Kyselyikä

Muistan vieläkin kuin eilisen kun veljeni oli 3-4v ja pahimmassa kyselyiässä. "Miksi taivaalla on kuu?", "Miksi se ei ole sininen?", "Sä sisko olet jo tosi aikuinen, eikö koulussa opeteta mitään?".. Muistan miettineeni miten en IKINÄ hanki lapsia! Toisin vaan kävi..

Tänään 1,5h kävelylenkillä 2-vuotiaan Hobitin kanssa.

H: "Mikä tämä on?"
Ä: "Se on metsää."
H: "Mikä tämä on?"
Ä: "Se on puu, siellä laulaa lintuja."
H: "Mikä tämä on?"
Ä: "Se on joku roska, hyi."
H: "Mikä tämä on?"
Ä: "Se on joku puunpala, joku keppi."
H: "Mikä tämä on?"
Ä: "No joku heinämöhnä, mitä tuo tuollainen heinä nyt sitten virallisesti on."
H: "Mikä tämä on?"
Ä "No en kuule tiedä.. maata? Kuraa? Hiekkaa?.!
H: "Mitä tämä on?"
Ä: "Se on joku pikkukivi, sellainen mitä on joka paikassa sata!"
H: "Mitä tämä on?"
Ä: "No kuule osoittelet pelkkää ilmaa, kemiallinen merkki O.. sitäkö meinaat??!!"
H: "Mitä  tämä on?"
Ä: "Se on se sama metsä, se sama mikä tässä nyt on ollut KOKO ajan!!"
H: "Mikä tämä on?"

.. Taitaa olla äidin mielenterveys, näytti juoksevan tuolla metsässä kovaa vauhtia meistä poispäin!

"Mikä tämä on???"