torstai 31. lokakuuta 2013

Avoimia ovia

Me satutaan asumaan paikkakunnalla jossa on maatalousoppilaitos. Viikolla sinne oli avoimet ovet ja päätettin lähteä katsomaan mitä sieltä löytyisi.  Itsellä ei ollut mitään aavistustakaan että se olisi suorastaan mahtava maksuton eläinpuisto joka on kuorrutettu työkoneilla ja traktoreilla. Voiko 1,5-vuotias muuta toivoa?

Pehmoista possua sai silittää. 
Jätämme ehkä kertomatta vielä muutaman vuoden mistä se kinkku siihen joulupöytään oikein tulee. Sen verran ihania possuja oltiin tapaamassa. Tosin aika mielenkiintoista ääntä ne osaa pitää. Sanonta "huutaa kuin pistetty sika" sai ihan uuden ulottuvuuden.


Vasikka oli vallan innokas kielisuutelija. Pusuja sai kumisaappaat, posket kuin kameran linssikin. Hyvin tuli puhdasta. Traktoreita ja muita miehisiä koneita oli paljon. Hobitin uskallus ei ihan riittänyt jättimäisen traktorin kyytiin, mutta voi kun niitä oli mahtava katsella. Mielessä kävi että miten kauan traktoreita oikein jaksaa tuijottaa? Kauan. 


Hobitti vallan rakastui hevoskärryihin. Välillä nojasi toinen käsi takareunaa vasten, kuin vanha tekijä konsanaan. Olenkin sanonutkin että poika on selvästi Estellen tuleva siippa, kun nyt vain pakkoruotsi kouluissa säilyisi. Kiesien pysähdyttyä Hobitti alkoi kiljua "EIIII" ja piti kaikin voimin reunasta kiinni. Pitelemistä siinä oli muillakin, naurussa. 

Puput, minä tulen!!
EVVK avoimet päivät

Yllättävää oli se, että oppilaitoksessa oli paljon myös pieneläimiä. Ylensyöneitä luppakorvakaneja, geggoja, löytökissoja, koiria, rottia ym. jännää katseltavaa. Väsymys tosin alkoi loppupuolella jo voittaa, ja lähdettiin kotiin lepäilemään kuten yläkuvan esimerkillinen Fretti. 

Matkailuvinkkinä kaikille. Bongailkaa maatalousoppilaitosten avoimia päiviä! 

tiistai 29. lokakuuta 2013

Syksy


Ihana suloinen syksy se on täällä. Kynttilöitä saa polttaa niin paljon kuin haluaa, vetää villasukat jalkaan ja juoda teetä ilman että hiki puskee otsasta läpi. Saa piilottaa ikiläskit kesäläskit isoon huppariin ja vetää pipon syvälle päähän. Syksy tosin tuo tullessaan myös kaikkea ei niin ihanaa, esimerkkinä mätänevät kesäkukat.

Syksy yllätti kotihortonomin, mädäntyneet petuniat järkyttivät autoilijat ja aiheuttivat ketjukolarin. Poliisi tutkiin, kotihortonomia syytetään heitteellejätöstä.

Kun kesäkukat on saatu kompostiin, alkaa taas valtaisa punnitseminen, kanerva vai kalluna? Havuja vai ei havuja? Kerrankin minun ei tarvinnut tehdä näitä valtaisia päätöksiä ollenkaan vaan päätös tapahtui ihan itsestään. Joku nerokas oli keksinyt maalata hopealankaa! Sitä hautausmaiden masentavaa harmaata kökkö-kasvia! Ja millä väreillä! Sopivasti roosa nauha-kamppanjan aikaan päädyin tämän hetkiseen lemppariin, pinkkiin!


Natural, jees sir.

Kaali, tuo käyhän naisen ruusu.

Ettei tämä väri-iloittelu menisi yhtään överin puolelle päätin askarrella (joo, tää virus jyllää täällä nyt koko ajan) ovikranssin! Ja tietysti pinkkiä! Nyt saa tulla masentava pimeys tulla, i´m ready! 


