Valokuvaseinä

Edellisessä kodissa minulla oli sellainen kaiken kattava pala seinää joka oli pyhitetty kuville elämän varrelta. Alkuun ajattelin etten sellaista nyt tekisi kun ei malttaisi uuden kodin seiniä rei`ittää kuin konepistoolilla, mutta minkäs teet kun tuntui että jotakin täältä kodista vallan puuttui. Ensin haalittiin kehyksiä, sitten sommiteltiin niihin kuvia, sitten mallattiin kehyksiä maassa ja seistiin emännänjatkoksella katsomassa ylhäältäpäin miltä se vaikuttaa. Lapsen lakoninen lausahdus ohikulkiessaan "Terve", kertonee miesväen suhtautumisesta tähän(kin). Miehet nyt vain eivät ymmärrä miten hirvittävän vaikeaa on saada kuvat sommiteltua niin ettei niitä tarvitse ensimmäisen kerran jälkeen heti siirtää! 

Pinterestistä löytyi ideoita aika helposti.

Pienen hetken ajattelin että kuvat olisivat kaikki musta-valkoisia ja samanlaisissa kehyksissä, mutta tulin kyllä aika nopeasti järkiini,  tylsäähän se nyt olisi eikä todellakaan näyttäisi omalta. 

Sijoituspaikka

Tuossa yllä on siis eteisen lähtötilanne. 1800-luvun puolelta oleva ikkunanpoka saa nyt jossain muualla uuden elinpaikan. Vaikka joulu meni, niin valot on silti kiva pitää vielä läpi pimeän ajan. 

Lopputulos

Lopputuloksen kuvasta uupunee tuosta alta lipasto, kun vain löytäisi siihen sopivan .Tila on hieman haastava koska pistorasian ja imurireiän välissä on vain 90cm tilaa. Eniten haastavuutta antaa kuitenki se, että ylihieno ja ylihalpa on harvoin samassa paketissa :)

Kuvat tulee todennäköisesti laajenemaan pitkin seinää tulevaisuudessa mutta nyt muoto on ainakin hauska ja toimiva. Tekstijulisteen tilasin nettikaupasta, oli jo kolmas hairahdukseni siihen liikkeeseen :D Hetken pohdin hopeista julistetta jossa on pilvi ja teksti: " Every cloud has a silver lining", mutta sitten ajattelin että noup, ei muuten ole. Tuo tilaamani teksti on ainakin täyttä faktaa. 

Onko muita valokuviin/tekstitauluihin hurahtaneita? 

Karvapää

Tarkoitus oli jo ennen joulua käydä leikkauttamassa Hobitin tukkaa hieman esteettisemmän näköiseksi, mutta en mitenkään saanut aikaiseksi päättää kuka paikallinen parturi olisi ansainnut sen kärsimyksen osakseen. Tukka kun kuitenkin kasvoi, niin että kun yöllä täydessä hiljaisuudessa hiipii Hobitin pään juurelle kuulee selkeää suhinaa! Se käsittämätön jouhinen karva kasvaa ja kasvaa aivan järjettömällä vauhdilla koko ajan! Hobitti on nyt 1v 10kk ja tulossa on 10 kerta kun tuota jouhitukkoa käsitellään. Mukaan mahtuu muisto juhannukselta kun koko naapuristo kuvitteli miehen olevan umpihumalassa esittäessään lentokonetta pitkin pihaa että saisin jotakin leikattua. Lentokone episodin jälkeen odottelimme sosiaaliviranomaisia sisätiloissa. Sen verran Hobitista lähti ääntä pihalla kun alkoi hermostua. 

Eemelillä ja Hobitilla on sama hiusmalli? 

Olen laittanut vettä altaaseen, altaan täyteen leluja ja leikkaaminen on onnistunut jotenkuten. Paljon paremmin onnistui uuden pesuhuoneen seinätapettien kastelu, karvojen levitys ympäriinsä sekä tripp trapin paisuminen. Se siivo noin 1,5kk välein sai ajattelemaan ammattilaista hoitamaan asiaa.

