Tule tule, ei se tule

Päässä soi "viimeiset viisi kilometriä on aina pitkät niin..." ON ne! Vauvaa ei näy ei kuulu, kuten yleensäkkin omalla kohdalla. Tällä kertaa olen jo ehtinyt hieman innostuakin kun ensimmäistä kertaa on ollut selkeää teettelyä. Mutta vain sitä, teettelyä. Ne supistukset nauraa mulle mun selän takana! Eikä tällä Karelinin kokoiseksi kasvaneella vauvelilla taida olla aikoimustakaan poistua kosteasta yksiöstään. Mihinkäs sitä, äitinsä sydämen alta. 

Raskaus aiheuttaa kaikenlaisia sekoilukohtauksia useimmille äideille ja tällä kertaa sekoilu osui pesänrakennusviettiin, joka tuntui menevän hieman mahdottomuuksiin. Lainasin ompelukoneen! Sellainen masiina joka hurisee ja jossa liikkuva neula sitoo kankaanpaloja yhteen.. Muistin siis ihan oikein yläasteen käsityötunneilta! Ajalta jolloin tein lappufarkut ilman pääntietä ja paidan johon olisi mahtunut Kainuun prikaati. Ihmekkös ompeluinto jäi sinne luokkaan, tähän saakka. Netin saloista löysin idioottivarman ohjeen DIY äitiyspakkaus. Olin kyllä varma että kankaat menevät roskiin ja oma tukka revittynä lattialle mutta toisin kävi. Onhan se vino ja ommeltu kuinka sattuu, mutta toimii! Ompelin jopa sydämet tuohon koppaan! Nyt kelan "myrkkykoppa" odottaa enää vain nukkujaa :D  

Toinen biisi joka soi päässä kun poksahtaa viikko 40, on Queenin I´m going slightly mad. Pitäisköhän se ottaa laitokselle mukaan, rentoutumismusiikkia :D