Doula

Joskus sateisen syksyn pimeydessä eksyin kuuntelemaan infotilaisuutta koskien uusien doulien kouluttamista omalle asuinalueelle. En vieläkään oikein tiedä mitä tapahtui, mutta siellä iski selkeä kutsumus! Miksi ihmeessä.. enhän minä halunnut olla paikalla edes omien lasteni synnytyksissä?! Iskikö halu olla avuksi ja halu tehdä jotakin hyvää jonkun toisen puolesta? Olisinhan minä voinut olla vaikka kulttuurikummi? Siskokummi? Ääh, niissä ei ole mukana vauvoja! :) 

Kun norsut, delfiinit, lehmät tai lepakot synnyttävät, heillä on tukenaan lajitoverinaaras. He ovat selkeästi lukeneet ylläolevan taulun :) 

On ihmisiä jotka pitävät koirista tai kissoista yli kaiken. Minä pidän vauvoista. Niiden hassuista paisuneista kasvoista, tavasta availla suutaan ja koittaa kurkoittaa äidin rintaa pienen pienillä sormilla. Niiden käsittämättömästi valmiudesta tähän maailmaan muutama sekunti sen jälkeen kun ovat tipahtaneet vesipussista. Koskaan en ole saanut katsoa sitä tilannetta ulkopuolisena, olematta se kivuissa kärvistelevä äiti, paitsi pian. Ensimmäinen tukisuhde on aloitettu ja pientä paniikkia on leijaillut ilmassa.  

Että sattuikin vielä olemaan kansainvälinen doulaviikko :)

Osaanko minä? Olenko varmasti riittän hyvä? Mitä jos töpeksin jo heti alussa? Ajan kolarin? En ole muistanut tankata! Unohdan kaikki tarvittavat, kuten kameran kotiin! Mitä jos äiti ymmärtääkin sanomiseni väärin? Heitänkö jotakin aivan sopimatonta läppää aivan väärällä hetkellä? Jos jos jos. 

Äidin tapaaminen jännitti kuin olisi pitänyt mennä rehtorin kansliaan. Mitä jos hän ei pidä minusta? Jos olen liian puhelias? Liian hiljainen? Liian laitettu? Liian innokas? Liian apaattinen? Liian liian liian. Sisään astuttua tiesin etten ollut mitään liikaa tai liian vähän. Hän kertoi elämästään, vauvastaan, tunteistaan, haaveistaan ja lopuksi sovimme käytännön asioista. Tunsin suurta iloa siitä että hän oli valinnut juuri minut mukaansa, ja suurta onnellisuutta jo pelkästä ajatuksesta olla mukana tuomassa tähän maailmaan uutta ihmistä.    

Tuleepa mieleen etten koskaan erityisemmin miettinyt miten mies aikoinaan mahtoi synnytyksiin valmistautua. Ovatkohan miehet yhtä epävarmoja ja hämillään kuin ensimmäiseen synnytykseen valmistautuva doula? Doulat ovat sentään koulutettuja tähän ja tietävät millaista kipua äiti käy läpi! Voi mies parkoja! 

Kerroin tulevalle äidille rehellisesti etten osaa mitään sirkustemppuja. Tiedän keinoja miten kipua lievittää, mutta en osaa taikoa niitä pois. Lupasin kuitenkin olla siellä vain hänen (ja isän) takiaan, aidosti läsnä. Lupasin etten jätä häntä yksin minään hetkenä, pidän hänen puoliaan alusta loppuun saakka ja yhdessä käymme läpi sen mitä tämä synnytys mukanaan tuo. Minä tuntematon nainen. 

Kännykkä voi soida hetkenä minä hyvänsä. 

Lue lisää doulista täältä, täältä ja täältä.  Kuvat nettisyövereistä. 

Ajanpuute

Mistä vuorokauteen saa hankittua lisää aikaa? Varsinkin kun on kova myös nukkumaan? Varsin hankalaa. Joku voisi nyt pohtia että miten ihmeessä kodinhoidontuella olevalla voi olla aika niin kortilla.. jaa-a, sen kun ymmärtäisi itsekkin aina. Päivät menee juosten kuin päätön sopuli paikasta toiseen. Paikoillaan on pisimmillään kun tekee joskus töitä tuon oman pikkuruisen yritystoiminnan nimissä, mutta muuten tämä 13v,10v ja 2v kodin pyörittäminen käy kyllä ihan työstä! Tai ei, töissä pääsisin varmasti ainakin ajoittain paljon vähemmällä!! Saisin syödä joskus muutakin kuin huonosti voidellun leivän matkalla autoon kuljettamaan sitä sun tätä sinne sun tuonne. 

