Doula

Joskus sateisen syksyn pimeydessä eksyin kuuntelemaan infotilaisuutta koskien uusien doulien kouluttamista omalle asuinalueelle. En vieläkään oikein tiedä mitä tapahtui, mutta siellä iski selkeä kutsumus! Miksi ihmeessä.. enhän minä halunnut olla paikalla edes omien lasteni synnytyksissä?! Iskikö halu olla avuksi ja halu tehdä jotakin hyvää jonkun toisen puolesta? Olisinhan minä voinut olla vaikka kulttuurikummi? Siskokummi? Ääh, niissä ei ole mukana vauvoja! :) 

Kun norsut, delfiinit, lehmät tai lepakot synnyttävät, heillä on tukenaan lajitoverinaaras. He ovat selkeästi lukeneet ylläolevan taulun :) 

On ihmisiä jotka pitävät koirista tai kissoista yli kaiken. Minä pidän vauvoista. Niiden hassuista paisuneista kasvoista, tavasta availla suutaan ja koittaa kurkoittaa äidin rintaa pienen pienillä sormilla. Niiden käsittämättömästi valmiudesta tähän maailmaan muutama sekunti sen jälkeen kun ovat tipahtaneet vesipussista. Koskaan en ole saanut katsoa sitä tilannetta ulkopuolisena, olematta se kivuissa kärvistelevä äiti, paitsi pian. Ensimmäinen tukisuhde on aloitettu ja pientä paniikkia on leijaillut ilmassa.  

Että sattuikin vielä olemaan kansainvälinen doulaviikko :)

Osaanko minä? Olenko varmasti riittän hyvä? Mitä jos töpeksin jo heti alussa? Ajan kolarin? En ole muistanut tankata! Unohdan kaikki tarvittavat, kuten kameran kotiin! Mitä jos äiti ymmärtääkin sanomiseni väärin? Heitänkö jotakin aivan sopimatonta läppää aivan väärällä hetkellä? Jos jos jos. 

Äidin tapaaminen jännitti kuin olisi pitänyt mennä rehtorin kansliaan. Mitä jos hän ei pidä minusta? Jos olen liian puhelias? Liian hiljainen? Liian laitettu? Liian innokas? Liian apaattinen? Liian liian liian. Sisään astuttua tiesin etten ollut mitään liikaa tai liian vähän. Hän kertoi elämästään, vauvastaan, tunteistaan, haaveistaan ja lopuksi sovimme käytännön asioista. Tunsin suurta iloa siitä että hän oli valinnut juuri minut mukaansa, ja suurta onnellisuutta jo pelkästä ajatuksesta olla mukana tuomassa tähän maailmaan uutta ihmistä.    

Tuleepa mieleen etten koskaan erityisemmin miettinyt miten mies aikoinaan mahtoi synnytyksiin valmistautua. Ovatkohan miehet yhtä epävarmoja ja hämillään kuin ensimmäiseen synnytykseen valmistautuva doula? Doulat ovat sentään koulutettuja tähän ja tietävät millaista kipua äiti käy läpi! Voi mies parkoja! 

Kerroin tulevalle äidille rehellisesti etten osaa mitään sirkustemppuja. Tiedän keinoja miten kipua lievittää, mutta en osaa taikoa niitä pois. Lupasin kuitenkin olla siellä vain hänen (ja isän) takiaan, aidosti läsnä. Lupasin etten jätä häntä yksin minään hetkenä, pidän hänen puoliaan alusta loppuun saakka ja yhdessä käymme läpi sen mitä tämä synnytys mukanaan tuo. Minä tuntematon nainen. 

Kännykkä voi soida hetkenä minä hyvänsä. 

Lue lisää doulista täältä, täältä ja täältä.  Kuvat nettisyövereistä. 

