sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Joululahja

Pikkuisen on ollut hiljaista blogirintamalla. Syyn kaikki jo varmaan tietää ja se ei ole ollenkaan niin hiljainen :) Ei vaiskaan. Ihana vauva joka nukkuu paljon. Äitiinsä tullut, syö ja nukkuu ja nukkuu ja syö. 


Oiii... mun pojathan ne siinä <3

Eikö se tämäkään pikkumies halunnut itsekseen maailmaan, vaan synnytys käynnistettiin vähentyneen lapsivesimäärän takia viikko ennen joulua. Ensin ballongilla ja sitten minimaalisilla cytotec murusilla. Kaksi murusta ehdin nappailla ja herra tuli kuin tykin suusta, jättäen jälkeensä hikisiä ja hengästyneitä kätilöitä, henkisesti sekaisin olevan äidin, liikenteessä kiroiluennätyksen tehneen isän ja sairaalakäytävän juoksuennätyksen tehneen anestesialääkärin. Pisteet 10/10/10. Siis lapsen pisteet :) 

Synnytys itsessään ei ollut kuitenkaan hirveä, kiitos sen maapallon nopeimman anestesialääkärin. Synnytyksen jälkeen tuli aika jota en suuremmin halua edes muistella. Ainut mitä haluan sanoa ihan kaikille äideille on että älkää synnyttäkö kotona! Koskaan et voi tietää mitä tapahtuu. Vasta neljäs raskaus paljasti odotusajan trombosylian, veri ei siis hyydy normaalisti. Ilman sitä loistavaa ja käsittämättömän nopeaa sairaalan leikkaustiimiä en kirjoittelisi mihinkään enää mitään. Kaikki kunnia sille ammattitaidolle. 

Toipuminen on ollut hidasta kuin etanan lento. Asiaa ei auttanut kova kohtutulehdus jonka seurauksena pääsin vauvan kanssa täyshoitoon naistentaudeille kolmeksi päiväksi vielä viikko synnytyksen jälkeen. Sitten aloitettiin kaikki taas alusta, niin toipuminen kuin ensi-imetyskin pikkumiehen kanssa ja kotiutuessa saatiin vielä kova flunssakin. Nyt viimeisimmästä kotiutumisesta on kohta 3 viikkoa ja jaksan jo muutakin kuin katsoa Huippumallia videolta tissit paljaana vauvan nukkuessa :) Vaikka mukavaahan senkin oli aikansa. Mitä nyt siinä sivussa talo hajoaa sisältäpäin, veljekset repivät toisiaan hengiltä, Hobitti osaa televisio-ohjelmien dubbaukset ulkoa ja mies kokkaa kymmenettä kertaa nuudeleita ja nakkia. Perhe <3