Vanha

Ystävänpäivä oli ja meni ohi kuin pappatunturi, niin ettei sitä oikein ehtinyt rekisteröimään mitenkään. Päivän sen sijaan täytti heti aamu seitsemältä jännitys ja odotus kun sain kunniatehtäväksi meikata erästä "vanhaa". Sukulaistyttö on kasvaa hurahtanut vanhaksi ja tanssiaisvalmisteluiden piti olla perfeck isolla P:llä. Se verran suunnitteluun ja valmisteluun oli käytetty aikaa ja vaivaa!

Epäilin jo hetkittäin että tyttö lähtee tanssimaan näyttäen Pelle Hermannilta kun aamuherääminen ei ole näissä omissa piirteissä parhaimmistoa, mutta ilmeisesti jännitys tarttui ja hyvinkin skarppina saatiin silmät kauniiksi ja huulet kiiltämään. 

Meikkaamisen jälkeen puettiin puku isosiskon toimesta. Miten monta kertaa sitä onkaan katsonut Tuulen Viemää, kun Scarlett valmistautuu juhliin ja pidättää henkeään toisten vetäessä nyörejä hikikarpalot otsalla. Ihan niin rankkaa touhua tämä ei onneksi ollut :) 

Iltasella pääsin sitten tansseja katsomaan. Pukuloisto oli valtava! Paljon pastellinsävysiä olkaimettomia pukuja pehmoisilla harsomaisilla helmoilla. Mukaan mahtui muutama maanläheisempikin sävy, mutta punainen ja kirkkaan sininen loistivat nyt vain poissaolollaan. Useimmilla hiukset olivat isoilla kiharoilla toispuoleiset tai isolla kiharaisella nutturalla päälaella. Todella kauniita nuoria naisia. Pojissa korostui enemmänkin vain taito tanssia :) Toiset olivat kuin seipään nielleitä kivipatsaita, toiset kuin Klonkkuja. Tanssia seuratessa pohdin että se ainoa neuvo jonka omalle sitten joskus annan on, että seiso suorassa! 

Mieleen tuli sekin, että missä vaiheessa kasvoin niin kauas omasta "vanhojen" ajasta että lapseni tanssii jo 4 vuoden kuluttua? Miten se on ylipäätään mahdollista! Vastahan se nuori olin MINÄ! Nyt sitten olenkin jo se joka saa silittää kauluspaidan, plankata kengät ja rääkyä todennäköisesti meikit poskille kun se aika koittaa. Saa poika sitten hakea tanssiin sammakon näköisen äitinsä. Apua!  

Ps. Pieni riemu kuitenkin siitä että kyseessä on poika, voi tulla hitusen halvemmaksi nuo bileet :D