Ajanpuute

Mistä vuorokauteen saa hankittua lisää aikaa? Varsinkin kun on kova myös nukkumaan? Varsin hankalaa. Joku voisi nyt pohtia että miten ihmeessä kodinhoidontuella olevalla voi olla aika niin kortilla.. jaa-a, sen kun ymmärtäisi itsekkin aina. Päivät menee juosten kuin päätön sopuli paikasta toiseen. Paikoillaan on pisimmillään kun tekee joskus töitä tuon oman pikkuruisen yritystoiminnan nimissä, mutta muuten tämä 13v,10v ja 2v kodin pyörittäminen käy kyllä ihan työstä! Tai ei, töissä pääsisin varmasti ainakin ajoittain paljon vähemmällä!! Saisin syödä joskus muutakin kuin huonosti voidellun leivän matkalla autoon kuljettamaan sitä sun tätä sinne sun tuonne. 

Aika juoksee karkuun, ja Hobitti. 

No, lapsia ei voi syyttää ihan kaikesta vaikka mieli tekisikin. Olen jotenkin kummasti saanut kasattua vapaaehtoistoimintaa itselleni niin että kohta alkaa harmittaa miksi siitä ei todellakaan makseta mitään!! No, nimikekin kertoo että mukaan haalitaan hulluja jotka haluavat kaikki iltansa viettää jotenkin muuten kuin katsoen Maajussille morsianta tai Pientä pintaremonttia, huoh. Tosiasiassa olen vapaaehtoistoiminnastani ihan onnessani enkä ole lähellekkään lopettamassa missään, mutta järki alkaa jo ymmärtää ettei enempää enää voi haalia. Voin vain toivoa että tulevaisuudessa tuosta vapaaehtoisuudesta on jäänyt käteen muutakin kuin se, ettei tunnista salkkarihahmoja. 

Yhdistystoiminnan sivussa kasvomaalausta ja valokuvausta. 

Miten sitä ikinä pääsee palaamaan takaisin työelämään? Kuka sitten hoitaa sen kaiken perhe-elämän jos vielä jaksaa harrastellakin jotakin, kuten loputonta laihduttamista ja epätoivoista salilla hikoilua. Miksi on pakko nukkua? Kuka ihme senkin on kehittänyt? Esim. tätä blogia johon ei meinaa löytyä aikaa mistään voisi kevyesti päivitellä juurikin öisin. Jaa, yö se taitaa olla kyllä nytkin. 

Kirjoittelutahti voi nyt hidastua aika lailla. Katsotaan löydänkö keinon lisätä vuorokauteen tunteja :) 

Mistä bloggaajat löydätte aikaa tähän harrastukseen?

Keskosvaatetta.

Olen ottanut osaa facebookissa olevaan ryhmään "Vaatekeräys keskosille" ja lähtenyt neulomaan (epätoivoisesti) pikkuriikkisille vauvoille villasukkia, peittoa ja pipoja. Oma projekti on vielä kesken, mutta aikaa on onneksi vielä. Alueella toimiva yhteyshenkilö toimittaa neulotut/ommellut vaatteet ja peitot sairaalalle vasta sitten kun alueella on riittävästi sairaalalle vietävää. Haastankin kaikkia neulomistaitoisia (juup, ei tarvitse olla kummoiset kyvyt.. kokemuksen rintaäänellä) osallistumaan lähimmän sairaalan hyväksi. 

Lanka olisi saanut olla pehmeämpää kuin Novitan nalle, mutta ehkäpä ehdin vielä tehdä toisenkin peiton jos oikein ahkerasti tikuttelen. 

Sukat ja pipot ovat niin pikkuriikkisiä että on vaikea ajatella niiden mahtuvan kenellekkään! Keltaisia sukkia lukuunottamatta lankana Novitan wool.

Ryhmän sivulta löytyy lahjoituskohteet ja tarveluettelot sairaaloittain. Keskosvauvojen vanhemmille annetaan useimmin peitto/sukat/pipo mukaan kotiin joten kaikkien sairaaloiden varastot hupenevat aika ajoin. 