Tällä kaverilla näkyy olevan sama hiuslaatu!

Kas, ihan kuin Hobitin tukan väritys! Miten sattuikin? 

Ensimmäinen virallinen parturointi oli hirveä ja hikinen. Tänään sujui hieman paremmin. Ainakin ensimmäinen minuutti. Ostin mukaan pikku myy-karkkiaskin, ja kun karkkia ei oikein koskaan anneta, ajattelin sen olevan houkuttevaa. Nääh, jos niihin ei ole tottunut, niitä ei myöskään kaipaa (suuhunsa). Tosin hauskaa oli aikansa heitellä karkkeja lattialle kun parturi sinne aina kyykki niitä nostamaan. Myös äidin innoissaan tuomat lelut heiteltiin pitkin lattiaa. Niskaa leikatessa alkava nyyhkytys alkoi muuttua hysteriaksi ja kun niska oli melkein valmis saimme poistua jälleen vaakatasossa suoraan autoon ja autosta suoraan sänkyyn. 

Hieman on uni sekoittanut kampausta, ja ehkä se rimpuilukin. 

Päiväunilta herätessään Hobitti meni peilin ääreen ihailemaan uutta tukkaansa ja tuumasi "Täti nottaa aaakkia". No niinhän se teki. 

Samana päivänä saimme ajan myös Tutkijalle joka aina yhtä kohteliaaseen tapaansa tuumasi leikkaajalle lopussa: "Ruma tuli, mutta kiitos nyt kuitenkin!".  

H&M kevättä

Nyt mä olen todennäköisesti ollut jotenkin telepaattisessa yhteydessä tuohon huikean eettiseen ruotsalaiseen halpaketjuun, kun jotenkin ne siellä tiesi tasan tarkkaan millaisista koristetyynyistä haaveilen :D Ihana mallisto! Tuon voisi vaikka syödä!! (Huomaako joku että diettaan??)

Eihän sitä nyt tuollaisella raitaisella purnukallakaan tee yhtikäs mitään mutta voi elämä kun se on suloinen. Siellä voisi olla vaikka mitä aarteita, kuten hmmm.. ruokaa? 

H&M on nyt päässyt tiskirättien sielunelämään kiinni! Siivoa ettei tule luteita!! Siivoa ja juo paljon teetä, pysyt hoikkana!! 

Nämä lasten uutuudet kyllä sulattavat paatuneenkin diettaajan sydämen. Tuollaiset krokot eteisessä ovat ihan sisustuselementti. Kuka niitä malttaa kurata, tai laittaa kirahvin viiksiin porkkanatahroja? 

Onko muuten miten paljon kokemuksia H&M pyyhkeiden laadusta? En ole rohjennut testimielessä tilata. 

Patsastelua

Tein pikkuruisen satsauksen itseeni joulun alla. Ihan mistään mahdottomista ei ole kyse mutta jostain mitä olen haaveillut jo pidemmän aikaa. Willow tree.. mitä ihania hahmoja koko sarja täynnä. Olen vuosien saatossa ostellut ystäville ja ystävien lapsille useammankin kappaleen. Syntymäpäiväsankareille hyvää onnea tuovia enkeleitä, esikoislapsille suojelevia enkeleitä, surujuhlaan toivoa tuovia enkeleitä, ainakin yhden raskausajasta kertovan äiti patsaan ja yhden patsaan joka kertoi suuresta avunannosta jonka sain. Patsaita ihan joka tilanteeseen. Jostain ihmeen syystä en ole koskaan ostanut itselleni yhtäkään, enkä ole saanut lahjaksikaan. Nyt on tilanne korjattu. En omista Kalevalan Lapsi-koruja, mutta mukana tulee kulkemaan aina nämä. Jos siis ei tule tulipaloa joka polttaa koko talon ja kaikki puuesineet :)

.

Äiti ja pojat.

