Keikkaa keikkaa..

Elämme jännää aikaa! Muusikolla on tulevana lauantaina bändinsä kanssa ensimmäinen hieman isompi keikka jossa kisaavat selkeästi itseään vanhempien, vaikkakin aloittelevien, bändien kanssa päivästä studioaikaa. Muusikko ei tunnu jännittävän ollenkaan niin paljon kuin sen äiti. Saisikohan tällä livulla reseptin rauhoittavia? Paljonkohan niitä on Cheekin äitillä lääkekaapissa?

Äitinä sain tehtävän hankkia Muusikolle esiintymisvaatetusta. Netistä yritettiin selailla ja etsiä jotakin mikä nuorelle herralle kelpaisi, ja jonka minä vielä suostuisin ostamaan. Yllättävän hankala muutenkin tuo ikä/koko, kun et enää mene lastenvaatteisiin kuin nippa nappa, mutta miesten S-koko on liian suuri.

KappAhalin lastenosasto pelasti vielä tämän yhden "keikan"! Löytyi rockahtavaa ja silti siistiä vaatetta 170cm. Muusikko saa valita seuraavista..

Mustat farkut ja siisti neulepaita näyttää todella hyvältä! Olkapäät on hienot!

Musta peruspaita ja veikeä t-paita siihen päälle on katu-uskottava, kait.
Vai menikö tämä villitys jo?

Kovasti yritin tyrkyttää mustan paidan kanssa liiviä, mutta suhteellisen jyrkkä EI oli vastaus.

Vaikka ihan kaikki äiti-ihmisen ehdottamat vaatteet eivät menneet ajatuksen tasolla edes puoleenväliin saakka niin ymmärtäähän sen. Äitinä sitä ajattelee näkevänsä sen oman siellä lavalla suurinpiirtein tämän näköisenä..

Ja Muusikko itse ajattelee enemmänkin näyttävänsä tältä..

Aloitan jo tänään suggestioimaan itseäni valmiiksi etten sitten A) kilju, B) huutele mitään omituisuuksia, C) itke, D) Kilju ja itke. Vaikeaa tulee, ainakin tuon C:n kanssa :)  Sympatiat kaikille taiteilijoiden äideille.

Kuvat netin syövereistä.

Reima, Reimampi, Reimin

Taas oli se aika vuodesta kun Reiman tehtaanmyymälät järjestivät poistomyynnin. Viimevuonna kävin ensimmäisen kerran ja päädyin kotiin jättimäinen säkki täynnä loistavia talvivaatteita pilkkahinnoilla. Koska sisäinen "Sulo Vilen" ei antanut rauhaa päätin lähteä sinne myös tänäkin vuonna. Muutama muukin "Vilen" oli paikalle saapunut ja harmikseni tavaraa oli paljon viimevuotta vähemmän sekä hinnat olivat selkeästi korkeampia kuin aikaisemmin. Epäselväksi jäi miten ihmeessä sain silti kaikki rahani katoamaan sinne vaikka en edes tarvinnyt mitään? Lasketaanko se erityistaitoihin jos sen liittää CV:hin?

Käteen jäi mm. kasa 3e pipoja, muutamat 5e rukkaset, kasa 5e muumi pyyhkeitä, tyynyjä, välikausipuku Hobitille, välikausitakki Tutkijalle sekä muutama 5e sisävaate. Reiman varsinainen myymälä Kankaanpäässä on kyllä loistava jos jotakin Reima/Tutan tuotetta oikeasti haluaa. Sieltä löytää kaikki mallistot niin sisä-kuin ulkovaatteissa. Tykkäsin itse kovasti että Reima on alkanut tehdä myös kapeampimallisia pukuja, kun aikaisempi 80cm toppa oli kuin pienen vauvan makuupussihaalari. Siis sellainen munamiestoppavaate. Tosin onhan monella isojakin vauvoja joille ne on ihan suloisia. Hobitin vartalolle se vain ei todellakaan toimi, kun se on hobitti.   

Myymälä

"Mitään ei onneksi tarvi ostaa"

 Hobitti ihailee itseään tyytyväisenä peilistä. 

Mies jäi sitten ilman toista isänpäivälahjaansa mutta pysyypä sen jälkikasvu nyt lämpöisenä :D 

Vitsan vääntöä

Tuolla aikaisemmin kirjoittelin leppoisasta parisuhdeterapeuttisesta metsäretkestä jolla etsittiin oikeanlaista risua. Nyt tuo kyseinen risu/oksa on matkannut päätepisteeseensä, joka oli meidän olohuoneessa. Autoon tunkemisen seurauksena risu sai lieviä taisteluvammoja mutta säilyi suhteellisen ehjänä kuitenkin. Valkoinen spraymaali odottikin jo kotona, vain sateet ja pakkaset siirsivät maalausta muutaman kerran. Mitä ihmettä on muuten tapahtunut vanhalle kunnon sanalle "spraymaali"? Ostamassani purkissa luki "harrastajanmaali". Mitä mun pitää harrastaa jos ostan sen? Bodypuppia?

Oksa on nyt siis maalattu, mikä oli hieman haastavaa marraskuussa ulkosalla. Mitä sitä sitten ei tekisi kun saa jonkun idiootti-idean joka on pakko toteuttaa nyt nyt nyt. Olen myös saanut taiteiltua oksan paikoilleen ja lasisydämet oksille. Kattoon oksaa ei saanut kiinni kun emme omista tarpeeksi pitkiä tikkaita, mutta onneksi se pysyy suhteellisen hyvin liikkumatta takan päällä ja yhdellä langalla jonka sai taiteiltua seinään. Lisäksi viimeisenä työvaiheena sain siirrettyä lipaston oikealle paikalleen niin että sain napattua todistusaineistoa.