Sairaaloissa kaivataan myös uusia pehmoleluja, kietaisubodeja, potkareita, hattuja, tumppuja, liivimekkoja, pussilakanoita, tyynynliinoja, uusia tukirullia, ja erilaisia peittoja. Unikaverin voi myös itse virkata ja vauva saa sen sitten mukaansa kotiutuessaan. 


Ps. uusi haaste odottaa sitten toukkapussin muodossa :) Toukkapussihaasteesta enemmän tietoa löytyy tuolta Pieni lankarulla blogista. 

Ripsipidennysten myytit

Viimeksi taas muutama päivä sitten törmäsin siihen että ihmisillä on omituisia ajatuksia ja ennakkoluuloja olemassa, joten ajattelin nyt ihan tosissani postata tänne aiheesta ripsipidennykset! Nyt reippaasti yli vuoden niitä tikuttaneena voin sanoa tietäväni aika lailla aiheesta, niin tekijän kuin käyttäjänkin näkökulmasta. Koska pidennyksistä on olemassa mitä omituisempia tarinoita lähestyn aihetta listaamalla pidennyksiin liittyviä erilaisia uskomuksia. 

1. Ripsipidennykset pilaavat omat ripseni. Kyllä, jos pidennykset on tehty liian paksuilla ja aivan liian pitkillä ripsillä suhteessa omiin ripsiin. Kyllä, jos tekijä on ammattitaidoton ja mahdollisimman halpa. Kyllä, jos omin pikku kätösin pakko-oireisesti nypit pidennyksiäsi tai hinkkaat silmiäsi, siten saat omat ripsesi katkeamaan melko vamasti. 
2. Ripset eivät koskaan enää palaa ennalleen. Höpö höpö, ripset kasvavat samalla tavalla kuin tukkakin. Tukan tarkoitus on lämmittää päätä, ripsien suojella silmiä. Sädehoitojenkin jälkeen ripset kasvavat takaisin. 
3. Jos otan pidennykset minun on huollatettava niitä säännöllisesti. Eikä ole,  jos ei halua. Jos haluaa pitää ripset tuuheina ja tasaisen kauniina niin sitten huollattaminen kannattaa. Jos haluaa olla räpsysilmä vain sen päivän kun Jorma-setä täyttää 50v niin antaa niiden tippua pois ajan saatossa. 
4. Pidennykset ovat rumia. Eivät ole jos käy oikeanlaisella laittajalla. Osa selkeästi käy jossakin muualla, kuten Tuksu, kaikkien pidennysten markkinointimörkö.
5. Pidennykset sattuvat. Eivät satu, jos sattuvat niin vaihda nyt ihmeessä laittajaa ja äkkiä! 
6. Pidennykset painavat. Eivät paina tai tee mitään muutakaan ihan itsekseen. Jos ripset ovat oikean pituiset ja oikein laitettu, ne eivät tunnu miltään. Märkinä ovat hetkisen painavat, mutta kuivuvat sukkelaan. 
7. Pidennyksiä laitattavat vain nuoret. Kyllä, ja varsinkin ikinuoret. Ne sellaiset jotka eläkkeellä jaksavat matkustella haituvat hulmuten ja ripset räpsyen. 
8. Pidennysten kanssa ei voi mennä saunaan. Kyllä voi, mutta kuuma höyry pehmentää liimaa. Ripsien suojaaminen pahimmalta höyryltä esim. kostella pyyhkeellä voi auttaa. 
9. Pidennysten kanssa ei voi uida. Kyllähän sekin onnistuu. Jatkuva kastuminen ja veden hankaus voi aiheuttaa kuitujen ennenaikaista irtoamista mutta sekin on täysin yksilöllistä. 
10. Pidennysten kanssa ei voi nukkua vatsallaan. Kyllä voi, mutta tiedät mitä tyynyyn hinkatulle tukalle on tapahtunut yön aikana. Sama tapahtuu silloin ripsikuiduille. 
11. Pidennyksen aikana ei voi meikata. Joo, eikä seistä päällään, tehdä jalkakyykkyjä tai käydä kaupassa. Tai ehkä sittenkin..
12. Meikkiä ei voi pestä pois. Kyllä voi, mutta hieman hellävaraisemmin kuin juuriharjalla. Pumpulipuikoilla, kasvopapereilla, öljyttömällä meikinpoistoaineella ja viileällä vedellä. 
13. Pidennyksiin ei saa laittaa ripsiväriä. Ripsiväri on täysin tarpeeton ensimmäisten 2-5 viikon ajan. Jos et saa huoltoon aikaa ajoissa, meikkaa hyvä ihminen ettet näytä ihan hölmöltä tai silmäpuolelta. Jos toinen silmä on vielä täynnä ripsiä ja toisessa roikkuu yksi ripsi niin meikkaamisen sijasta voit ostaa myös silmälapun. 
14. Pidennykset tuskin pysyvät minulla.  Hmm... sekin on mahdollista, kristallipalloni on hieman ruosteessa. Jokaisen oma ripsi on omanlaisensa, toisilla huokoisempi kuin toisilla.. huokoiseen liima imeytyy paremmin ja pitää kuidun tiukemmin kiinni. Ripsen kuntoon vaikuttaa kaikki mitä syömme tai juomme, se mikä aika on kuukaudesta tai jos oletkin vaikka raskaana. Pidennysten pysymiseen vaikuttaa paljon myös se, millaisella liimalla tekijä ripsiä laittaa. 
15. Pidennyksessa käytettävien liimojen akrylaatti on vaarallista. Kyllä varmasti jos sitä tunkee silmään! Akrylaatti itsessään allergisoi enimmäkseen jatkuvasti hengitettynä tai ihokontaktissa, joita pitää olla määrällisesti paljon. 
16. Pidennetyn ripsen irrotessa se repii irti omankin ripsen! Normaalisti pidennyskuitu ei revi irti ketään, se ei myöskään puhu ympäri tai lahjo. Omia ripsiä tippuu ihmisellä jatkuvasti koska nekin uusiutuvat kuten tukka. Harvemmin ohuiden pikkuripsien alaslentoa huomaa ennekuin niissä on kuitu päällä. 
17. Pidennyksillä vahingoitetaan minkkejä! Minkkiripsiksi saatetaan kutsua yleisesti useimpia kuituja jotka on tehty muovisekoitteista. Aito ja ehta minkkiripsi on suhteellisen taipumaton ja kova karva, joten sitä on hankala käyttää. Minkkejä ei myöskään tapeta tai vahingoiteta karvojen saamikseksi vaan niitä (yllätys) harjataan.  
18. Pidennykset ovat vaaralliset. Kyllä, voit vaikka saada naapurin miehen ihan hulluksi katseellasi. 

