maanantai 15. joulukuuta 2014

Tule tule, ei se tule

Päässä soi "viimeiset viisi kilometriä on aina pitkät niin..." ON ne! Vauvaa ei näy ei kuulu, kuten yleensäkkin omalla kohdalla. Tällä kertaa olen jo ehtinyt hieman innostuakin kun ensimmäistä kertaa on ollut selkeää teettelyä. Mutta vain sitä, teettelyä. Ne supistukset nauraa mulle mun selän takana! Eikä tällä Karelinin kokoiseksi kasvaneella vauvelilla taida olla aikoimustakaan poistua kosteasta yksiöstään. Mihinkäs sitä, äitinsä sydämen alta. 




Raskaus aiheuttaa kaikenlaisia sekoilukohtauksia useimmille äideille ja tällä kertaa sekoilu osui pesänrakennusviettiin, joka tuntui menevän hieman mahdottomuuksiin. Lainasin ompelukoneen! Sellainen masiina joka hurisee ja jossa liikkuva neula sitoo kankaanpaloja yhteen.. Muistin siis ihan oikein yläasteen käsityötunneilta! Ajalta jolloin tein lappufarkut ilman pääntietä ja paidan johon olisi mahtunut Kainuun prikaati. Ihmekkös ompeluinto jäi sinne luokkaan, tähän saakka. Netin saloista löysin idioottivarman ohjeen DIY äitiyspakkaus. Olin kyllä varma että kankaat menevät roskiin ja oma tukka revittynä lattialle mutta toisin kävi. Onhan se vino ja ommeltu kuinka sattuu, mutta toimii! Ompelin jopa sydämet tuohon koppaan! Nyt kelan "myrkkykoppa" odottaa enää vain nukkujaa :D  











Toinen biisi joka soi päässä kun poksahtaa viikko 40, on Queenin I´m going slightly mad. Pitäisköhän se ottaa laitokselle mukaan, rentoutumismusiikkia :D 

lauantai 6. joulukuuta 2014

Naisen elämän parasta aikaa.


"Sä hengität hieman raskaasti, ihan kuin olisit joku kuoleva papparainen!" Tuumasi mies eräs ilta! Ihanko todella!! Menin koneelle ja etsin animaation sikiön kasvusta. Kato ny missä mun sisäelimet on!!! Maksa on kiinni keuhkoissa ja suolet niskassa! Onko sitten ihme jos hengitys ei liene mitenkään eleganttia. Muutama muukin asia on hieman häirinnyt taas tätä "naisen elämän parasta aikaa". 


Pallo kesältä, aikana kun naama oli vielä oma ja jalat toimi jotenkin.


Oksentaminen.
Olin alkuraskaudessa ihan sata varma että nyt tulee tyttö kun joka päivä piti luikata kerran-kaksi onko vessanpänttöön ilmestynyt jotakin uutta ja jännää. Ei, samat ruskoraidat siellä oli joka päivä. Sympatiat todella kaikille niille joilla pahoinvointi kestää läpi raskauden, en ymmärrä miten ne naiset käyvät töissä. Pahoinvointi alkoi viikolla 4+2. Olin ihan varma että saan vähintään kolmoset, sekoan ja karkaan kotoa.

Liitoskivut.
Jos joku ei tiedä mitä liitoskivut tarkoittavat niin otetaan murtunut luu ja liikutellaan sitä kivasti edes takaisin. Kipu on ihan hirveää, polttavaa, kaikensyövää. Jalka toisen eteen vaatii hirvittävät ponnistelut. Kävelet kuin Quasimodon ja hakatun mummon sekoitus, ja sitten tulee joku vatipää joka heittää ilmaan lauseen "Ei raskaus ole sairaus!" Hänen ainoa onnensa on, ettei liitoskipuinen pysty juoksemaan ketään kiinni ja ottamaan hengiltä.

Närästys.
Otetaan sytkä, nielaistaan se ja laitetaan siihen nielussa liekki noin 5-15min välein palamaan hetken ja joskus pidemmänkin hetken kerrallaan. Sytkän saa palamaan 24/7 menemällä makuuasentoon tai syömällä esim. ruisleipää, vaaleaa leipää, leipää. Juomalla kahvia,mehua, vettä. Nielemällä tomaattia, kurkkua, paprikaa, ilmaa.

Akne.
Muusikon kanssa samalla clearasil purkilla. "Eikö täällä mikään ole enää pyhää?"

Limakalvot.
Joo, oli ne joskus. Ehjät. Muistan mä.

Hiiva.
Leipomon perustaminen omavaraisen hiivantuotannon varaan onnistuisi hyvinkin.