Tervetuloa ankea syksy!


sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Täydellisen risun metsästys

Mikä ihana asia tuo talviaikaan siirtyminen, mutta olisko mitenkään mahdollista sen yhden tunnin sijaan asettaa vaikka kokonainen kuukausi-kaksi lisää uniaikaa? Sellainen karhumainen ratkaisu, nukutaan ohi tämän loskan ja pimeyden, herätään jouluhössötykset ohitettuina suoraan jouluna ja syödään sitten 2kk laiharin jälkeen kinkku ja muutama perunalaatikko?

No, ihana oli se tuntikin ja heti sai puhtia niin että aamulla lähdettiin tosi innostuneiden miesten kanssa etsimään metsästä täydellistä risua. Ei, lapset eivät ole olleet nyt ihan NIIN tuhmia, vaan meikäläiseen on iskenyt joku syysarkartelu-virus. Sinällään ikävä tauti että se a) vie rahaa b) aikaa c) lopputulokset ovat yleensä sitä luokkaa että kylässä käyvät tuttavat pohtivat miten lahjattomia meidän lapset ovatkaan kädentaidoissa. Mutta yrittänyttä ei laiteta (minne?) ja vaikka ne yli-innostuneena aloitetut projektit päättyvät yleensä katastrofiin niin on se silti terapeuttista. Tai siis ainakin niin väitetään.

Niittykukkia poimin vain sulle, väri niiden niin hempeä on.

Ihanan syksyisen päivän päätteeksi löydettiin risukasa, joka ei sitten tietenkään mahtunut autoon mitenkään päin. Mies oli vallan riemuissaan tästä projektista muutenkin, ja se riemu vain kasvoi kun auto tukittiin risuilla joka katkeili ja kääntyili miten sattuu. Todella terapeuttista parisuhteelle tällainen metsässä samoilu :)

Kas, metsästä löytyi yksinäinen Hobitti. 

Valoa, olemme pelatuneet.! 

Tutkijan harmiksi tulimme sittenkin takaisin kotiin eikä karhu syönytkään meitä. 

Seuraavaksi käynen risukasan kimppuun! Jospa tämä olisi nyt se kerta kun minäkin onnistuisin :D


perjantai 25. lokakuuta 2013

Mäyräkoiria!

No niin, siellä jo joku ehtii innostua että nyt se bloggaaja paljastaa salaiset mäyräkoiransa jääkaapista ja kertoo olevansa rappioalkoholisti. Harmi että ei, sillä olisi mukavasti viidearvoa. Tykkäähän kaikki suomessa Matti Nykäsestäkin? Ei.. kyse on taas kerran iiihanista lastenvaatteista ja ah niin suloisista mäyräkoirista! Mäyräkoiria kohtaan tuntee sellaista valtaisaa sympatiaa kun niillä(kin) reppanoilla on 3 metrin selkä ja puolen metrin jalat. Pitkäselkäisinä kärsitään myös helposti selän alueen ongelmista ja jälkikasvukin saattaa joutua kärsimään samoista sääristä jotka eivät koskaan lopu, kun eivät ylipäätään edes ala mistään kohtaa. Yhteistä on paljon mutta harvemmin herätän kenessäkään niin paljon sympatiaa kuin koira.

Hmmm. Kuumat koirat
Småfolkilta on ilmestynyt aika herkullinen ruskea uutuus. Viime kevään Ej Sikke lejn malliston sailor dog jäi ostamatta ja vieläkin kaduttaa. Ehkäpä bongaan sen ensi kesäksi käytettynä jostain.



