleen niin että sain napattua todistusaineistoa.

Oksa luo ihanasti varjoja seinälle. 

Oikeasti en olisi uskonut että risu voisi olla noinkin ihana sisustuselementti. Täysin valkoista siitä ei saanut ellei olisi maalannut moneen kertaan uudestaan ja uudestaan. Itse tykkään että se saakin olla luonnollisesti monivärisempi, kunhan nyt enimmäkseen valkoiseen vivahtava.

Koristeina ovat Perfect Home oy:n kotikutsuilta ostetut enkelilasisydämet. 

Onnellinen lerppakukka

Uskomatonta mutta totta.. perheessämme 7 vuotta asunut lerpattava kukka (joka jostain syystä kuvittelee olevansa kaktus) on kukkinut nyt ensimmäisen kerran! Se tykkää meidän uudesta kodista. Tämä on varmasti hyvä merkki! Tai sitten se on vain kukka.