Kysymyksiä saa halutessaan esittää :) 

Vaatehankintoja

Koska aktiivisella työpanoksellani sain Hobitin käytettyjä vaatteita myytyä, sain tietenkin luvan (suorastaan käskyn) ostaa kasan jotakin mukavaa tilalle. Tässä pottakoulutuksen seurauksena meillä ovat vaatteet alkaneet jakautumaan kyläily- ja kotivaatteisiin. Kyläilyvaatteet ovat mukavat päällä mutta selkeästi monimutkaisempia pukea. Kotivaatteet puolestaan tunnistaa siitä että paidat ovat lähtökohtaisesti lyhythihaisia ja housut hyvin nopeasti jalasta riisuttavia. Siis nanosekunnissa housut pitää saada kokonaan poistettua jalasta, niiden pelkkä laskeminen ei auta.

Olisipa se hassua jos me aikuisetkin aina lähdettäisiin riisumaan kokonaan housut vessassa. Voisi olla että menisi sukkahousutehtaatkin konkurssiin. Kun miettii mikä pukeminen on aina edessä niin voi ymmärtää että meillä enimmäkseen päivisin sisällä juoksentelee housuton mies nakki heiluen. Pidämme toivoa yllä että Hobitin jalkapituus alkaisi joskus kasvaa tai saamme todellakin alkaa puhumaan kolmijalasta :)

Kuvat ovat otettu housuineen..  kyllä ne siis ovat jalassa ainakin muutaman kerran päivässä.