Iskias.
Se on kuin sellainen johto joka lähtee pakaran keskeltä ja menee jalkaa pitkin varpaisiin saakka. Iskiaskipu on vaivana sellainen että muutaman päivän särkemisen jälkeen alkaa oikeasti pohtia millä välineellä jalan sahaaminen irti on mutkattominta. 

Lonkat.
Mä luulin että täällä oli joku ilotulitus mutta ne olikin mun poksuvat lonkat. Jaa että tältä se tuntuu kun on 99-vuotias ja joka paikkaa särkee eikä lääkkeet auta. Kiva, tuskin maltan odottaa.

Mielialamuutokset.
Raskaus on harvemmin sekoittanut päätä erityisemmin, en pahoinpitele miestä, lapsia enkä postin lähettiäkään, mutta tämä herkkyys, voi julma. "Byäää, tuossa ohjelmassa huuhkaja söi tuon pikku hiirulaisen ja nyt sen hiiren äiti miettii varmaan että missä sen hiirilapsi on ja sen koko elämä on ihan pilalla ja se huuhkaja on ihan paska!" Tai alkuraskaudessa kun jalkapallon MM-kisoissa Brasilia hävisi niin karusti Saksalle alkoi kyyneleet valua brasilialaisten puolesta! Mikä tietty hauskinta, kannatin saksaa!

Turvotus.
Mä en oikeasti ole näin hirveesti Jabba the Huttin näköinen nainen, en varmasti! Mä oon vaan niin turvonnu kun mulla on tää vauva! Mä näytän mun selfien sulle alkuvuodesta.. hei minne sä meet??

Turvotus.
"Hehehee.. Mulla on nyt nämä hassut 45 koon crocksit jalassa kun sattui että ihan vaan kipaisin pihalle ja jäivät jalkaan. Niin, siis kyllä mä tiedän että nämä on Maisan ja Kaken häät!"

Turvotus.
Mä yritin kirjoittaa nimen tuohon lapsen kokeeseen josta tuli vitonen, mutta ei mitenkään pysynyt kynä kädessä, siis oikeasti. Tipahti lattialle mutta en nähnyt vatsani alle että minne ja yritin kumartua mutta en taipunut ja sitten pissasin housuun.

Nenä.
Siis mikä juttu tämä nyt on? Mä en varmasti valehdellut missä mä olin eilisillan, vaikka nyt on selkeesti nenä levinnyt ja kasvanut! Mä vannon et olin kavereiden kanssa elokuvissa. Mistä hitosta mä tiedän miten nenä voi yhtäkkiä alkaa kasvamaan!! En mä sinne sieraimiin mitään lannoitepuikkoja ole työntänyt!! Siis eihän vaan Pinocciokin ollut raskaana?




Olen päätellyt että naisen muistin täytyy jotenkin pyyhkiä kaiken pois, muuten me ihmiset olisimme kuolleet sukupuuttoon jo aikoja sitten. Ja taas kerran vannon että tämä on viimeinen odotusaika itselle ikinä! Millaisia ongelmia muiden raskauksissa on ilmennyt?  






torstai 4. joulukuuta 2014

Vapaaehtoisuus

Tulipas tähän postaukseen oiva aasinsilta näin kun vapaaehtoisten päivää vieteltiin eilen 3.12. Itsehän toimin ensi-ja turvakotiyhdistyksen vapaaehtoisena doulana ja joskus lupasinkin raottaa hieman enemmän sitä doulana toimimista. Tosiasiassa sitä tunnepuolta on erittäin hankala tuoda esiin mitenkään, hienoja adjektiiveja voi toki laittaa riviin mutta se ei silti kerro sitä millaista on olla oikeasti jonkun tukena. Ensi-ja turvakotien liitto pyysi eripuolilta Suomea vapaaehtoistyöntekijöilta lyhyttä kuvausta hetkestä kun on tuntenut olevansa todellakin avuksi. Kirjoitin sinne lyhyen pätkän ja tajusin että siinähän se, hetki joka kertoo kaiken. Tällä samaisella kirjoituksella voin raottaa doulailua myös teille :)


"Äiti meni suihkuun. Sovittiin että ovi jätetään auki. Näin pystyn valvomaan, että äiti pysyy pystyssä ja voi hyvin, eikä esimerkiksi pyörry pesuhuoneen lattialle suljetun oven takana. Samalla otin kopasta maatuskamaisen käärön, jonka sisältä näkyi vain pikkuriikkiset ruskeanpunaiset kasvot, kuin vanhan ja viisaan miehen. Vanha kansahan sanoo että vastasyntynyt lapsi kantaa mukanaan koko maailmankaikkeuden salaisuudet. Siksi he ovat niin totisia ja ryppyisiä. Siinä me sitten katseltiin keinutuolissa toisiamme ihmeissämme kunnes nukahdit pieneen keinuntaan. Kaivoin kännykän taskusta ja otin kuvan, lähetin omalle äidille. Kato ny äiti, mä oon ihan oikea doula!" 