Menneellä viikolla sain mahdollisuuden tutustua Nosh Organics lastenvaatteisiin ja oli rakkautta ensi silmäyksellä. Suomalaisen Hanna Rannilan suunnittelemia kuoseja vaatteissa jotka ovat täysin myrkytöntä luomupuuvillaa. Varasto sijaitsee kuulemma Hämeenlinnassa, joten toimituskin pitäisi olla nopea. Ajatuksissa oli hankkia sininen mäyrispaita pukinpussiin, mutta tuskin maltan sinne saakka odotella. Keksiköön Pukki sitten jotakin muuta, ei ole mun ongelma. Ongelma oli enemminkin se, että ihania paitoja/vaatteita oli vallan liikaa! Onneksi on tuo henkilökohtainen konkurssi joka vähän rauhoittaa mieltä.

herkku omppu ja skoottereita.

Mäyräkoiraintoilu ei valitettavasti rajoitu täysin paitoihin. Ihan eläviä mäyriksiäkin on ollut kaksi mutta mielenhäiriössä viimeisin hankinta oli Russeli. Onneksi tilanne tasapainottui kun hankimme kotiin Raksun. Hirveen kiltti ja mukava koira. Vähäruokainen ja on tosi nätisti kun tulee vieraita. Haiseekin hyvälle. Suosittelen kaikille. http://www.paapiidesign.com

Raksu ja sen lempipaikka.


keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Ei!

Aina puhutaan siitä miten lapsilla on niitä ei-kausia (no onhan niillä ja joillain ne kestää monta vuotta, huoh) mutta kukaan ei koskaan kerro sitä tosiasiaa että kun saat lapsia, niin se EI-kausi tulee lopullisesti vanhemmille ja se kestää! (varoittakaan nyt tästä jo neuvoloissa!) Ovatkohan negatiiviset ja pessimistiset ihmiset luontaisesti heti parempia vanhempia? Jokseenkin ymmärtää miksi niin monet vanhemmat eivät jaksa pitää rajoja kun se jatkuva loputon kieltäminen on NIIIN tympeää!

"Pelataan pleikkaa koko päivä, syödään sipsiä sängyssä ja heitellään sohvatyynyjä kilpaa.. Pelataan GTA5 yölläki, koko yö! Aamulla lintsaatte koulusta ja sit syödään lisää sipsejä! Kuka hakee kaupasta 7 litraa colaa?!"

Vois olla meiltä mutta sisustus ei täsmää. Kuva lainattu :D

Perheessä missä on monen ikäisiä lapsia tämän ei-sanan reaktiot värittävät mukavasti päivää. Aamut alkaa heti "EI, sä et nyt enää torkuta!", "Ei, sä et syö pelkkää vaniljakastiketta aamupalaksi!", "EI perhana sinne pakkaseen lähdetä pelkällä pitkähihaisella!!!" Ulko-oven paiskontaa ja vinkuvia polkupyöränrenkaita niin jo tekee mieli kahvikupposta. Niin sitä aikuinenkin ihminen ehdollistuu :) Paitsi.. ettei sitä kahvia saa yleensä juoda kuitenkaan rauhassa kun Hobitti makaa lattialla ja itkee kun ei saanut heitellä kännykkää pitkin seiniä tai kun youtubea ei laiteta päälle heti kun sängystä nousee. Ei heitellä, ei laiteta, ei potkita koiraa (hirveen tylsää), ei syödä pölyä, ei nuolla ikkunoita, ei ei ei.

Byääää, haluan heitellä haarukoilla koiraa!!

Ei, viikolla ei pelata pleikkaa, ei mennä grillille, ei kuskata kauppaan ostamaan kahvijuomaa, ei anneta rahaa että pääsee katsomaan kolmatta kertaa samaa elokuvaa, ei tehdä laskutehtäviä kenenkään puolesta, ei, ruokana ei ole pelkkiä nuudeleita, et vieläkään saa ostaa energiajuomia, ei ei ei. Vaikka muksut on jo isoja niin kokeilla pitää aina, loputtomasti. Kun joskus jokin asia on mennyt ilmeisesti läpikin.