Tove 100v mallistoa Pappa-paita ja muumi-housut oli pakko-ostos Lindexiltä. Housujen taskussa piilottelee muumipeikko ja paidassa on kivat tekohenkselit:)

"Pappa kiiottaa Öökölle iijeen"

Kotiin saapuivat myös Pompdeluxin YLI-IHANAT kalsarit ja lyhythihainen vaarinpaita! Tämä on meillä jo toinen tällainen satsi (edellinen jäi pieneksi) ja taidan tilata vielä sen kolmannenkin, toisella värillä.

Mr. hairhell

Kävimme tuskan hikisessä parturissa omassa pesuhuoneessamme kun kukaan alan ihminen ei ollut ansainnut sitä huutoparkua osakseen. Tämäkin jobi ilmeisesti lankeaa tulevaisuudessakin aina äidille, yllätys. Hikinen tosin taisi olla mieskin, vaikka vain youtube-videoita vaihteli. Ei siinä paljon Ylvis lämmittänyt :D

Veljekset <3

Ps. Tänään olikin sitten ensimmäinen päivä kun housut olivat jalassa melkein koko päivän ja yhden kerran Hobitti sai ne jopa itse nostettua ylös! Jee, housujennostobileet!!

kevättä!

Mikä ihana kevät olikaan ilmestynyt tuonne pihalle! Tuuli nyt toki oli armoton, mutta linnut laulavat kuorossa ja pajunkissat kukkivat. Taitavat pääsiäisenä olla jo entisiä :) Kevätpäivä innosti testaamaan myös uusia välikausivaatteita ja hyvin tuntuivat toimivan! 

Takki Villervalla, pipo Silverjungle, hanskat peritty, housut Minimo kirppari :) Kuvasta uupuu kumpparit.. esikoiselle ostetut v. 2000 jostakin marketista. 

Miksi pienet ihmiset kävelevät aina keskellä tietä?

Leppoisia kevätpäiviä on toivottavasti vielä paljon edessäpäin ja kaikki se ankea sairastelu alkaisi olla takanapäin! Ihanaa kun mennään kohti kesää <3

Me naiset!!

Ihanaa naistenpäivää kaikille meille naisille <3 

Kurkistus teinivaltakuntaan

Meillä todellakin asuu teini. Viimepäivinä olen enemmän ja enemmän asiaan kiinnittänyt hieman järkyttyneenä huomiota. On eri asia puhua teinistä kuin todellakin käsittää että oma lapsi on siirtynyt siihen kotilovaiheeseen josta se kuorituu aikuiseksi. Se, tuleeko sieltä sitten perhonen vai raadonsyöjä on vielä vain arvailtavissa, onhan teinin matka niin alussa. Mistä teinin sitten tunnistaa?