Ps. Oma synnytys alkaa lähestyä. Miten doula ja neljättä odottava äiti voi taas olla ihan paniikissa?? Ei lohduta kaapissa oleva tens-laite eikä lääkäreiden rohkaisevat sanat lantiosta joka on "toooosi hjyvä"! Miksi se Eeva söi sitä omenaa?? Whyyyy???


sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Vuoden loppu, uusi alku

Monen monet kerrat olen haaveillut jaksavani tulla tänne taas rustaamaan höpöhöpöjä saamatta kuitenkaan aikaan mitään muuta kuin kaihoisia katseita koneelle. Viimeisin kommentti, kiitos vain Hipare, oli nyt se viimeinen tökkäys mitä olin ollut vailla. Lyhyestä virsi kaunis, kerrottakoon niistä syistä jotka johtivat täydelliseen blogilakkoon. 


Väsymys. Aivan järkyttävä väsymys, kuin joku Kirin pelaaja olisi joka ilta tullut pesäpallomailansa kanssa lyömään tuonne takaraivoon samalla kun NukkuMasa kaataa unihiekkaa väkisin kaikkiin naaman reikiin. Pysy siinä sitten hereillä. Pelaaja paljastui toukokuun lopulla, hän kun tuntui lyövän välillä myös päiväsaikaan ja aamuisinkin ja olikin sitten oikealta nimeltään kilpirauhasen vajaatoiminta. Masan tulo sen sijaan olikin jo tiedossa ja hänen syntymäänsä odotellaan hetkellä millä tahansa <3 


Hobitti ei nyt ymmärrä tätä ideaa. 

Kilpirauhasen vajaatoiminta paljastui salakavalasti kun aineenvaihdunta antoi raskauskilojen tulla vaikka merkkasin jokaisen suupalan ylös. Joko olin alkanut kulkea jääkaapilla (tai siis naapurin jääkaapilla kun omasta ei mitään kadonnut) öisin unissani mässäilemässä tai sitten jossakin oli pahasti vikaa. Kummallista vikaa alkoi löytyä sitten muutenkin, asioista joita olin Hobitin syntymän jälkeen vain oppinut hissun kissun pitämään ihan normaaleina. 




Aina ja alati kylmät jalat. "Mä nyt olen ihminen jolla ei ole verenkiertoa raajoissa"! Joo, sehän onkin tosi yleistä että veri vaan päättää olla menemättä raajoihin saakka, kun sitä nyt vaan ei nappaa ne hieltä haisevat varvasvälit. 




Aina ja alati vuotavat silmät joihin eivät mitkään apteekin tipat tehoa. "No mä nyt olen tälläinen että mua itkettää kaikki telkkarin panokohtaukset ja kun Ismo menee Sepon kanssa saunaan!"




"Hieman" kuivahko iho. "Siis ei mulla mitään atopiaa ole koskaan todettu, mä muuten vain hilseilin tuon teidän sohvan nyt ihan valkoiseksi ja kun te pesette sitä paljua niin kannattaa ottaa sitten kärcher kun mä hieman hilseilin sinnekkin!" Oikeasti.. mä ostin kuivausrummunkin ettei mun mustat vaatteet olisi sisältä aina ihan valkoisia, ja kuvittelin sen olevan normaalia. Siis sen hilseilyn. 

Jos käy ahkerasti salilla on kohta just tän näköinen!

Naiselle karmein asia oli tietenkin se paino. Kuljet tie kuralla kaikissa maailman jumpissa ja pumpissa, syöt Jutta G:n rahkaa ja raejuustoa niin että öisin näet painajaisia miten Bullin näköinen rahkapurkki jahtaa sua takaa huutaen "Ota läski vastuu ittestäs!!" Ja mitä tapahtuu?? No ei yhtään mitään!!!! 3 viikkoa rahkaa, raejuusto ja rautaa sai kropasta pois 800g! Pysy siinä sitten positiivisena!!


Ei, kyllä se olin sittenkin ihan sama vanha minä. 

Tokikaan ei vähätellä salitreenin tuomaa hyvää oloa ja apua niska-ja hartiaongelmiin. Kovasti odotan pääsyä sinne takaisin ihan omana itsenäni taas. (katso ylhäällä oleva kuva) Voin vain haaveilla että joko kilpparivajis katoaa vauvan syntymän myötä tai sitten löydetään oikeat lääkitysmäärät ja joskus jonakin päivänä voin olla hieman hoikempi virtahepo. 

