Lelulehti!

Meillä on meneillään jo toinen vuosi kun kukaan ei odota postista lelulehteä :( Lelulehti on mainosmiesten paras idea ikinä! Kuin etukäteen lähetetty joululahja josta lapsi saa sitten silmät sädehtien valita iiiihania lahjoja pukinkonttiin. Aikaa miettiä ja valitakkin on niin kauan että suosikit ehtii muuttua moneen kertaan. Miten vanhemmat rakastaakaan sitä kun lapsi marraskuun alussa lupaa maat ja taivaat että saa sen robottikoiran ja kun se on hankittuna makkarin yläkaapissa, muksu ei missään nimessä haluakaan sitä, vaan sen nuken joka pissii joka paikkaan.

Ettei sitä äitinä vallan etääntyisi nykypäivän lelutrendeistä, ajattelin ajatuksella lukaista 2 jo postiluukusta tipahtanutta julkaisua. Nyt tuntuu siltä että pelkään näiden tulevan uniin..

Kyklooppi on stailattu "ten years younger"? 

Tyttöjen uusi suosikki, 1-silmäinen avaruusoliobabe bratzi? Onko siinä paketissa mukana tuollainen moottorisahamurhaaja maski? Olin varmaan outo lapsi, mutta tykkäsin että nuket olivat nättejä. Mutta se oli varmaan niin kasaria?

Näillä on omat lemmikitkin, vai onko ne niiden lapsia?

Tosi suloinen? Eikä siinä kaikki, saat mukaan hassun rillipäisen madon!

En ehkä ensimmäisenä ostaisi myöskään tätä silmät ristissä olevaa nukkea jonka ideana on sen mahtava kääntyilevä tukka. Tukka jota on 8 kpl? Intialaisilla on tukkaa hieman enemmän, että tämän suloisuuden markkinat ovat varmaankin sitten pohjoismaissa.

vaunut vastasyntyneelle?

Lapselle jolle pukki on tuonut jo ihan kaiken muun? Interaktiivinen hevonen baby born nukelle jonka voi laittaa vaunuihin istumaan kuin Kate Middletonin konsanaan. Eikö baby born ole tarkoitettu olemaan kuin oikea vauva? Ja miten hevonen on interaktiivinen? Hirnuuko/puhuuko se? Ihan oikea hevonen joka on pienenpi kuin vastasyntynyt, jes! Suri Cruisella on varmasti tämä!

Chihu landella

Tyttöjen puolen herkkuna löysin vielä tämän mahtavan kampauspään joka on Chihuahua! Koira jolla on korvakorut ja arskalasit ja blondi tukka! Paris Hilton on muuttunut karvaiseksi koiraksi??

Gak..

Poikien osaston enkoskaanosta-suosikkeina on ja pysyy edelleen nämä erilaiset räkälimat. Suomen talvi..päiväkoti, koulu, armeija.. kyllä täällä limaa ja räkää on ilmankin että sitä pakataan nättiin pakettiin.

Ei olla huopatossutehtaalla, ei.

Kuka muistaa vanhat hassut eläimenmuotoiset karvatossut? Ne on nyt historiaa ja tilalle on tullut oikeaa historiaa. Dinosauruskengät jotka pitää oikeaa dinosaurusääntä. Jokaisen kodin lempilelu! Suositellaan varsinkin sellaisiin koteihin joissa on päiväunia nukkua vauva! Mistä löytyy se lapsi joka oikeasti jaksaa pitää tällaisia jalassa minuuttia kauempaa? Tai äiti joka jaksaa sitä tömähtelyä kuunnella?

Oikeasti ihaniakin leluja jäi mieleen. Ostetaan-listalle pääsi ainakin rubensbarn-nukke, ruotsalainen pestävä ja kestävä pehmonukke jolle voi erikseen ostaa vaatekertoja.

Erik, Emma ja Molly. Yhden nimeä lehti ei kerro, se on varmaan George.

Ikisuosikkeja ovat myös erilaiset legot, joita meillä onkin yksi kokonainen kaapillinen. Voiko legoja edes olla liikaa?

Uusia dubloja. Laitetaan hobitin toivelistaan.

"Koe seuraavalla viikolla? Anna tänne, syön sen!"

Oman suosikkilistan kärjessä on ehdottomasti huolisyöppö! Sellaisen tarvitsisi ihan jokainen aikuinenkin. Sinne vaan paperi suuhun ja heti helpottaa. Vähän tosin on hurjia huolia ollut tuonkin vihreän omistajalla kun syöppö on vallan järkyttyneen näköinen. Silti ihana joululahjaidea!

Millaisia lahjaideoita/toiveita muilla liikkuu ja mitä ei ikinä tulisi pukinkaan tuomana omaan kotiin?

Ps. kuvat on lainattu netin syövereistä.

Avoimia ovia

Me satutaan asumaan paikkakunnalla jossa on maatalousoppilaitos. Viikolla sinne oli avoimet ovet ja päätettin lähteä katsomaan mitä sieltä löytyisi.  Itsellä ei ollut mitään aavistustakaan että se olisi suorastaan mahtava maksuton eläinpuisto joka on kuorrutettu työkoneilla ja traktoreilla. Voiko 1,5-vuotias muuta toivoa?

Pehmoista possua sai silittää. 