1. Pituuskasvu. Kesällä nappasit lapsen vauhdista kainaloon, pörrötit hellästi tukkaa ja suukotit otsalle alaspäin. Nyt teini nappaa sinut kainaloon nöyryyttääkseen ja nauraakseen teletappia muistuttavalle äidilleen. 
2. Rasvainen tukka. "Koska herran tähden olet viimeksi käynyt suihkussa??" "Tunti sitten!" Suosittelen suolasuihketta tai suihkutettavaa kuivashampoota pahimpien aamujen varalle kun teini näyttää puliukolta lähtiessään kouluun. 
3. Finnit. Kuka ampui lastani konepistoolilla naamaan??? Oman teinin tapauksessa lasta on ammuttu selkään ja päänahkaan. Voisiko clerasiliin mennä uimaan? 
4. Puhelin/Kaverit. Jos siellä ei olla Whatsupissa  puhumassa toodella tärkeistä asioista kuten peleistä tai säästä 24/7 niin sitten sillä pelataan jotakin pomppupeliä. Puhelin on mukana vessassa/suihkussa/pihalla/sisällä/sängyssä/sohvalla/lattialla. Jos teini seurustelee, tapahtuu seurustelu enemmän puhelimen kuin ihan aidon ihmisen kanssa. 
5. Häpeä. "Et sitten äiti aja sinne pihaan saakka!", "Ethän sä nyt lähde mihinkään tossa takissa?", "Jos tuut sinne vanhempainiltaan niin lupaat ettet puhu mitään!!". Joo, lupaan.. mä laulan kaiken sanomani :) 
6. Vetäytyminen. Teini löytää omasta huoneestaan ilmeisesti oven suoraan Narniaan. Muuten ei ole mitään järkeä siinä miten sosiaalinen teini alkaa viettää suurimman osan aikaansa 4 seinän sisällä yksin. Se ihan varmasti treffailee sitä leijonaa ja faunia siellä komerossa. 
7. Suihku. Vesilasku, shampoopullot. Sinne meni.

Omaan listaan haluaisin henkilökohtaisena huomiona lisätä teiniltä löytyvän valtavan hienon sarkasmin tajun ja sen viljelyn. Uskomattoman nokkelasti heittää hassuja huomioita ja läppää erilaisista elämän asioista, kuten Ukrainen ja Venäjän välisestä kahakasta. Wau mikä ihminen sieltä ehkä kuorituu sitten joskus. Eikä nytkään pahimmasta päästä. Iltojen ovien paukuntaa hälventää joka aamuinen kahvintuoksu keittiöstä. Teini on käynyt suihkussa, laittanut tukkaansa ja keittänyt kahvit. Kuppi kädessä se sitten katsoo youtube videoita tai edellispäivän Grimmiä. Onpa ne lapset ihania kun ne kasvaa <3

Muusikon maailma.

Muusikon valitsema seinätapetti kertoo flamingojen salametsästyksen loppumisesta karulla tavalla. 

Koulua ja musiikkia. 

Ps3 ja loppumaton ohjainkasa. 

Luurit.. pelaa ja kiroile jonkun tuntemattoman tyypin kanssa online.

 

Äidin joululahjan uudelleensijoittelu.

Joskus on tehty muutakin kuin soiteltu. 

Aika menee niin nopeasti. Kauhulla odotan ensimmäisiä kaljakokemuksia. Miten niihin sitten suhtautua oikein?

Vaatteiden ulkoistus

Otsikko ehkäpä hämää nyt hieman.. ulkoistamisella ei tarkoiteta nyt välikausivaatetusta vaan konkreettisesti lapsen vaatteiden katoamista tästä taloudesta. Kävin Hobitin pursuilevan ja liitoksissaan natisevan (no joo, kipua huutavan) vaatelipaston läpi todella rankalla kädellä. Vaatteista sai rakennettua 5 erilaista kasaa. 

1. Käyttöön jäävät. (Ne aina samat jotka puetaan joooka kerta kun pyykistä tulevat. Ei ole niissä paljoa jälkipolville kertomista 300 rumpukuivauksen jälkeen.)
2. Kaapin perälle säästettävät. (Ne Pompdeluxin harmaan kalsarit jotka on olleet jalassa aina ja joiden nimi voisi olla Hobitti-kalsari)
3. Sille suvun uudelle pikku rinsessalle säästettävät. (Miina ja Manu-haalari nyt ainakin)
4. Myytävät merkkivaatteet. (Yritys hyvä 10 kaupata niitä naamakirjan merkkivaatekirppariryhmissä. up, up, up, up.. )
5. Kasa epämääräisiä myytäviä vaatteita jotka ovat mm. pieniä, rumia, toisiinsa sopimattomia, omituisilla mittasuhteilla, lösähtäneillä kauluksilla, haljenneilla printeillä, housuja joissa roikottaa pultut päkiän alla, housuja joiden pultut lerpattaa tuulessa, housuja joissa lapsi näyttää vanhalle paapalle jolla on köntsä housuissa, housuja jotka ovat kuin Mike Monroen pillifarkkuja, Housuja joissa ei ole kiristysnaruja/resoreja lahkeissa. 