Laskettuun aikaan on 2,5 viikkoa. Silloin todennäköisesti hoikkenen jo useamman 10 senttiä.. On meinaan aika mahtava pallo tullut tästä nelosesta. Olen erittäin onnellinen että loppuraskaus on ollut näin talvella etten ole joutunut siihen kiusalliseen tilanteeseen miten Green Peace yrittää työntää minua takaisin mereen. Vaikka ei sillä, kelluisin varmaan kivasti. 

Kokemuksia vajaatoiminnasta? 

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Pakkotauko

Joku on jo ehkä alkanut epäillä että bloggaaja on kuollut. Muutaman kerran tässä härdellissä on kyllä tuntunut että aika lähellä ollaan, ainakin siitä väsystä päätellen :) 

Kova hinku olisi löytää aikaa tälle kivalle bloggaamiselle mutta kun ei löydy niin ei löydy. Hobitti on alkanut saamaan hepulikohtauksia (tod. lievä ilmaisu) jos äiti istua kököttää koneella keskellä päivää kun ollaan kotona kahden. Ymmärtäähän sen, jos minäkin olisin kahden vaikka ukkoni kanssa kotona ja toinen asuu koneella niin luultavasti huutaisin minäkin. Silleen sydäntäsärkevästi ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ, loputtoman pitkään. Hobitti kun ei ole mikään ihan pieniääninen mies muutenkaan, niin yritän suojella sitä pientä osaa kuulokapasiteetistani mitä jäljellä on, pysymällä pois koneelta päivisin. 




Yleensähän olen hoitanut bloggaamisen iltaisin kun olen saanut KOKO miesköörin nukkumaan mutta nyt on tuntunut että itsekkin olisi pakollista nukkua joskus. (Ihan omituista) Koko blogia en silti halua haudata, josko tämä elämänvaihe olisi ohimenevä kuitenkin, kuten yleensä kaikki. Jäämme odottelemaan seesteisempiä hetkiä :D 




Ps. Pakko vähän hehkuttaa että tämän blogitauon aikana olen ollut mukana kahdessa synnytyksessä doulan ominaisuudessa. Huikeaa se yhdessä synnytyksen odottaminen, ja huikeita reissuja. Voisin kirjoittaa asiasta vaikka kuinka mutta vielä nämä "matkat" tuntuvat liian henkilökohtaisilta. 




Rakkaudentäyteistä kesänalkua kaikille!! 



torstai 17. huhtikuuta 2014

Motivaatioluento

Kävin muutama päivä sitten kuuntelemassa 1,5h luennon aiheesta "Miten säilyttää motivaatio elämänmuutoksessa", luennoijana fitnesskuningatar Jutta Gustafsberg. Loistava puhuja, pakko myöntää. Motivaatio nousi huimasti mitä lähemmäs loppua tultiin. Yleisön hurja ryntääminen pihalle sai miettimään lähtikö kaikki kenties suoraan salille! Ei kipuu ei hyötyy.. Tosiasiassa kuulin myöhemmin että ryntäys todellakin oli jonnekkin.. kaikkien lähikauppojen hyllyiltä oli kadonneet rahkat/raejuustot ja energiapatukat :D

Itselle luento ei paljoakaan antanut uutta tietosaralla. Liiku enemmän kuin syöt! Ei.. ihan todella!! Olen koko ajan luullut että se on toisinpäin!!! Näkeehän sen.. :D Muutama uusi juttu tosin nousi esille ja nämä huikeat ahaa elämykset haluankin nyt jakaa!



Nouuu.. mä niin haluun valittaa!! 


Illalla jos tankkaa iltapalaksi hiilareita, kuten vaikka nam, herkullista leipää tai vaikkapa lautasellisen muroja, elimistö käyttää koko yön siihen että se polttaa syömäsi hiilihydraatit. Aamulla kun heräät olet samassa kuosissa kuin illalla ja ihmettelet miten ei ole nälkä ollenkaan. Jos sen sijaan syökin iltapalaksi proteiinipitoista ruokaa kuten rahkaa tai vaikkapa munakkaan, elimistö polttaa yön aikana rasvaa! Aamulla olet sutjakkaampi ja nälkäinen! Olet siis laihtunut yön aikana! Mikä mieletön keksintö!! Päätin heti siellä luennolla istuessani että tästä eteenpäin alan laihduttaa vain öisin!! En kärsi nälkää enkä repsahdusten aiheuttamista itsesyytöksistä! Yölaihis!!! Miten kukaan ei aikaisemmin ole keksinyt tätä?! Vapise 2/5!!



Muista siis syödä illalla anab.. eikun siis ananasta. Vai olikos se hiilari?


