sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Vuoden loppu, uusi alku

Monen monet kerrat olen haaveillut jaksavani tulla tänne taas rustaamaan höpöhöpöjä saamatta kuitenkaan aikaan mitään muuta kuin kaihoisia katseita koneelle. Viimeisin kommentti, kiitos vain Hipare, oli nyt se viimeinen tökkäys mitä olin ollut vailla. Lyhyestä virsi kaunis, kerrottakoon niistä syistä jotka johtivat täydelliseen blogilakkoon. 


Väsymys. Aivan järkyttävä väsymys, kuin joku Kirin pelaaja olisi joka ilta tullut pesäpallomailansa kanssa lyömään tuonne takaraivoon samalla kun NukkuMasa kaataa unihiekkaa väkisin kaikkiin naaman reikiin. Pysy siinä sitten hereillä. Pelaaja paljastui toukokuun lopulla, hän kun tuntui lyövän välillä myös päiväsaikaan ja aamuisinkin ja olikin sitten oikealta nimeltään kilpirauhasen vajaatoiminta. Masan tulo sen sijaan olikin jo tiedossa ja hänen syntymäänsä odotellaan hetkellä millä tahansa <3 


Hobitti ei nyt ymmärrä tätä ideaa. 

Kilpirauhasen vajaatoiminta paljastui salakavalasti kun aineenvaihdunta antoi raskauskilojen tulla vaikka merkkasin jokaisen suupalan ylös. Joko olin alkanut kulkea jääkaapilla (tai siis naapurin jääkaapilla kun omasta ei mitään kadonnut) öisin unissani mässäilemässä tai sitten jossakin oli pahasti vikaa. Kummallista vikaa alkoi löytyä sitten muutenkin, asioista joita olin Hobitin syntymän jälkeen vain oppinut hissun kissun pitämään ihan normaaleina. 




Aina ja alati kylmät jalat. "Mä nyt olen ihminen jolla ei ole verenkiertoa raajoissa"! Joo, sehän onkin tosi yleistä että veri vaan päättää olla menemättä raajoihin saakka, kun sitä nyt vaan ei nappaa ne hieltä haisevat varvasvälit. 




Aina ja alati vuotavat silmät joihin eivät mitkään apteekin tipat tehoa. "No mä nyt olen tälläinen että mua itkettää kaikki telkkarin panokohtaukset ja kun Ismo menee Sepon kanssa saunaan!"




"Hieman" kuivahko iho. "Siis ei mulla mitään atopiaa ole koskaan todettu, mä muuten vain hilseilin tuon teidän sohvan nyt ihan valkoiseksi ja kun te pesette sitä paljua niin kannattaa ottaa sitten kärcher kun mä hieman hilseilin sinnekkin!" Oikeasti.. mä ostin kuivausrummunkin ettei mun mustat vaatteet olisi sisältä aina ihan valkoisia, ja kuvittelin sen olevan normaalia. Siis sen hilseilyn. 

Jos käy ahkerasti salilla on kohta just tän näköinen!

Naiselle karmein asia oli tietenkin se paino. Kuljet tie kuralla kaikissa maailman jumpissa ja pumpissa, syöt Jutta G:n rahkaa ja raejuustoa niin että öisin näet painajaisia miten Bullin näköinen rahkapurkki jahtaa sua takaa huutaen "Ota läski vastuu ittestäs!!" Ja mitä tapahtuu?? No ei yhtään mitään!!!! 3 viikkoa rahkaa, raejuusto ja rautaa sai kropasta pois 800g! Pysy siinä sitten positiivisena!!


Ei, kyllä se olin sittenkin ihan sama vanha minä. 

Tokikaan ei vähätellä salitreenin tuomaa hyvää oloa ja apua niska-ja hartiaongelmiin. Kovasti odotan pääsyä sinne takaisin ihan omana itsenäni taas. (katso ylhäällä oleva kuva) Voin vain haaveilla että joko kilpparivajis katoaa vauvan syntymän myötä tai sitten löydetään oikeat lääkitysmäärät ja joskus jonakin päivänä voin olla hieman hoikempi virtahepo. 

Laskettuun aikaan on 2,5 viikkoa. Silloin todennäköisesti hoikkenen jo useamman 10 senttiä.. On meinaan aika mahtava pallo tullut tästä nelosesta. Olen erittäin onnellinen että loppuraskaus on ollut näin talvella etten ole joutunut siihen kiusalliseen tilanteeseen miten Green Peace yrittää työntää minua takaisin mereen. Vaikka ei sillä, kelluisin varmaan kivasti. 

Kokemuksia vajaatoiminnasta?