Mut sitten mä muistin että psykologi Keijo Tahkokallio on lanseerannut ajatuksen siitä että vanhempien tärkein tehtävä on tuottaa lapsilleen pettymyksiä! Vitsit, enhän mä olekkaan mälsä mutsi! Mähän olen supermamma!! Ja joskus mua tästä kiittää..ööö.. no, tuskin nuo jäärät mut josko niiden vaimot?


sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Pomp Pomp

Vietimme tänään POMPdeLUX-kutsut miesväen suuresta vastustuksesta huolimatta. Hobitti kun syntyi 2012 alkuvuodesta niin olin jo valmiiksi pää sekaisin kaikista ihanuuksista mitä lasten päälle voi laittaa. Silleen kypsästi kuten olin 6-vuotiaana kun sain baby bornin esi-isänuken joululahjaksi. Kaikessa kummallisuudessaan kaupoista olivat silloin kaikki tyttönuket loppuneet ja äiti toi sitten lahjaksi sellaisen palliversion. Mitä kohtalon ivaa että jälkikasvu on tuota samaa sarjaa kaikki??

Siis lastenvaatteita, tykkään, peukutan! Tänään oli siis vuorossa tämä hieman oudompi ja uudempi Pompdelux-merkki. Laadukkaan tuntuisia ja pehmoisia mutta suhteellisen edullisia lastenvaatteita. Laadusta nyt ei vielä tietysti tiedä kun ensimmäisen kerran tänään Hobitti niillä puettiin, mutta jos ne nyt vallan päälle hajoaa niin informoidaan sitten.


Tyttöjen mallisto vaikutti käsittämättömän ihanalta, mutta se nyt voi olla vain harha kun ei ole ketään kenelle niitä ostaisin. Poikien mallistokin on hyvä, sellainen "pikku jätkä"-tyyppinen. Meillä Hobitti on enemmän retrotyylinen (ihan ite valitsi olla joo) mutta kyllä tuolta muutama aika helmi löysi tiensä meidänkin kaappiin. Mm. yläkuvassa näkyvät raitaiset kalsarit. Kaikki miehet rakastaa olla kalsareilla, eikös? Muutama vaarinpaita tarttui myös matkaan ja Tutkijalle mageet baggy farkut. Tutkija kuuluu tähän luomaani miessarjaan ja on 10v. Kaikki muut vaatteet oli sen mielestä rumia, paitsi hihattomat paidat joita luuli ensin bodyiksi. Ilmoitin et voin ostaa mutta en kyllä napita enää kiinni :D

Man model 2013 Pompeissa

Mukavat kutsut kaiken kaikkiaan, yksi kakkukatastrofi, mutta sitkeästi leivoin uuden. Joka ei ole maistanut red velvet kakkua koskaan niin voinen kertoa että kannattaa. Ohje löytyy http://prinsessanoppi-lapetiteprincesse.blogspot.fi/ leipomuksista.

Sen EI kuulu näyttää tältä.
Vaan tältä.

Jos joku nyt miettii että järjestäisikö Pomp-kutsut niin ihan missään 5 neliön komerossa niitä ei kannata alkaa pitämään. Oli meinaan "muutama" vaate esittelijällä mukaan. Kerrankin tosin sai hypistellä ihan tosissaan! Suosittelen kyllä.

Ruumissäkkejä eteisessä?

Kokemuksia Pompdeluxista??

torstai 17. lokakuuta 2013

Valaisimen vaikeus

Vanha sanonta suutarin lapsen kengistä pitää kyllä tässäkin asiassa paikkaansa. Valaisinten kanssa töitä tehneenä ihmisenä olen aivan onneton valitsemaan itselleni tulevia valoja. Uudessa kodissa yritin ja pidinkin kaiken suhteellisen yksinkertaisena ja epäsuorana, jopa onnistuen. Mutta ne koristevalaismet!! Miksi voi miksi naisen mieli muuttuu jatkuvasti! Valaisimet ovat ihan liian kalliita koko ajan uusittavaksi vain kun fiilis muuttuilee kuin tuuli. No nyt lähtee bling bling glitter keittiöstä ja tilalle tulee jotain klassista ja retrohtavaa. 