Hobitille en vielä osannut ostaa patsasta, kun en osaa sanoa hänen luonteestaan vielä niin paljoa. Ehkä ostan sellaisen Birthday Boy-patsaan, mikä olisi sinällään hassua kun hobitti on karkauspäivän lapsi. 

"Minä suojelen sinua kaikelta
mitä ikinä keksitkin pelätä
Ei ole sellaista pimeää
jota minun hento käteni ei torjuisi"

Äiti-poika patsas kertoo juurikin sen miten hellästi äiti esikoispoikaa suojelee tältä maailmalta. Muusikko pitää muutenkin käsiään paljon taskuissa rennon reteesti, vaikkakin patsaasta poiketen on jo 0,50cm äitiään pidempi. 

Toinen poika osui täysin nappiin, kun kyseessä on Inquisitive child-niminen patsas. Kyse on siis nimenomaan tiedonjanoisesta elämää kyseenalastavasta lapsestani <3 Pohtiiko hän jäävänsä äidinrakkauden ulkopuolelle? Pohtiiko millainen mies hänestä kasvaa isona? Kuka mahtoikaan tappaa John F. Kennedyn?

Feikki kevät!

Mulle tuli sitten christmas overdose ihan totaalisesti. Miten se sitten oireili? Kaikki alkoi siitä ihan normaalista kinkkuinhosta joka laajeni ensin laatikkovihaan ja myöhemmin salaattiällötykseen. Yleensä jouluäklö on pysähtynyt siihen mutta tällä kertaa se tuntui vain paisuvan. Ensin alkoi ärsyttää tontut. Siinä ne vaan möllötti ja tuijottivat tyhjyyteen täysin mitäänsanomattomina! Ihan kuin tekemistä ei olisi löytynyt! Ja ne jouluikkunat. Tarviiko sitä nyt ikkunan sisällä olla ikkuna. Mikä ihmeen järki siinäkin muka oikein on? Eikä siinä jouluikkunasta edes näe ulos kun siinä on ne kynttilät. Typerä idea. Puhumattakaan kyntteliköistä. Miten christmas overdose hoidetaan? No pakataan kaikki se ällö sälä takaisin laatikoihin ja viedään varaston peräseinälle odottamaan. (Sitä kun ne taas into pinkeänä laitetaan takaisin.) Jes, sinne meni, buhahaha. (Yksi ikkunatähti jäi mutta se on vain ihana muuten)

Kävin kävelylenkillä ja matkalla selkeästi haistoin nenääni kevään. Tosi harvinaista näin tammikuulla mutta alkoi vallan kevättää. Mitäs minä mistään vuodenajoista piittaan ja laitoin sen kevään meille sisälle kun siltä tuntui. Keväälläkin voi polttaa tuikkuja, ja kynttilöitä ja käyttää torkkupeittoa, kun se on torkkumista eikä talvea varten :)

Punaisen kirjava parkkitalo vilkuilee

Never ending sukka

Mikin housut pullistelee?

Verhot ovat rakastamaani Vallilaa, ja naurettavalla pilkkahinnalla ostettu kankaana lopettaneesta kangaskaupasta. Niiden ompelu olikin sitten kuin kissa hiirelle olisi tehnyt takkia. Ihme että oli edes jotakin mitä ikkunaan ripustaa. Onneksi kukaan ei näe miten siellä on nytkin hakaneulaa alakäänteissä ettei verho lerpata miten sattuu. Tämä blogi ei sattuneesta syystä kerro neulomisesta :D 

Pöydällä odottaa Agathan koottuja. Esikoisen joululahja joka kiertää lapselta äidille. Miksi lukeminen ei laihduta? 

Onhan se kevääksi nyt vähän pimeää ja ankeaa mutta äkkiäkös se menee :) Sopivasti aikaa kuntoremontille (taas). Josko ei nyt ihan bikinikuntoon saakka mutta jos olisi sen verran pienempi, etteivät väkisin mereen takaisin työnnä.