Jutta kertoi myös että jos syöt iltapalaksi sen herkullisen munakkaan, jätä vain yksi keltuainen ja laita loput pelkkiä valkuaisia. Keltuainen on kuulemma ihan puhdasta rasvaa. Onhan siinä, monenmoista. Esimerkiksi erilaiset rasvahapot, kalsium, rauta, jodidi, kalium, magnesium, natrium, suola, fosfori, seleeni, sinkki, folaatti, niasiini, riboflaviini, tiamiini, b12, a-vitamiini, karotenoidit, D-vitamiini, E-vitamiini, k-vitamiini. Tämä selvisi aikoinaan kun karpatessani kävelin apteekkiin kysymään mitä lisävitamiinia raskaana ollessani tarvitsisin että karppaaminen olisi vauvan kannalta turvallista. Apteekkarin ensimmäinen kysymys kuului syönkö munia? Tietenkin karppaaja syö munia, joten apteekkari tuumasi etten tarvitse edes foolihappoa vauvaa varten.

Lihottavan keltuaisen sijaan Jutta suositteli ostamaan proteiinipatukoita välipaloiksi niiden helppouden ja hyvän ravintosisällön vuoksi. Sellainen herkkupatukka sisältää mm. seuraavia aineksia. Soijaproteiini, maltisiirappi, kosteudensäilyttäjät: polydekstroosi, hydroloitu kollageeni, vesi, maitosuklaa (sokeri, kaakao, kaakaolikööri, emulgointiaineet;soijalesitiini, glyseriini, kasvirasva,) vehnägluteeni, auringonkukkaöljy, rypsiöljy, heraproteiini, maissitärkkelys, soijalesitiini, maitojauhe, munanvalkuaisjauhe, aromit, voi, suola, sitruunahappo, tomusokeri, toffeearomi. 

Kumpaako sinä syöttäisit lapsellesi? Itsellesi? 


Munia muutenkin kuin pääsiäisenä. nettikuva.


Muita mieleen jääneitä asioita oli se, että itsekuria voi opetella. Jos kaapissa on suklaata ja voit jo haaveissasi maistaa ja haistaa sen kielesi päällä niin odota 10min. Kun sitten 10min kuluttua menet kaapille voit taas ajatella miten hyvää se olisi ja odottaa vielä 20min. Näin olet treenannut itsekuria ja sitten voit mennä syömään suklaan. Tai kaksi. (Hetkinen, sanoikohan se noin kuitenkaan) 




Nettikuva, oikeassa elämässä tarttisi jeesusteippiä.


Sydämellisen mukavan oloinen ihminen ja huikea bisnesnainen suomalaisessa mittakaavassa tuo Jutta G. Tuskin maltan odottaa hikoilevia, stressaantuneita ja yber v..tuuntuneita morsiammia Jutan tulevassa tv-sarjassa kun mekko ei mahdu ja päivälläkin (ei vain yöllä) pitää laihtua. Siinä voi mennä katsoessa muutama kananmuna keltuaisineen :D

Sytyttääkö Jutta G. tunteita puoleen toiseen?


maanantai 14. huhtikuuta 2014

Kyselyikä

Muistan vieläkin kuin eilisen kun veljeni oli 3-4v ja pahimmassa kyselyiässä. "Miksi taivaalla on kuu?", "Miksi se ei ole sininen?", "Sä sisko olet jo tosi aikuinen, eikö koulussa opeteta mitään?".. Muistan miettineeni miten en IKINÄ hanki lapsia! Toisin vaan kävi..

Tänään 1,5h kävelylenkillä 2-vuotiaan Hobitin kanssa.

H: "Mikä tämä on?"
Ä: "Se on metsää."
H: "Mikä tämä on?"
Ä: "Se on puu, siellä laulaa lintuja."
H: "Mikä tämä on?"
Ä: "Se on joku roska, hyi."
H: "Mikä tämä on?"
Ä: "Se on joku puunpala, joku keppi."
H: "Mikä tämä on?"
Ä: "No joku heinämöhnä, mitä tuo tuollainen heinä nyt sitten virallisesti on."
H: "Mikä tämä on?"
Ä "No en kuule tiedä.. maata? Kuraa? Hiekkaa?.!
H: "Mitä tämä on?"
Ä: "Se on joku pikkukivi, sellainen mitä on joka paikassa sata!"
H: "Mitä tämä on?"
Ä: "No kuule osoittelet pelkkää ilmaa, kemiallinen merkki O.. sitäkö meinaat??!!"
H: "Mitä  tämä on?"
Ä: "Se on se sama metsä, se sama mikä tässä nyt on ollut KOKO ajan!!"
H: "Mikä tämä on?"

.. Taitaa olla äidin mielenterveys, näytti juoksevan tuolla metsässä kovaa vauhtia meistä poispäin!



