Ostolakko

Tää on nyt taas niin tätä!! Ensin vietän päivän paasaten miten ärsyttää kun koko joulun aika on vain yhtä osta osta OSTA OSTA NYT osta-höpinää niin että se tulee korvista ulos kuin korvatulehdusmätä. Sitten mä paasaan miten meidän lapsille EI todellakaan enää hankita mitään muita lahjoja kuin ne olemassa olevat, ja miten Hobitti ei ainakaan tarvitse enää mitään vaatteita kun kaappi pursuilee jo liitoksissaan. (Ei kestä Ikean kaappi, olisi pitänyt hankkia täyspuinen) Niin mitä tapahtuu? Lindex menee ja laittaa kaikki Littlephantit -30% ja postikulutta kallein -25%. Tekeekö ne näitä juttuja ihan kiusallaan? Vakoileeko mua joku Lindex sateliitti? 

Jahas, tämä kone halusi muuttaa mustat vaatteet kulahtanee harmaiksi. Onpas se jouluisalla tuulella. Vai tietääkö se et ne muuttuu just tommosiksi meidän pesukoneessa?

Olisikohan se Hobitti sitten YLIpettynyt kun ei saisikaan viiksi-sukkia? 

Mikä ihana sammakkopuku jonka kyljessä on nalle <3

Jos olisi aikaa nyt miettiä vielä iltaan.. sitten nuo on varmaan jo myyty ja jään ilman. Sitten harmittaa ja suututtaa mut säästyisi rahat. Vaikka sitten ne menee tietysti johonkin muuhun kuten vaikka ruokaan. Syöminen on niiiiin yliarvostettua. 

Joulukorttikuvat.

Apua, joulukuu vaan mennä juokseen meikäläistä karkuun kuin vesikauhuinen piisami! Tajusin vasta toissapäivänä etten ole ottanut minkään sortin valokuvia joulukortteja varten ja ne pitäisi olla kohta postissa! Tietenkin sitten aikataulu buukattu niin täyteen että ainoa mahdollisuus kuvata olisi kun lapsi nukkuu. Rauhallista joulua ja kuolaa tyynylle-teksti ja hyvä tulisi :) Tai ainakin parempi kuin näistä tämän päivän otoksista. Voi ho hoijaa. 

Jaa, se kuvattava meni jo... Tyhjää joulua toivotellen!

Mä haistelen näitä palloja.. siis Pallon tuoksuista joulua teille kaikille!!

MOSKA! Täällä lattialla on MOSKA! Ei pysty nyt olla kuvattavana!! Likaista joulua kaikille!

Jes, äiti kuvasi tarkasti pihakeinun!! Keinuvaa joulua teillekin! (liikaa glögiä, pidetään ikkunan reunoista kiinni)

Jahas, nyt se jo kääntyi.. Perse joulua toivotellen!

Masentunut abbedissa. Masentavaa joulua ja väsynyttä uutta vuotta!

Olikos ne Tiimarit vielä auki? :D

Joulupuu

Tänä vuonna oli ehkäpä 6 tai 7 kerta kun osallistuin Nuorkauppakamarin ja MLL:n järjestämään joulupuukeräykseen. Liityin paikalliseen MLL tässä syksyllä, joten sain valita itselleni päivystysvuoron kuusen äärelle. Sattumoisin sopivin päivä osui keräyksen viimeisille tunneille, ja sekä keräyksen että oman ilon kannalta oli ihanaa että kortteja oli jäljellä enää tasan yksi kun aika tiimalasissa loppui. Päivystävän ystäväni kanssa viimehetkillä juoksimme kauppaa ympäri pohtien mitä sen viimeisen kortin haltialle ostaisimme ja poika 11v tulee saamaan paketistaan Stigan uutuus liukurin sekä karkkia. Mahtava fiilis! Yli 300 pakettia jaettavaksi ihmisten hyväsydämisyyden ansiosta.

Mutta! Mikä osaa ihmisistä oikein vaivaa? Olen törmännyt nyt lyhyen ajan sisällä jo muutamaan kertaan kommentteihin että keräys on huijausta. Olen kuullut kommentteja miten rikkaat hakevat näitä lastensa paketteja sosiaalitoimesta. Rikkaat? Miten se määritellään? Onko väärin hakea paketti autolla, aiheuttaako se todellakin joissan kateutta? Mitä ihmeen merkitystä sillä on vaikka sen hakisi helikopterilla, jos se helikopterin omistaja ei järjestä lapselleen joulua? Jos se juokin kaikki rahansa, ja lapsi jää ilman sekä paketteja että ruokaa? "Sittenhän sillä on enemmän rahaa juoda kun saa lahjat valmiina"! Entä jos se vanhempi siltikin juo sen kaiken? Kortissa lukee tyttö 4v. Tyttö 4 vuotta, lapsi jonka pukki jättää väliin vuosi toisensa jälkeen. Kuinka moni meistä edes tietää miltä se tuntuisi? Ajatuskin sattuu. Tarkoitus on vain antaa hetki, kun sen pienen ja ehkä isommankin lapsen silmät saa loistamaan. Tietääkö kukaan oikeasti mitään sen hienonpaa?