Yki Nummen Kuplat olisi kiva, mutta miksi voi miksi siinä pitää olla tuo kullitettu nuppi?? Toinen vaihtoehto olisi tietenkin vanha kunnon 70cm rantalintu, mutta sekin tuntuu olevan jo joka kodissa ja mökissä ja autotallissa. Mut Ykillä on kyllä hienoa muotoilua, pisteet sille. 


Jotenkin nyt enemmän mieltä lämmittäisi tuo Yrjö Harsian suunnittelema Taifuuni. Retro, iso, hauska kiinnitys ja nimikin sopiva keittiöön. Kisassa on kyllä vielä mukana myös savunharmaa musta hevonen (loogista) Yki Nummen Tuomas-valaisin. Mutta tuo nuppi! Yki!! Miksi???? Taitaa olla keittiö valoton tällä menolla vielä silloinkin  kun juniorilla jo parta kasvaa. 

Ideoita?? 

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Rölliviikko

Ihanaa kun meillä on nyt Rölliviikko mennyt ohi!! Rölliviikko on saanut nimensä tietenkin Röllin hampaasta, siitä yhdestä jonka ulospuskeutuminen ikeneen sisältä on pitkä ja sitkeä kuin maapallon synty.

Meillä asustaa Hobitti. Useimmassa postauksessa tulee luultavasti olemaan jotain juttua Hobitista koska se nyt tällä hetkellä sattuu olemaan se minun työmaani. Olen siis yhteiskunnan, tai ainakin nykyisen hallituksen, enemy Nro1 eli kodinhoidontuella oleva äiti, hui. Hobitti on nyt 1v7kk ja edelleen saa hampaita. Jostain syystä kaveri on ollut viimeisenä jonossa kun niitä on jaettu, tai sitten ne on muuten vain harkitsevaisia tulemaan ulos tähän sokeria vilisevään maailmaan.




Saldo alhaalla
Russeli-paapan hampaat sen sijaan kohta tippuu. 

Miten vaikeaa on saada hammas? Se on niinkin vaikeaa että öisin ei voi nukkua ilman kipulääkkeitä. Päivisin tärkeimmät tehtävät ovat a) kiljua kurkku suorana b) kiljua muuten vaan c) kiljua ihan kiusaksi. Sitten heitellä ruokaa/tavaroita ympäri ja tietenkin potkia/repiä koiraa ja kaikkea muuta elävää. Pohdin jo että tilaan paikallisen papin manaamaan lapseen istutetun pirun ulos, kun eräs aamu Hobitti heräsi ihan omana itsenään! Ihanaa!! Olikin jo ihan päivän päässä ettei valkotakkiset tulleet äitiä hakemaan :)

Kuinkas muilla hammas asiat? Onko muillakin näin vaikeaa?



tiistai 15. lokakuuta 2013

Erikoiset valinnat

Olisinpa voinut vannoa ja luvata etten koskaan tälläiseen hommaan haksahda. "Huono äiti" kun on jo periaatteessa tehnyt sen mitä aina itse ajattelin, niin mitäs sitä sitten enää vinkumaan mitään julkisesti. Mutta elämä se joskus yllättää ja sitä paitsi, huonoon äitiin verraten olen oikeastaan vielä huonompi.. kehnosti koulutettu ja kaikkitietävä, mikä loistava kombinaatio! 

Tarkoitus blogilla on kuvata omien silmien ja sydämen kautta tätä ah niin kouriintuntuvaa elämää. Sisustamista, lapsia, lastenvaatteita, ajankohtaisia asioita jotka puhuttaa, sitä elämää jonka keskellä elää.. ja ehkä tätä kautta kohdata kanssaeläjiä mielipiteineen ja kokemuksineen. 
Ottaisin vastaan hyviä vinkkejä blogin pitämiseen. Mikä on suurin virhe minkä voi tehdä?




Käyköhän tässä näin?