Aika juoksee karkuun, ja Hobitti. 

No, lapsia ei voi syyttää ihan kaikesta vaikka mieli tekisikin. Olen jotenkin kummasti saanut kasattua vapaaehtoistoimintaa itselleni niin että kohta alkaa harmittaa miksi siitä ei todellakaan makseta mitään!! No, nimikekin kertoo että mukaan haalitaan hulluja jotka haluavat kaikki iltansa viettää jotenkin muuten kuin katsoen Maajussille morsianta tai Pientä pintaremonttia, huoh. Tosiasiassa olen vapaaehtoistoiminnastani ihan onnessani enkä ole lähellekkään lopettamassa missään, mutta järki alkaa jo ymmärtää ettei enempää enää voi haalia. Voin vain toivoa että tulevaisuudessa tuosta vapaaehtoisuudesta on jäänyt käteen muutakin kuin se, ettei tunnista salkkarihahmoja. 

Yhdistystoiminnan sivussa kasvomaalausta ja valokuvausta. 

Miten sitä ikinä pääsee palaamaan takaisin työelämään? Kuka sitten hoitaa sen kaiken perhe-elämän jos vielä jaksaa harrastellakin jotakin, kuten loputonta laihduttamista ja epätoivoista salilla hikoilua. Miksi on pakko nukkua? Kuka ihme senkin on kehittänyt? Esim. tätä blogia johon ei meinaa löytyä aikaa mistään voisi kevyesti päivitellä juurikin öisin. Jaa, yö se taitaa olla kyllä nytkin. 

Kirjoittelutahti voi nyt hidastua aika lailla. Katsotaan löydänkö keinon lisätä vuorokauteen tunteja :) 

Mistä bloggaajat löydätte aikaa tähän harrastukseen?

Keskosvaatetta.

Olen ottanut osaa facebookissa olevaan ryhmään "Vaatekeräys keskosille" ja lähtenyt neulomaan (epätoivoisesti) pikkuriikkisille vauvoille villasukkia, peittoa ja pipoja. Oma projekti on vielä kesken, mutta aikaa on onneksi vielä. Alueella toimiva yhteyshenkilö toimittaa neulotut/ommellut vaatteet ja peitot sairaalalle vasta sitten kun alueella on riittävästi sairaalalle vietävää. Haastankin kaikkia neulomistaitoisia (juup, ei tarvitse olla kummoiset kyvyt.. kokemuksen rintaäänellä) osallistumaan lähimmän sairaalan hyväksi. 

Lanka olisi saanut olla pehmeämpää kuin Novitan nalle, mutta ehkäpä ehdin vielä tehdä toisenkin peiton jos oikein ahkerasti tikuttelen. 

Sukat ja pipot ovat niin pikkuriikkisiä että on vaikea ajatella niiden mahtuvan kenellekkään! Keltaisia sukkia lukuunottamatta lankana Novitan wool.

Ryhmän sivulta löytyy lahjoituskohteet ja tarveluettelot sairaaloittain. Keskosvauvojen vanhemmille annetaan useimmin peitto/sukat/pipo mukaan kotiin joten kaikkien sairaaloiden varastot hupenevat aika ajoin. 

Sairaaloissa kaivataan myös uusia pehmoleluja, kietaisubodeja, potkareita, hattuja, tumppuja, liivimekkoja, pussilakanoita, tyynynliinoja, uusia tukirullia, ja erilaisia peittoja. Unikaverin voi myös itse virkata ja vauva saa sen sitten mukaansa kotiutuessaan. 


Ps. uusi haaste odottaa sitten toukkapussin muodossa :) Toukkapussihaasteesta enemmän tietoa löytyy tuolta Pieni lankarulla blogista. 

Ripsipidennysten myytit

Viimeksi taas muutama päivä sitten törmäsin siihen että ihmisillä on omituisia ajatuksia ja ennakkoluuloja olemassa, joten ajattelin nyt ihan tosissani postata tänne aiheesta ripsipidennykset! Nyt reippaasti yli vuoden niitä tikuttaneena voin sanoa tietäväni aika lailla aiheesta, niin tekijän kuin käyttäjänkin näkökulmasta. Koska pidennyksistä on olemassa mitä omituisempia tarinoita lähestyn aihetta listaamalla pidennyksiin liittyviä erilaisia uskomuksia. 

1. Ripsipidennykset pilaavat omat ripseni. Kyllä, jos pidennykset on tehty liian paksuilla ja aivan liian pitkillä ripsillä suhteessa omiin ripsiin. Kyllä, jos tekijä on ammattitaidoton ja mahdollisimman halpa. Kyllä, jos omin pikku kätösin pakko-oireisesti nypit pidennyksiäsi tai hinkkaat silmiäsi, siten saat omat ripsesi katkeamaan melko vamasti. 
2. Ripset eivät koskaan enää palaa ennalleen. Höpö höpö, ripset kasvavat samalla tavalla kuin tukkakin. Tukan tarkoitus on lämmittää päätä, ripsien suojella silmiä. Sädehoitojenkin jälkeen ripset kasvavat takaisin. 
3. Jos otan pidennykset minun on huollatettava niitä säännöllisesti. Eikä ole,  jos ei halua. Jos haluaa pitää ripset tuuheina ja tasaisen kauniina niin sitten huollattaminen kannattaa. Jos haluaa olla räpsysilmä vain sen päivän kun Jorma-setä täyttää 50v niin antaa niiden tippua pois ajan saatossa. 
4. Pidennykset ovat rumia. Eivät ole jos käy oikeanlaisella laittajalla. Osa selkeästi käy jossakin muualla, kuten Tuksu, kaikkien pidennysten markkinointimörkö.
5. Pidennykset sattuvat. Eivät satu, jos sattuvat niin vaihda nyt ihmeessä laittajaa ja äkkiä! 
6. Pidennykset painavat. Eivät paina tai tee mitään muutakaan ihan itsekseen. Jos ripset ovat oikean pituiset ja oikein laitettu, ne eivät tunnu miltään. Märkinä ovat hetkisen painavat, mutta kuivuvat sukkelaan. 
7. Pidennyksiä laitattavat vain nuoret. Kyllä, ja varsinkin ikinuoret. Ne sellaiset jotka eläkkeellä jaksavat matkustella haituvat hulmuten ja ripset räpsyen. 
8. Pidennysten kanssa ei voi mennä saunaan. Kyllä voi, mutta kuuma höyry pehmentää liimaa. Ripsien suojaaminen pahimmalta höyryltä esim. kostella pyyhkeellä voi auttaa. 
9. Pidennysten kanssa ei voi uida. Kyllähän sekin onnistuu. Jatkuva kastuminen ja veden hankaus voi aiheuttaa kuitujen ennenaikaista irtoamista mutta sekin on täysin yksilöllistä. 
10. Pidennysten kanssa ei voi nukkua vatsallaan. Kyllä voi, mutta tiedät mitä tyynyyn hinkatulle tukalle on tapahtunut yön aikana. Sama tapahtuu silloin ripsikuiduille. 
11. Pidennyksen aikana ei voi meikata. Joo, eikä seistä päällään, tehdä jalkakyykkyjä tai käydä kaupassa. Tai ehkä sittenkin..
12. Meikkiä ei voi pestä pois. Kyllä voi, mutta hieman hellävaraisemmin kuin juuriharjalla. Pumpulipuikoilla, kasvopapereilla, öljyttömällä meikinpoistoaineella ja viileällä vedellä. 
13. Pidennyksiin ei saa laittaa ripsiväriä. Ripsiväri on täysin tarpeeton ensimmäisten 2-5 viikon ajan. Jos et saa huoltoon aikaa ajoissa, meikkaa hyvä ihminen ettet näytä ihan hölmöltä tai silmäpuolelta. Jos toinen silmä on vielä täynnä ripsiä ja toisessa roikkuu yksi ripsi niin meikkaamisen sijasta voit ostaa myös silmälapun. 
14. Pidennykset tuskin pysyvät minulla.  Hmm... sekin on mahdollista, kristallipalloni on hieman ruosteessa. Jokaisen oma ripsi on omanlaisensa, toisilla huokoisempi kuin toisilla.. huokoiseen liima imeytyy paremmin ja pitää kuidun tiukemmin kiinni. Ripsen kuntoon vaikuttaa kaikki mitä syömme tai juomme, se mikä aika on kuukaudesta tai jos oletkin vaikka raskaana. Pidennysten pysymiseen vaikuttaa paljon myös se, millaisella liimalla tekijä ripsiä laittaa. 
15. Pidennyksessa käytettävien liimojen akrylaatti on vaarallista. Kyllä varmasti jos sitä tunkee silmään! Akrylaatti itsessään allergisoi enimmäkseen jatkuvasti hengitettynä tai ihokontaktissa, joita pitää olla määrällisesti paljon. 
16. Pidennetyn ripsen irrotessa se repii irti omankin ripsen! Normaalisti pidennyskuitu ei revi irti ketään, se ei myöskään puhu ympäri tai lahjo. Omia ripsiä tippuu ihmisellä jatkuvasti koska nekin uusiutuvat kuten tukka. Harvemmin ohuiden pikkuripsien alaslentoa huomaa ennekuin niissä on kuitu päällä. 
17. Pidennyksillä vahingoitetaan minkkejä! Minkkiripsiksi saatetaan kutsua yleisesti useimpia kuituja jotka on tehty muovisekoitteista. Aito ja ehta minkkiripsi on suhteellisen taipumaton ja kova karva, joten sitä on hankala käyttää. Minkkejä ei myöskään tapeta tai vahingoiteta karvojen saamikseksi vaan niitä (yllätys) harjataan.  
18. Pidennykset ovat vaaralliset. Kyllä, voit vaikka saada naapurin miehen ihan hulluksi katseellasi. 

Kysymyksiä saa halutessaan esittää :) 

Vaatehankintoja

Koska aktiivisella työpanoksellani sain Hobitin käytettyjä vaatteita myytyä, sain tietenkin luvan (suorastaan käskyn) ostaa kasan jotakin mukavaa tilalle. Tässä pottakoulutuksen seurauksena meillä ovat vaatteet alkaneet jakautumaan kyläily- ja kotivaatteisiin. Kyläilyvaatteet ovat mukavat päällä mutta selkeästi monimutkaisempia pukea. Kotivaatteet puolestaan tunnistaa siitä että paidat ovat lähtökohtaisesti lyhythihaisia ja housut hyvin nopeasti jalasta riisuttavia. Siis nanosekunnissa housut pitää saada kokonaan poistettua jalasta, niiden pelkkä laskeminen ei auta.

Olisipa se hassua jos me aikuisetkin aina lähdettäisiin riisumaan kokonaan housut vessassa. Voisi olla että menisi sukkahousutehtaatkin konkurssiin. Kun miettii mikä pukeminen on aina edessä niin voi ymmärtää että meillä enimmäkseen päivisin sisällä juoksentelee housuton mies nakki heiluen. Pidämme toivoa yllä että Hobitin jalkapituus alkaisi joskus kasvaa tai saamme todellakin alkaa puhumaan kolmijalasta :)

Kuvat ovat otettu housuineen..  kyllä ne siis ovat jalassa ainakin muutaman kerran päivässä.

Tove 100v mallistoa Pappa-paita ja muumi-housut oli pakko-ostos Lindexiltä. Housujen taskussa piilottelee muumipeikko ja paidassa on kivat tekohenkselit:)

"Pappa kiiottaa Öökölle iijeen"

Kotiin saapuivat myös Pompdeluxin YLI-IHANAT kalsarit ja lyhythihainen vaarinpaita! Tämä on meillä jo toinen tällainen satsi (edellinen jäi pieneksi) ja taidan tilata vielä sen kolmannenkin, toisella värillä.

Mr. hairhell

Kävimme tuskan hikisessä parturissa omassa pesuhuoneessamme kun kukaan alan ihminen ei ollut ansainnut sitä huutoparkua osakseen. Tämäkin jobi ilmeisesti lankeaa tulevaisuudessakin aina äidille, yllätys. Hikinen tosin taisi olla mieskin, vaikka vain youtube-videoita vaihteli. Ei siinä paljon Ylvis lämmittänyt :D

Veljekset <3

Ps. Tänään olikin sitten ensimmäinen päivä kun housut olivat jalassa melkein koko päivän ja yhden kerran Hobitti sai ne jopa itse nostettua ylös! Jee, housujennostobileet!!