Oksa luo ihanasti varjoja seinälle. 

Oikeasti en olisi uskonut että risu voisi olla noinkin ihana sisustuselementti. Täysin valkoista siitä ei saanut ellei olisi maalannut moneen kertaan uudestaan ja uudestaan. Itse tykkään että se saakin olla luonnollisesti monivärisempi, kunhan nyt enimmäkseen valkoiseen vivahtava.

Koristeina ovat Perfect Home oy:n kotikutsuilta ostetut enkelilasisydämet. 

Onnellinen lerppakukka

Uskomatonta mutta totta.. perheessämme 7 vuotta asunut lerpattava kukka (joka jostain syystä kuvittelee olevansa kaktus) on kukkinut nyt ensimmäisen kerran! Se tykkää meidän uudesta kodista. Tämä on varmasti hyvä merkki! Tai sitten se on vain kukka.

Balls balls balls

Tuolla aikaisemmin olenkin maininnut tästä kerran vuosituhannessa tulevasta askartelubuumista joka tuntuu nyt vallan jylläävän elimistössä. Toki se on paljon mukavampi kuin flunssa joka tuntuu jylläävän kaikilla muilla. Tällä kertaa askarteluinto syttyi ihan perussuomalaisesta kateudesta toisten ihania pallojouluvaloja kohtaan! Kun en löytänyt niitä kaupasta, tein itse. Mun ballsit on kyllä paljon isommat kuin ensin ajattelin, mutta pitää ottaa huomioon että ne on hand made in Finland! Siis paljon paremmat kuin kaupasta ostetut! Jos ne siis pysyvät kasassa eivätkä syty palamaan.

Ilmapalloja ja liimavedessä uitettua paperinarua, sekä tärkein...ruokalappu! 

Kasaa valmiit paperipallot hassuiksi kasoiksi ja vältä roiskuttamasta niiden päälle vettä. 

Sen verran kookkaita nuo pallot ovat etten löytänyt valosarjaa riittävän pitkillä poltinetäisyyksillä. Olisin halunnut kaikkiin tasaisesti yhden polttimon sisään. Mutta eipä tuo haittaa mitään! Epätäydellisyys on nyt muutenkin cool. Vai onko?

Marraskuun toinen sunnuntai

Se olis taas se aika vuodesta kun kaupat mainostaa kilpaa sukkia, boksereita ja boksereita ja sukkia. Isänpäivä siis! Päivä jolloin muistetaan omia isiä kuin lastemme isiä leipomalla herkullisia kakkuja ja antamalla uusia boksereita. Muutamana vuonna en ole keksinyt sopivaa lahjaa ja mies on saanut tyytyä lasten askartelemiin koomisiin kortteihin. Koominen tosin on aika lievä ilmaisu siitä millaisia nauruja meidän selkeästi ei-taiteelliset lapsemme ovat meille antaneet sekä isänpäivän että äitienpäivän aamuina.

En ole edes varma tehdäänkö kouluissa edes kortteja, joten päätin väsätä jotain kivaa Hobitin kanssa isälle. Idea ei ole oma, vaan paikallisen äiti-lapsi piirin. Askartelu oli mielenpainuvaa. Hobitti vihasi sormivärejä jalanpohjassa ja itki/kiljui kuin olisin yrittänyt amputoida sitä jalkaa enkä värjätä! Toisekseen kimalleliima oli niin kuivunut että sain taistella sitä auki puolisen tuntia neulalla ja loputtomalla raivolla. Taistelun kruunasi se, ettei teksti oikeastaan edes näy kunnolla, mutta aina ei voi voittaa. Lopputulos on silti ihan kiva!

Izin jalanjäljillä 10.11, vähän isommalla pohjallisella kuin piti. 

Lahjaideoita suomalaiselle miehelle on aina jokseenkin hankala keksiä. Osa ei edes hanki lahjoja puolisoilleen, mutta olen itse aina ajatellut isänpäivän olevan päivä jolloin minä voin kiittää miestäni siitä että hän on hyvä isä lapsilleni. Lahjan hankin yleensä silloin jo keksin jotain mukavaa, en väkisin. Tänä vuonna ehdokkaita isänpäiväpakettiin on huikeat kaksi.

Pää pilvissä?

Me&i:n cloudy bokserit tuntuu kivalta lahjalta, jos ne nyt ovat yhtään niin mukavan tuntuiset päällä kuin miikkarit yleensä ovat. Sitä paitsi, kerrankin mies saa ihan vapaasti kulkea pää pilvissä.. alapää :)

Näyttää kyllä hieman epäilyttävältä.

Toinen ilmeisen parempi idea on hierontakeppi pallukoilla (Ei ole nyt sitä miltä se kuulostaa). Tempurilta on oma versio sileillä boolseilla jonka nimi on pallukka, mutta kuvassa on sellainen pörröpalloversio jota oma fyssari suositteli erittäin lämpimästi. Laite on tarkoitettu kipeiden ja jämähtäneiden lihasten hoitoon. Kaulitaan menemään selkärankaa, reisiä, pohkeita ja kuuleman mukaan tämä todellakin toimii. Itseäänkin voi kaulia mutta mikä sen ihanampaa kun joku toinen vierittelee palloja pitkin selkää. Samallahan tämä on lahja myös itse hierojalle! Ei tarvitse omilla käsillä rutistella, senkun kaulii menemään. Urheiluliikkeistä voi kysellä tai tilata netistä.

Miten muilla suhtaudutaan isänpäivään? Hemmotteletteko puolisoita?