"Mikä tämä on???"



torstai 10. huhtikuuta 2014

Nosh naistenvaatemallisto 2014

Nosh Organics julkaisi tänään ensimmäisen naistenvaatemallistonsa ja sattumalta pääsin heti julkaisupäivänä tutustumaan tähän luomupuuvillaiseen mallistoon. Miten olisikin nyt kiva sanoa että hihkun innosta, mutta ei. Varmasti ihana mallisto monelle, mutta kun ei iske niin ei iske. Liian väritön ja mauton, hyvin sellainen suomalainen ja klassinen. Joskus toki on sitäkin toivonut että olisi enemmän klassinen kuin köyhän miehen Hermanni Pelle, mutta minkäs sitä itselleen mahtaa. Mallisto teki kyllä kutsuilla hyvin kauppaansa ja materiaalit olivat aivan ihania! Kaikkea teki mieli pukea päälleen ihan vain sen perusteella miten napakoilta ja laadukkailta vaatteet tuntuivat. Voisin nukkua ihanasti Noshin tekemissä sänkyvaatteissa. Siinäpä tuotekehittelyidea!! Zeepra pussilakanat!




Luonnonvalkoista, pikkuraitaa harmaana, oliivinvihreänä, hailun keltaisena. Harmaata.. 

Mallistoahan ei myydä netissä vaan ainoastaan kotikutsujen kautta. Rekissähän ne tietenkin näyttävät paljon surkeammilta kuin päällä, joten se livenä myyminen lieneekin ihan viisasta. 




Heitän villin ennustuksen että kukkaiset caprit tulevat suht pian alennukseen :D Toinen veikkaus on että mustat vatsaa litistävät pitkikset on kohta myyty loppuun. 

Nompun korut sitä vastoin ovat aina yhtä ihania. Haaveilin jo pitkästä tukasta, ihan vain että voisi ostaa syötävän suloisia pompuloita. Tosin tällä Katri Helena-tukkalaadulla pompulat valuisi pitkin lepattavia haituvia joten jääkööt kuitenkin vain haaveeksi. 





Herättääkö mallisto tunteita puolesta tai vastaan? 




keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Se aika vuodesta

Reiman tehtaanmyymälän tyhjennys. Ensimmäinen ajatus joka putkahti mieleen: "olisipa kiva käydä mutta hulluko sinne ensimmäisenä aamuna menee jos ei halua päästä hengestään/mielenterveydestään". Toinen ajatus: "ainoa sopiva päivä on se ensimmäinen". Kolmas ajatus: "Henki (miten yliarvostettua) ja mielenterveydestäkin nyt voidaan olla montaa mieltä.

Selkeästi omaan silti hieman itsesuojeluvaihtoa tai silkkaa pelkoa, joten ihan ovien avaamiseen en aikonut tähdätä, vaan lonsin paikalle noin 2h ovien avaamisen jälkeen. Silloin kassajonot olivat suurinpiirtein yhtä pitkät kuin leipäjono Neuvostoliitossa tai laulujono idolsissa. Hämmentävää.     

Välikausihaalareita oli turha hakea, samoin jos lapsonen tarvitsee kokoa 92, oli aika turha reissu. 74cm olisi ollut mahtavia trenditakkeja sekä 122cm toppaa. Tosin rekkejä täydennetään monta päivää, joten valikoimat muuttunevat jatkuvasti. 

Löydettiinkö jotakin? No toki! 


Kenkiä, kenkiä kenkiä.. kalliita 5e kenkiä. Hobitti kylpee kengissä (konkreettisesti), outo lapsi.


Itse ajattelin asetella kengät kuvaan hieman eri tavalla, mutta ehkä Hobitin näkemys on taiteellisempi.

Yritys kuvata vaatteita :/



Musta-valkoinen appelsiini on kevään uutuuksia, pupu-pöllö-pandat olivat 5e/kpl. Kotiasuina loistavia ja 100% puuvilla käy hyvin atoopikolle. 

Kalsarit Tutkijalle.


Kasa ihania vauvanvaatteita lahjaksi.

Sokerina pohjalla Tutkijan kevättakki. 


Harvoin on uusi takki antanut aihetta todella suureen hymyyn! Loisto ostos!


Itselle riitti riemua siitä että oli aikuista matkaseuraa eikä takapenkillä yhtäkään lasta. 



tiistai 8. huhtikuuta 2014

Kurkistus (jonkun) työelämään

Silloin tällöin harrastamani räpsyjen tikuttelu muuntui ihan konkreettiseksi työpäiväksi tässä menneellä viikolla! Ihan ei ollut sellainen työpäivä millaiseen normaalisti olin tottunut (kotonahan on tullut nyt makoiltua ja lomailtua (buhahahaa..epämääräistä itkunaurua) kohtapuolin 2,5 vuotta) mutta päivä oli antoisa. Ripsiräpsyjen tikuttelu osaa olla vallan miellyttävää toimintaa tuollaisessa ympäristössä ja erittäin mukavien ihmisten työkaverina. Pieninä hassuina annoksina ok, mutta ei tuo räpsyttimien teko mikään elämän suuri intohimo ole. Mikä on, selvinnee ehkä ennen eläkejärjestelmää, jos hyvin käy. Mikä minusta tulee isona. Pienempi? (ohilause.. dieetti siis jatkuu)



Naisten valtakuntaa, ja Elviksen.