Voisi siinä enemmänkin olla... poistettavia :)

Loistavaa on se että myynnissä olleet on kohta myyty kaikki, ja nyt saa hyvällä mielellä tilata jotakin uutta ja silmää miellyttävämpää tilalle. Småfolk se on materiaalinsa puolesta ihan Hobitin lemppareita ja katsastus kevään uutuuksiin aiheuttaa kyllä pientä innostumista. 

Jotenkin niin Pikku Kakkosmainen astronautti-paita suoraan omasta lapsuudesta, kullitetulta 80-luvulta. Sitä aikaa kun piirretyt olivat jähmeitä ja hitaita kuten se einiinmotorisestilahjakas Kössi, tai Itä-Saksalainen valkoisen pulverin naamalle heittäjä Nukku Masa. Voi niitä aikoja kun Nalle Luppakorvan nukkumaanmeno itketti aina. Sitten nuo linnut tyttöselle.. ne ovat kyllä niin suloisia että voisin pukea Hobitillekin. Silloin kuin mies tai veljet eivät ole kotona ;) Maastureita.. tarvitseeko selittää?

Pöllöjä, pöllöjä, pöllöjä.. ihmisellä ei voi koskaan olla liikaa suloisia pöllöjä. Eiväthän ne nyt tietysti maasturin veroisia varmasti ole Hobitin omasta mielestä, mutta haa haa, se ei saakkaan vielä valita itse! Vekkuli paita on myös ajotie ja krokotiili joka syö omaa häntäänsä. 

Laatikosto varmaan natisee taas kohta. No, kesällä ollaan sitten vain boxereilla koko ajan. Tai siis Hobitti on. (Toivottavasti vain se.. miehistä kun ei koskaan tiedä)

Synttärihumua

Niin vain vauhdikkaasti ja kovaäänisesti saimme Hobitin juhlat juhlittua. Onneksi emme itse lahjoihin panostaneetkaan koska paketteja tuli aikamoinen keko vieraidenkin puolesta. Hobitti ei paljon lahjoihin perustanut, olihan sankarilla koti täynnä ilmapalloja ja kädessä muumi-karkkiaski. Mitä muuta ihminen voisikaan päivältään vaatia :) 

Mokkapalojen keskellä oli yllätys.

Salmiakkimarenkia

Porkkanamuffinsseja

Siis missä ne autot on??

Kakkua en kuvannut, koska päällä oli kynttilöinä Hobitin nimi. Kakku oli valkosuklaa charlotte jonka reseptin löysin muuttokuormaa tehdessäni edellisestä kodista. Edellisen kerran olin tehnyt kakun kun Muusikko täytti huikean 1v, siis vuonna 2001. Charlotte oli yhtä ihanaa 2000-luvun alussa kuin tänäänkin :) 

Hobitti sai lelukuormaansa lisäyksenä mm. ihania retro-dubloja, eläintenkuljetusauto-dubloja sekä cars paloauto legon. Legojen lisäksi Adidas-asun (jolla retostella kesällä jalkapallokentän laidalla), Nipsu-rummun (jolla ajaa äiti hulluuden partaalle) sekä kirjoja kuten kikatuskirjan, josta kuuluu lasten erilaisia hersyviä nauruja. Vallan ihana kirja. Kikatuskirja olisi hyvä lahja kaikille äkäisille vanhuksillekin, vanhustentaloon jakoon vain, sinne ET-lehden viereen.  

Nukkumaan mennessä kainaloon lähti vielä lahjaksi saatu keltainen Viivi kissa, jonka Hobitti nimesi ihan itse. 

Huomenna ihana arki.. aamuherätys ja lapset kouluun. Eläköön oppivelvollisuus!