Tänään tosin sain mahdollisuuden nähdä senkin miten ihmiset todella välittävät tuntemattomista lapsista. Lahjoja oli valtavasti ja pakettejen ulkonäköönkin oli panostettu. Kun nämä ihmiset osaisivat opettaa sen lähimmäisestä välittämisen taidon omille lapsilleen niin ehkä meillä on vielä toivoa. Ainakin jouluisin <3

Parisuhteen hoitopäivä

Päätin pitää miehen syntymäpäivän lähimaastossa parisuhteen hoitopäivän. Tällaisia hoitopäiviä on meidän suhteessamme 10v sisään vain muutama, että mistään ihan virallisesta hoitosuhteesta emme voi alkaa puhumaan. Kummallista että silti kaikki tuntuu sujuvan suhteellisen mukavasti. Mukava suhde siis.

Jostain käsittämättömästä syystä sain päähäni hoitaa suhdetta suomen aurinkoisimmassa kaupungissa, Vaasassa. Tuon vuorokauden perusteella jonka paikkakunnalla vietin, on pohdittava, että miten pimeä ja musta mahtaakaan olla loput Suomesta jos tuo on aurinkoisin? Vaasasta innostuin koska innostuin siellä olevasta hieman erikoisemmasta hotellista jonne majoittua. Kyseessä oli Hotel Kanttarellis, sviittejä normaalin huoneen hinnalla. (Miten loistava tapa säästää?)

Hotelli oli hhmmm.. omituisella tavalla viehättävä. Resepsuunissa kasvoi lattiasta normaalin puun kokoinen leikkitammi, tai joku sellainen möhköpuu. Kaikki oli kullitettua, seinät, kattolistat, hanat ym, ja niitä koristekoukeroiden määrää! Aamiaisella pohdin etten ole koskaan käynyt hienossa hotellissa (enkä muuten huonossakaan) Venäjällä, mutta siellä voisi ehkä olla tuollaista. Vaikka siellä työntekijät tuskin tervehtivät joka nurkalla iloisesti "Go Morron" niinkuin olisivat lentoon lähdössä. Jokseenkin hauska yhdistelmä olla tuolla itsenäisyyspäivän aamuna.

Kas, tatti siellä ja täällä.

Huoneet olivat kivoja. Erityismaininta 180 astetta kääntyvästä jättikokoisesta televisiosta. Telkkarin sai siis käännettyä suoraan sängyn jalkopäähän. Jokaiseen huoneeseen kuuluun myös poreamme ja siellä ehdinkin lillua sekä illalla että aamulla. Kukkakuvioinen vessanpönttö ei niinkään tuntunut luksukselta vaan enemmänkin koomiselta. Mistä sellaisia ylipäätään saa ostaa?

Ihana käsisuihku, kuin vanha puhelin!

Hieman tällaista nipottajaa häiritsi se kanttarellin tunkeminen joka paikkaan. En tiedä pitääkö perustaja todellakin niin paljon sienistä vai onko suunnittelu hetkellä ollut hieman "sienessä" kun kanttarelleja oli käytävämatoissa, kaapin ovissa, kaikilla seinillä. Jokainen asia oli myös väritetty kanttarellimaiseksi ja puu oli kellertävää tammea. Jonkinlaiset kotrastit sisustuksessa olisivat olleet poikaa. Ainoat vaaleat väripilkut taisivat olla pyyhkeet ja lakanat.

Kuva hämää, seinätkin ovat kullan väriset. 

Melkein merinäköala....Lumimeri :)

Ihanat valkoiset olohuoneen seinät odotti kotona ja onnellinen Hobitti.

Ihanat teipit!

Perhe on ollut (taas) ihan riemusta halkeamaisillaan kun löysin netistä loistavan paikan mistä voi tilata erilaisia teippejä. Tarkoitus oli siis tehdä nättejä tuikkuja mahdollisiksi joululahjoiksi mutta teipit olivatkin niin ihania että olen suurinpiirtein yrittänyt viikonlopun aikana teipata kaiken!! Eniten halusin teipata Hobitin suun kun vauvakuume ilmeisesti edelleen auheuttaa ainakin megaluokan ärtyneisyyttä. Sitä teippausta tuskin kukaan perheenjäsen olisi vastustellut :) Tästä lähtikin pohdinta että miten tuollainen 84cm ihminen voi olla niin äänekäs? Eikö siihenkin ajattelisi vaadittavan isot keuhkot tai jättimäiset äänihuulet? Miehen sanojen mukaan, hänen koko sukunsa ei kerralla ole niin kovaääninen kuin tuo pikkuihminen. Me emme voi eksyä kauppakeskuksessa. Ihan kaikki tietää missä Hobitti menee.

Mun teippikasa <3

Teipataan kynttilöitä!

Teipataan tee-purnukkaa!

Pat ja Mat saavat hommia jääkaapin ovessa!

On ne reippaita työmiehiä!

Tein kyllä sitten näitä tuikkujakin. Purkit ostin viimekertaisella ikea reissulla.

Nämähän voisi vaikka syödä, nam. 

 Mitäs muuta sitten teippaisi?