Tarkkanäköisimmät bongaavat liikkeen nimen hyllyltä ;)


Aika freesin näköinen 70-luvun Elsuksi. Ja hoikka!







Visiitti kyseiseen liikkeeseen ja paikkakunnalle oli lyhyt ja ytimekäs johtuen sitä että olen 24/7 hälytysvalmiudessa synnytyslaitokselle. Jos joku pohtii että mitä ihmettä se hörisee,  niin kurkista tänne

Marilynin ja Elviksen täyteläiseen pinkkiin hattaraan voi sukeltaa parturoitavaksi keskisessä Suomessa, siellä missä ihmiset ovat rehellisen jäyheitä :D 


keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Karkkipäivä

Minä olen kiltisti karppaillut nyt jo kohta 3 viikkoa. En ole muuttunut suohirviöksi enkä Cruella De Villiksi (siis en tod niin laiha kuin se harppu, haudassa ehkä) kuin siis ajoittain. Hetkellisesti kun lapseni söivät uutta fazerin dominokeksisuklaata ja hetkellisesti kun kaikki muut nautiskeli herkullisia ranskalaisia (jotka minä olin tietenkin valmistanut ensin) ja hirmuisessa nälässä viimeisenä muiden syödessä aloin vasta pilkkomaan herkullista jäävuorisalaattiani. Kolme viikkoa eikä avioeroa/sosiaaliviranomaisia. Tämähän voi vielä vaikka onnistua. Postailemma tästä mielenoikusta myöhemmin lisää.. Tänään minulla oli kuitenkin karkkipäivä, hieman erilainen vain :) 


Keittiössä! Minne rasvaiset sormet ja jogurttinen naama kuitenkin taas pyyhitään? nouuu!

Olohuoneessa!

Leipäkorissa ei ole karppaajalla leipää, vaan lankoja. Kuitu mikä kuitu! 

Afrikan kukkia syntyy sarjatuotantona kunnes hukun niihin enkä osaa tehdä niistä mitään järkevää. Joskus kaappeja siivotessa 2079 perikunta miettii miksi h..tissä se kuluttu monta tuntia virkaten tuhatta kukkaa?

Muusikko teki puutöissä äidilleen tarjottimen <3 En odota kahvia sänkyyn koska tiedän että se olisi nimenomaan konkreettisesti juurikin siellä, sängyssä! 

Nyt Greyn Anatomiaa ja muutama kukka ennen nukkumaan menoa. On se villiä välillä! :)


perjantai 28. maaliskuuta 2014

Doula

Joskus sateisen syksyn pimeydessä eksyin kuuntelemaan infotilaisuutta koskien uusien doulien kouluttamista omalle asuinalueelle. En vieläkään oikein tiedä mitä tapahtui, mutta siellä iski selkeä kutsumus! Miksi ihmeessä.. enhän minä halunnut olla paikalla edes omien lasteni synnytyksissä?! Iskikö halu olla avuksi ja halu tehdä jotakin hyvää jonkun toisen puolesta? Olisinhan minä voinut olla vaikka kulttuurikummi? Siskokummi? Ääh, niissä ei ole mukana vauvoja! :) 


Kun norsut, delfiinit, lehmät tai lepakot synnyttävät, heillä on tukenaan lajitoverinaaras. He ovat selkeästi lukeneet ylläolevan taulun :) 

On ihmisiä jotka pitävät koirista tai kissoista yli kaiken. Minä pidän vauvoista. Niiden hassuista paisuneista kasvoista, tavasta availla suutaan ja koittaa kurkoittaa äidin rintaa pienen pienillä sormilla. Niiden käsittämättömästi valmiudesta tähän maailmaan muutama sekunti sen jälkeen kun ovat tipahtaneet vesipussista. Koskaan en ole saanut katsoa sitä tilannetta ulkopuolisena, olematta se kivuissa kärvistelevä äiti, paitsi pian. Ensimmäinen tukisuhde on aloitettu ja pientä paniikkia on leijaillut ilmassa.  


