perjantai 28. helmikuuta 2014

Nyt vai huomenna? Karkauspäivän lapsi.

Tänään oli vuorossa taas se päivä vuodesta jolloin saimme koko perheen kesken kinastella siitä onko Hobitilla syntymäpäivä vaiko ei. Mies voitti, tavallaan. Tänään Hobitin syntymästä on 730 päivää.. eli 2x 356päivää. Mutta silti.. en minä synnyttänyt 28.pvä, en saanut lasta syliin enkä rinnalle. Siellä sairaalalla minä vaapuin kuin nälkäinen ryhävalas kanttiiniin, tietokoneelle ja huoneeni väliä. Ei sellainen ole kenenkään syntymäpäivä!! 

Vielä vatsassa. 

Entä sitten huominen? Täytyyhän sen olla jos Hobitti on syntynyt 28.päivän jälkeen tulevana päivänä! Loogista! Mutta eihän se nyt siltä tunnu! Hobitti on helmikuun lapsi, ei maaliskuun. Laskettu aikakin oli helmikuussa, vauva saatiin helmikuussa. Mitä tässä nyt on niin vaikeaa ymmärtää?? 

Mitähän taivaankappaleet sanoo lapselle joka ei ole syntynyt normaalin kartan alla? Päivänä jolla kenelläkään ei ole edes nimipäivää. Wikipediassa on lista karkauspäivän kuuluisista henkilöistä.. sen perusteella Hobitti on todennäköisesti (jos siis on joskus kuuluisa) joko jääkiekkoilija tai sarjamurhaaja. Tietenkin jos on oikeasti hyvä sarjamurhaaja niin sitten ei ole kovinkaan kuuluisa. 

1.3 tutustutaan toisiimme.

Voitte varmasti kuvitella miten sitä "minä ihan varmasti synnytän karkauspäivänä"-vitsiä tulikin viljeltyä kun Hobittia odotti. Ehkä sen tiesi jo silloin, jos jollekkin osuu niin varmasti omalle kohdalle kaikki universaalit omituisuudet. Asia edelleen välillä hymyilyttää, mutta samalla tuntuu surulliselta kun Muusikon ja Tutkijan syntymäpäivinä, toiselle aamulla klo 8 ja toiselle nukkumaanmennessä, käyn sänkyyn viereen makaamaan ja kerron aina saman tarinan miten maailma sinä aamuna/yönä niin radikaalisti muuttui. Miten vauva oli ihan isänsä näköinen, hassun ruttuinen ja leveä nenäinen. Ehkä tuo traditio tulee olemaan entistäkin arvokkaampi kun sen voi suorittaa vain 4 vuoden välein? Sekin tulee muuttumaan ettei tarinaa voi kertoakkaan nukkumaan mennessä eikä herätessä vaan kesken Salkkareiden. Miten se nyt näin meni?


Minne ne 2 vuotta katosi? Tämähän oli ihan eilen :/


Meillä juhlitaan nyt kuitenkin sunnuntaina, kun kerran päivän saa reippaasti valita. Lahjoja ei ole juurikaan hankittu kun tuntuu että taloudessa on jo ihan kaikkea kaapit pullollaan. Olen käsivarret puutuneena muotoillut "muumifiguureja" kakun reunalle. Tai sitten ne on pelkkiä figuureja jotka oudosti muistuttavat jotakin japanilaista möykkyä. 

Ps. Tavallista herkempänä ehkäpä olen muistellut Hobitin tuloa maailmaan, saimmehan eilen ihanan viestin että sukuun tupsahti täydellinen kolmekiloinen prinsessa. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti