Naisen elämän parasta aikaa.

"Sä hengität hieman raskaasti, ihan kuin olisit joku kuoleva papparainen!" Tuumasi mies eräs ilta! Ihanko todella!! Menin koneelle ja etsin animaation sikiön kasvusta. Kato ny missä mun sisäelimet on!!! Maksa on kiinni keuhkoissa ja suolet niskassa! Onko sitten ihme jos hengitys ei liene mitenkään eleganttia. Muutama muukin asia on hieman häirinnyt taas tätä "naisen elämän parasta aikaa". 

Pallo kesältä, aikana kun naama oli vielä oma ja jalat toimi jotenkin.

Oksentaminen.
Olin alkuraskaudessa ihan sata varma että nyt tulee tyttö kun joka päivä piti luikata kerran-kaksi onko vessanpänttöön ilmestynyt jotakin uutta ja jännää. Ei, samat ruskoraidat siellä oli joka päivä. Sympatiat todella kaikille niille joilla pahoinvointi kestää läpi raskauden, en ymmärrä miten ne naiset käyvät töissä. Pahoinvointi alkoi viikolla 4+2. Olin ihan varma että saan vähintään kolmoset, sekoan ja karkaan kotoa.

Liitoskivut.
Jos joku ei tiedä mitä liitoskivut tarkoittavat niin otetaan murtunut luu ja liikutellaan sitä kivasti edes takaisin. Kipu on ihan hirveää, polttavaa, kaikensyövää. Jalka toisen eteen vaatii hirvittävät ponnistelut. Kävelet kuin Quasimodon ja hakatun mummon sekoitus, ja sitten tulee joku vatipää joka heittää ilmaan lauseen "Ei raskaus ole sairaus!" Hänen ainoa onnensa on, ettei liitoskipuinen pysty juoksemaan ketään kiinni ja ottamaan hengiltä.

Närästys.
Otetaan sytkä, nielaistaan se ja laitetaan siihen nielussa liekki noin 5-15min välein palamaan hetken ja joskus pidemmänkin hetken kerrallaan. Sytkän saa palamaan 24/7 menemällä makuuasentoon tai syömällä esim. ruisleipää, vaaleaa leipää, leipää. Juomalla kahvia,mehua, vettä. Nielemällä tomaattia, kurkkua, paprikaa, ilmaa.

Akne.
Muusikon kanssa samalla clearasil purkilla. "Eikö täällä mikään ole enää pyhää?"

Limakalvot.
Joo, oli ne joskus. Ehjät. Muistan mä.

Hiiva.
Leipomon perustaminen omavaraisen hiivantuotannon varaan onnistuisi hyvinkin.

Iskias.
Se on kuin sellainen johto joka lähtee pakaran keskeltä ja menee jalkaa pitkin varpaisiin saakka. Iskiaskipu on vaivana sellainen että muutaman päivän särkemisen jälkeen alkaa oikeasti pohtia millä välineellä jalan sahaaminen irti on mutkattominta. 

Lonkat.
Mä luulin että täällä oli joku ilotulitus mutta ne olikin mun poksuvat lonkat. Jaa että tältä se tuntuu kun on 99-vuotias ja joka paikkaa särkee eikä lääkkeet auta. Kiva, tuskin maltan odottaa.

Mielialamuutokset.
Raskaus on harvemmin sekoittanut päätä erityisemmin, en pahoinpitele miestä, lapsia enkä postin lähettiäkään, mutta tämä herkkyys, voi julma. "Byäää, tuossa ohjelmassa huuhkaja söi tuon pikku hiirulaisen ja nyt sen hiiren äiti miettii varmaan että missä sen hiirilapsi on ja sen koko elämä on ihan pilalla ja se huuhkaja on ihan paska!" Tai alkuraskaudessa kun jalkapallon MM-kisoissa Brasilia hävisi niin karusti Saksalle alkoi kyyneleet valua brasilialaisten puolesta! Mikä tietty hauskinta, kannatin saksaa!

Turvotus.
Mä en oikeasti ole näin hirveesti Jabba the Huttin näköinen nainen, en varmasti! Mä oon vaan niin turvonnu kun mulla on tää vauva! Mä näytän mun selfien sulle alkuvuodesta.. hei minne sä meet??

Turvotus.
"Hehehee.. Mulla on nyt nämä hassut 45 koon crocksit jalassa kun sattui että ihan vaan kipaisin pihalle ja jäivät jalkaan. Niin, siis kyllä mä tiedän että nämä on Maisan ja Kaken häät!"

Turvotus.
Mä yritin kirjoittaa nimen tuohon lapsen kokeeseen josta tuli vitonen, mutta ei mitenkään pysynyt kynä kädessä, siis oikeasti. Tipahti lattialle mutta en nähnyt vatsani alle että minne ja yritin kumartua mutta en taipunut ja sitten pissasin housuun.

Nenä.
Siis mikä juttu tämä nyt on? Mä en varmasti valehdellut missä mä olin eilisillan, vaikka nyt on selkeesti nenä levinnyt ja kasvanut! Mä vannon et olin kavereiden kanssa elokuvissa. Mistä hitosta mä tiedän miten nenä voi yhtäkkiä alkaa kasvamaan!! En mä sinne sieraimiin mitään lannoitepuikkoja ole työntänyt!! Siis eihän vaan Pinocciokin ollut raskaana?

Olen päätellyt että naisen muistin täytyy jotenkin pyyhkiä kaiken pois, muuten me ihmiset olisimme kuolleet sukupuuttoon jo aikoja sitten. Ja taas kerran vannon että tämä on viimeinen odotusaika itselle ikinä! Millaisia ongelmia muiden raskauksissa on ilmennyt?  

Vapaaehtoisuus

Tulipas tähän postaukseen oiva aasinsilta näin kun vapaaehtoisten päivää vieteltiin eilen 3.12. Itsehän toimin ensi-ja turvakotiyhdistyksen vapaaehtoisena doulana ja joskus lupasinkin raottaa hieman enemmän sitä doulana toimimista. Tosiasiassa sitä tunnepuolta on erittäin hankala tuoda esiin mitenkään, hienoja adjektiiveja voi toki laittaa riviin mutta se ei silti kerro sitä millaista on olla oikeasti jonkun tukena. Ensi-ja turvakotien liitto pyysi eripuolilta Suomea vapaaehtoistyöntekijöilta lyhyttä kuvausta hetkestä kun on tuntenut olevansa todellakin avuksi. Kirjoitin sinne lyhyen pätkän ja tajusin että siinähän se, hetki joka kertoo kaiken. Tällä samaisella kirjoituksella voin raottaa doulailua myös teille :)


"Äiti meni suihkuun. Sovittiin että ovi jätetään auki. Näin pystyn valvomaan, että äiti pysyy pystyssä ja voi hyvin, eikä esimerkiksi pyörry pesuhuoneen lattialle suljetun oven takana. Samalla otin kopasta maatuskamaisen käärön, jonka sisältä näkyi vain pikkuriikkiset ruskeanpunaiset kasvot, kuin vanhan ja viisaan miehen. Vanha kansahan sanoo että vastasyntynyt lapsi kantaa mukanaan koko maailmankaikkeuden salaisuudet. Siksi he ovat niin totisia ja ryppyisiä. Siinä me sitten katseltiin keinutuolissa toisiamme ihmeissämme kunnes nukahdit pieneen keinuntaan. Kaivoin kännykän taskusta ja otin kuvan, lähetin omalle äidille. Kato ny äiti, mä oon ihan oikea doula!" 

Ps. Oma synnytys alkaa lähestyä. Miten doula ja neljättä odottava äiti voi taas olla ihan paniikissa?? Ei lohduta kaapissa oleva tens-laite eikä lääkäreiden rohkaisevat sanat lantiosta joka on "toooosi hjyvä"! Miksi se Eeva söi sitä omenaa?? Whyyyy???

Vuoden loppu, uusi alku

Monen monet kerrat olen haaveillut jaksavani tulla tänne taas rustaamaan höpöhöpöjä saamatta kuitenkaan aikaan mitään muuta kuin kaihoisia katseita koneelle. Viimeisin kommentti, kiitos vain Hipare, oli nyt se viimeinen tökkäys mitä olin ollut vailla. Lyhyestä virsi kaunis, kerrottakoon niistä syistä jotka johtivat täydelliseen blogilakkoon. 


Väsymys. Aivan järkyttävä väsymys, kuin joku Kirin pelaaja olisi joka ilta tullut pesäpallomailansa kanssa lyömään tuonne takaraivoon samalla kun NukkuMasa kaataa unihiekkaa väkisin kaikkiin naaman reikiin. Pysy siinä sitten hereillä. Pelaaja paljastui toukokuun lopulla, hän kun tuntui lyövän välillä myös päiväsaikaan ja aamuisinkin ja olikin sitten oikealta nimeltään kilpirauhasen vajaatoiminta. Masan tulo sen sijaan olikin jo tiedossa ja hänen syntymäänsä odotellaan hetkellä millä tahansa <3 

Hobitti ei nyt ymmärrä tätä ideaa. 

Kilpirauhasen vajaatoiminta paljastui salakavalasti kun aineenvaihdunta antoi raskauskilojen tulla vaikka merkkasin jokaisen suupalan ylös. Joko olin alkanut kulkea jääkaapilla (tai siis naapurin jääkaapilla kun omasta ei mitään kadonnut) öisin unissani mässäilemässä tai sitten jossakin oli pahasti vikaa. Kummallista vikaa alkoi löytyä sitten muutenkin, asioista joita olin Hobitin syntymän jälkeen vain oppinut hissun kissun pitämään ihan normaaleina. 

Aina ja alati kylmät jalat. "Mä nyt olen ihminen jolla ei ole verenkiertoa raajoissa"! Joo, sehän onkin tosi yleistä että veri vaan päättää olla menemättä raajoihin saakka, kun sitä nyt vaan ei nappaa ne hieltä haisevat varvasvälit. 

Aina ja alati vuotavat silmät joihin eivät mitkään apteekin tipat tehoa. "No mä nyt olen tälläinen että mua itkettää kaikki telkkarin panokohtaukset ja kun Ismo menee Sepon kanssa saunaan!"

"Hieman" kuivahko iho. "Siis ei mulla mitään atopiaa ole koskaan todettu, mä muuten vain hilseilin tuon teidän sohvan nyt ihan valkoiseksi ja kun te pesette sitä paljua niin kannattaa ottaa sitten kärcher kun mä hieman hilseilin sinnekkin!" Oikeasti.. mä ostin kuivausrummunkin ettei mun mustat vaatteet olisi sisältä aina ihan valkoisia, ja kuvittelin sen olevan normaalia. Siis sen hilseilyn. 

Jos käy ahkerasti salilla on kohta just tän näköinen!

Naiselle karmein asia oli tietenkin se paino. Kuljet tie kuralla kaikissa maailman jumpissa ja pumpissa, syöt Jutta G:n rahkaa ja raejuustoa niin että öisin näet painajaisia miten Bullin näköinen rahkapurkki jahtaa sua takaa huutaen "Ota läski vastuu ittestäs!!" Ja mitä tapahtuu?? No ei yhtään mitään!!!! 3 viikkoa rahkaa, raejuusto ja rautaa sai kropasta pois 800g! Pysy siinä sitten positiivisena!!

Ei, kyllä se olin sittenkin ihan sama vanha minä. 

Tokikaan ei vähätellä salitreenin tuomaa hyvää oloa ja apua niska-ja hartiaongelmiin. Kovasti odotan pääsyä sinne takaisin ihan omana itsenäni taas. (katso ylhäällä oleva kuva) Voin vain haaveilla että joko kilpparivajis katoaa vauvan syntymän myötä tai sitten löydetään oikeat lääkitysmäärät ja joskus jonakin päivänä voin olla hieman hoikempi virtahepo. 

Laskettuun aikaan on 2,5 viikkoa. Silloin todennäköisesti hoikkenen jo useamman 10 senttiä.. On meinaan aika mahtava pallo tullut tästä nelosesta. Olen erittäin onnellinen että loppuraskaus on ollut näin talvella etten ole joutunut siihen kiusalliseen tilanteeseen miten Green Peace yrittää työntää minua takaisin mereen. Vaikka ei sillä, kelluisin varmaan kivasti. 

Kokemuksia vajaatoiminnasta? 

Pakkotauko

Joku on jo ehkä alkanut epäillä että bloggaaja on kuollut. Muutaman kerran tässä härdellissä on kyllä tuntunut että aika lähellä ollaan, ainakin siitä väsystä päätellen :) 

Kova hinku olisi löytää aikaa tälle kivalle bloggaamiselle mutta kun ei löydy niin ei löydy. Hobitti on alkanut saamaan hepulikohtauksia (tod. lievä ilmaisu) jos äiti istua kököttää koneella keskellä päivää kun ollaan kotona kahden. Ymmärtäähän sen, jos minäkin olisin kahden vaikka ukkoni kanssa kotona ja toinen asuu koneella niin luultavasti huutaisin minäkin. Silleen sydäntäsärkevästi ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ, loputtoman pitkään. Hobitti kun ei ole mikään ihan pieniääninen mies muutenkaan, niin yritän suojella sitä pientä osaa kuulokapasiteetistani mitä jäljellä on, pysymällä pois koneelta päivisin. 

Yleensähän olen hoitanut bloggaamisen iltaisin kun olen saanut KOKO miesköörin nukkumaan mutta nyt on tuntunut että itsekkin olisi pakollista nukkua joskus. (Ihan omituista) Koko blogia en silti halua haudata, josko tämä elämänvaihe olisi ohimenevä kuitenkin, kuten yleensä kaikki. Jäämme odottelemaan seesteisempiä hetkiä :D 

Ps. Pakko vähän hehkuttaa että tämän blogitauon aikana olen ollut mukana kahdessa synnytyksessä doulan ominaisuudessa. Huikeaa se yhdessä synnytyksen odottaminen, ja huikeita reissuja. Voisin kirjoittaa asiasta vaikka kuinka mutta vielä nämä "matkat" tuntuvat liian henkilökohtaisilta. 

Rakkaudentäyteistä kesänalkua kaikille!! 

Motivaatioluento

Kävin muutama päivä sitten kuuntelemassa 1,5h luennon aiheesta "Miten säilyttää motivaatio elämänmuutoksessa", luennoijana fitnesskuningatar Jutta Gustafsberg. Loistava puhuja, pakko myöntää. Motivaatio nousi huimasti mitä lähemmäs loppua tultiin. Yleisön hurja ryntääminen pihalle sai miettimään lähtikö kaikki kenties suoraan salille! Ei kipuu ei hyötyy.. Tosiasiassa kuulin myöhemmin että ryntäys todellakin oli jonnekkin.. kaikkien lähikauppojen hyllyiltä oli kadonneet rahkat/raejuustot ja energiapatukat :D

Itselle luento ei paljoakaan antanut uutta tietosaralla. Liiku enemmän kuin syöt! Ei.. ihan todella!! Olen koko ajan luullut että se on toisinpäin!!! Näkeehän sen.. :D Muutama uusi juttu tosin nousi esille ja nämä huikeat ahaa elämykset haluankin nyt jakaa!

Nouuu.. mä niin haluun valittaa!! 

Illalla jos tankkaa iltapalaksi hiilareita, kuten vaikka nam, herkullista leipää tai vaikkapa lautasellisen muroja, elimistö käyttää koko yön siihen että se polttaa syömäsi hiilihydraatit. Aamulla kun heräät olet samassa kuosissa kuin illalla ja ihmettelet miten ei ole nälkä ollenkaan. Jos sen sijaan syökin iltapalaksi proteiinipitoista ruokaa kuten rahkaa tai vaikkapa munakkaan, elimistö polttaa yön aikana rasvaa! Aamulla olet sutjakkaampi ja nälkäinen! Olet siis laihtunut yön aikana! Mikä mieletön keksintö!! Päätin heti siellä luennolla istuessani että tästä eteenpäin alan laihduttaa vain öisin!! En kärsi nälkää enkä repsahdusten aiheuttamista itsesyytöksistä! Yölaihis!!! Miten kukaan ei aikaisemmin ole keksinyt tätä?! Vapise 2/5!!

Muista siis syödä illalla anab.. eikun siis ananasta. Vai olikos se hiilari?

Jutta kertoi myös että jos syöt iltapalaksi sen herkullisen munakkaan, jätä vain yksi keltuainen ja laita loput pelkkiä valkuaisia. Keltuainen on kuulemma ihan puhdasta rasvaa. Onhan siinä, monenmoista. Esimerkiksi erilaiset rasvahapot, kalsium, rauta, jodidi, kalium, magnesium, natrium, suola, fosfori, seleeni, sinkki, folaatti, niasiini, riboflaviini, tiamiini, b12, a-vitamiini, karotenoidit, D-vitamiini, E-vitamiini, k-vitamiini. Tämä selvisi aikoinaan kun karpatessani kävelin apteekkiin kysymään mitä lisävitamiinia raskaana ollessani tarvitsisin että karppaaminen olisi vauvan kannalta turvallista. Apteekkarin ensimmäinen kysymys kuului syönkö munia? Tietenkin karppaaja syö munia, joten apteekkari tuumasi etten tarvitse edes foolihappoa vauvaa varten.

Lihottavan keltuaisen sijaan Jutta suositteli ostamaan proteiinipatukoita välipaloiksi niiden helppouden ja hyvän ravintosisällön vuoksi. Sellainen herkkupatukka sisältää mm. seuraavia aineksia. Soijaproteiini, maltisiirappi, kosteudensäilyttäjät: polydekstroosi, hydroloitu kollageeni, vesi, maitosuklaa (sokeri, kaakao, kaakaolikööri, emulgointiaineet;soijalesitiini, glyseriini, kasvirasva,) vehnägluteeni, auringonkukkaöljy, rypsiöljy, heraproteiini, maissitärkkelys, soijalesitiini, maitojauhe, munanvalkuaisjauhe, aromit, voi, suola, sitruunahappo, tomusokeri, toffeearomi. 

Kumpaako sinä syöttäisit lapsellesi? Itsellesi? 

Munia muutenkin kuin pääsiäisenä. nettikuva.

Muita mieleen jääneitä asioita oli se, että itsekuria voi opetella. Jos kaapissa on suklaata ja voit jo haaveissasi maistaa ja haistaa sen kielesi päällä niin odota 10min. Kun sitten 10min kuluttua menet kaapille voit taas ajatella miten hyvää se olisi ja odottaa vielä 20min. Näin olet treenannut itsekuria ja sitten voit mennä syömään suklaan. Tai kaksi. (Hetkinen, sanoikohan se noin kuitenkaan) 

Nettikuva, oikeassa elämässä tarttisi jeesusteippiä.

Sydämellisen mukavan oloinen ihminen ja huikea bisnesnainen suomalaisessa mittakaavassa tuo Jutta G. Tuskin maltan odottaa hikoilevia, stressaantuneita ja yber v..tuuntuneita morsiammia Jutan tulevassa tv-sarjassa kun mekko ei mahdu ja päivälläkin (ei vain yöllä) pitää laihtua. Siinä voi mennä katsoessa muutama kananmuna keltuaisineen :D

Sytyttääkö Jutta G. tunteita puoleen toiseen?