Että sattuikin vielä olemaan kansainvälinen doulaviikko :)

Osaanko minä? Olenko varmasti riittän hyvä? Mitä jos töpeksin jo heti alussa? Ajan kolarin? En ole muistanut tankata! Unohdan kaikki tarvittavat, kuten kameran kotiin! Mitä jos äiti ymmärtääkin sanomiseni väärin? Heitänkö jotakin aivan sopimatonta läppää aivan väärällä hetkellä? Jos jos jos. 

Äidin tapaaminen jännitti kuin olisi pitänyt mennä rehtorin kansliaan. Mitä jos hän ei pidä minusta? Jos olen liian puhelias? Liian hiljainen? Liian laitettu? Liian innokas? Liian apaattinen? Liian liian liian. Sisään astuttua tiesin etten ollut mitään liikaa tai liian vähän. Hän kertoi elämästään, vauvastaan, tunteistaan, haaveistaan ja lopuksi sovimme käytännön asioista. Tunsin suurta iloa siitä että hän oli valinnut juuri minut mukaansa, ja suurta onnellisuutta jo pelkästä ajatuksesta olla mukana tuomassa tähän maailmaan uutta ihmistä.    

Tuleepa mieleen etten koskaan erityisemmin miettinyt miten mies aikoinaan mahtoi synnytyksiin valmistautua. Ovatkohan miehet yhtä epävarmoja ja hämillään kuin ensimmäiseen synnytykseen valmistautuva doula? Doulat ovat sentään koulutettuja tähän ja tietävät millaista kipua äiti käy läpi! Voi mies parkoja! 

Kerroin tulevalle äidille rehellisesti etten osaa mitään sirkustemppuja. Tiedän keinoja miten kipua lievittää, mutta en osaa taikoa niitä pois. Lupasin kuitenkin olla siellä vain hänen (ja isän) takiaan, aidosti läsnä. Lupasin etten jätä häntä yksin minään hetkenä, pidän hänen puoliaan alusta loppuun saakka ja yhdessä käymme läpi sen mitä tämä synnytys mukanaan tuo. Minä tuntematon nainen. 

Kännykkä voi soida hetkenä minä hyvänsä. 




Lue lisää doulista täältätäältä ja täältä.  Kuvat nettisyövereistä. 



sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Ajanpuute

Mistä vuorokauteen saa hankittua lisää aikaa? Varsinkin kun on kova myös nukkumaan? Varsin hankalaa. Joku voisi nyt pohtia että miten ihmeessä kodinhoidontuella olevalla voi olla aika niin kortilla.. jaa-a, sen kun ymmärtäisi itsekkin aina. Päivät menee juosten kuin päätön sopuli paikasta toiseen. Paikoillaan on pisimmillään kun tekee joskus töitä tuon oman pikkuruisen yritystoiminnan nimissä, mutta muuten tämä 13v,10v ja 2v kodin pyörittäminen käy kyllä ihan työstä! Tai ei, töissä pääsisin varmasti ainakin ajoittain paljon vähemmällä!! Saisin syödä joskus muutakin kuin huonosti voidellun leivän matkalla autoon kuljettamaan sitä sun tätä sinne sun tuonne. 


Aika juoksee karkuun, ja Hobitti. 

No, lapsia ei voi syyttää ihan kaikesta vaikka mieli tekisikin. Olen jotenkin kummasti saanut kasattua vapaaehtoistoimintaa itselleni niin että kohta alkaa harmittaa miksi siitä ei todellakaan makseta mitään!! No, nimikekin kertoo että mukaan haalitaan hulluja jotka haluavat kaikki iltansa viettää jotenkin muuten kuin katsoen Maajussille morsianta tai Pientä pintaremonttia, huoh. Tosiasiassa olen vapaaehtoistoiminnastani ihan onnessani enkä ole lähellekkään lopettamassa missään, mutta järki alkaa jo ymmärtää ettei enempää enää voi haalia. Voin vain toivoa että tulevaisuudessa tuosta vapaaehtoisuudesta on jäänyt käteen muutakin kuin se, ettei tunnista salkkarihahmoja. 


Yhdistystoiminnan sivussa kasvomaalausta ja valokuvausta. 

Miten sitä ikinä pääsee palaamaan takaisin työelämään? Kuka sitten hoitaa sen kaiken perhe-elämän jos vielä jaksaa harrastellakin jotakin, kuten loputonta laihduttamista ja epätoivoista salilla hikoilua. Miksi on pakko nukkua? Kuka ihme senkin on kehittänyt? Esim. tätä blogia johon ei meinaa löytyä aikaa mistään voisi kevyesti päivitellä juurikin öisin. Jaa, yö se taitaa olla kyllä nytkin. 

Kirjoittelutahti voi nyt hidastua aika lailla. Katsotaan löydänkö keinon lisätä vuorokauteen tunteja :) 

Mistä bloggaajat löydätte aikaa tähän harrastukseen?