Täydellisen risun metsästys

Mikä ihana asia tuo talviaikaan siirtyminen, mutta olisko mitenkään mahdollista sen yhden tunnin sijaan asettaa vaikka kokonainen kuukausi-kaksi lisää uniaikaa? Sellainen karhumainen ratkaisu, nukutaan ohi tämän loskan ja pimeyden, herätään jouluhössötykset ohitettuina suoraan jouluna ja syödään sitten 2kk laiharin jälkeen kinkku ja muutama perunalaatikko?

No, ihana oli se tuntikin ja heti sai puhtia niin että aamulla lähdettiin tosi innostuneiden miesten kanssa etsimään metsästä täydellistä risua. Ei, lapset eivät ole olleet nyt ihan NIIN tuhmia, vaan meikäläiseen on iskenyt joku syysarkartelu-virus. Sinällään ikävä tauti että se a) vie rahaa b) aikaa c) lopputulokset ovat yleensä sitä luokkaa että kylässä käyvät tuttavat pohtivat miten lahjattomia meidän lapset ovatkaan kädentaidoissa. Mutta yrittänyttä ei laiteta (minne?) ja vaikka ne yli-innostuneena aloitetut projektit päättyvät yleensä katastrofiin niin on se silti terapeuttista. Tai siis ainakin niin väitetään.

Niittykukkia poimin vain sulle, väri niiden niin hempeä on.

Ihanan syksyisen päivän päätteeksi löydettiin risukasa, joka ei sitten tietenkään mahtunut autoon mitenkään päin. Mies oli vallan riemuissaan tästä projektista muutenkin, ja se riemu vain kasvoi kun auto tukittiin risuilla joka katkeili ja kääntyili miten sattuu. Todella terapeuttista parisuhteelle tällainen metsässä samoilu :)

Kas, metsästä löytyi yksinäinen Hobitti. 

Valoa, olemme pelatuneet.! 

Tutkijan harmiksi tulimme sittenkin takaisin kotiin eikä karhu syönytkään meitä. 

Seuraavaksi käynen risukasan kimppuun! Jospa tämä olisi nyt se kerta kun minäkin onnistuisin :D