Jätämme ehkä kertomatta vielä muutaman vuoden mistä se kinkku siihen joulupöytään oikein tulee. Sen verran ihania possuja oltiin tapaamassa. Tosin aika mielenkiintoista ääntä ne osaa pitää. Sanonta "huutaa kuin pistetty sika" sai ihan uuden ulottuvuuden.

Vasikka oli vallan innokas kielisuutelija. Pusuja sai kumisaappaat, posket kuin kameran linssikin. Hyvin tuli puhdasta. Traktoreita ja muita miehisiä koneita oli paljon. Hobitin uskallus ei ihan riittänyt jättimäisen traktorin kyytiin, mutta voi kun niitä oli mahtava katsella. Mielessä kävi että miten kauan traktoreita oikein jaksaa tuijottaa? Kauan. 

Hobitti vallan rakastui hevoskärryihin. Välillä nojasi toinen käsi takareunaa vasten, kuin vanha tekijä konsanaan. Olenkin sanonutkin että poika on selvästi Estellen tuleva siippa, kun nyt vain pakkoruotsi kouluissa säilyisi. Kiesien pysähdyttyä Hobitti alkoi kiljua "EIIII" ja piti kaikin voimin reunasta kiinni. Pitelemistä siinä oli muillakin, naurussa. 

Puput, minä tulen!!

EVVK avoimet päivät

Yllättävää oli se, että oppilaitoksessa oli paljon myös pieneläimiä. Ylensyöneitä luppakorvakaneja, geggoja, löytökissoja, koiria, rottia ym. jännää katseltavaa. Väsymys tosin alkoi loppupuolella jo voittaa, ja lähdettiin kotiin lepäilemään kuten yläkuvan esimerkillinen Fretti. 

Matkailuvinkkinä kaikille. Bongailkaa maatalousoppilaitosten avoimia päiviä! 

Syksy

Ihana suloinen syksy se on täällä. Kynttilöitä saa polttaa niin paljon kuin haluaa, vetää villasukat jalkaan ja juoda teetä ilman että hiki puskee otsasta läpi. Saa piilottaa ikiläskit kesäläskit isoon huppariin ja vetää pipon syvälle päähän. Syksy tosin tuo tullessaan myös kaikkea ei niin ihanaa, esimerkkinä mätänevät kesäkukat.

Syksy yllätti kotihortonomin, mädäntyneet petuniat järkyttivät autoilijat ja aiheuttivat ketjukolarin. Poliisi tutkiin, kotihortonomia syytetään heitteellejätöstä.

Kun kesäkukat on saatu kompostiin, alkaa taas valtaisa punnitseminen, kanerva vai kalluna? Havuja vai ei havuja? Kerrankin minun ei tarvinnut tehdä näitä valtaisia päätöksiä ollenkaan vaan päätös tapahtui ihan itsestään. Joku nerokas oli keksinyt maalata hopealankaa! Sitä hautausmaiden masentavaa harmaata kökkö-kasvia! Ja millä väreillä! Sopivasti roosa nauha-kamppanjan aikaan päädyin tämän hetkiseen lemppariin, pinkkiin!

Natural, jees sir.

Kaali, tuo käyhän naisen ruusu.

Ettei tämä väri-iloittelu menisi yhtään överin puolelle päätin askarrella (joo, tää virus jyllää täällä nyt koko ajan) ovikranssin! Ja tietysti pinkkiä! Nyt saa tulla masentava pimeys tulla, i´m ready! 

Tervetuloa ankea syksy!

Täydellisen risun metsästys

Mikä ihana asia tuo talviaikaan siirtyminen, mutta olisko mitenkään mahdollista sen yhden tunnin sijaan asettaa vaikka kokonainen kuukausi-kaksi lisää uniaikaa? Sellainen karhumainen ratkaisu, nukutaan ohi tämän loskan ja pimeyden, herätään jouluhössötykset ohitettuina suoraan jouluna ja syödään sitten 2kk laiharin jälkeen kinkku ja muutama perunalaatikko?

No, ihana oli se tuntikin ja heti sai puhtia niin että aamulla lähdettiin tosi innostuneiden miesten kanssa etsimään metsästä täydellistä risua. Ei, lapset eivät ole olleet nyt ihan NIIN tuhmia, vaan meikäläiseen on iskenyt joku syysarkartelu-virus. Sinällään ikävä tauti että se a) vie rahaa b) aikaa c) lopputulokset ovat yleensä sitä luokkaa että kylässä käyvät tuttavat pohtivat miten lahjattomia meidän lapset ovatkaan kädentaidoissa. Mutta yrittänyttä ei laiteta (minne?) ja vaikka ne yli-innostuneena aloitetut projektit päättyvät yleensä katastrofiin niin on se silti terapeuttista. Tai siis ainakin niin väitetään.

Niittykukkia poimin vain sulle, väri niiden niin hempeä on.

Ihanan syksyisen päivän päätteeksi löydettiin risukasa, joka ei sitten tietenkään mahtunut autoon mitenkään päin. Mies oli vallan riemuissaan tästä projektista muutenkin, ja se riemu vain kasvoi kun auto tukittiin risuilla joka katkeili ja kääntyili miten sattuu. Todella terapeuttista parisuhteelle tällainen metsässä samoilu :)

Kas, metsästä löytyi yksinäinen Hobitti. 

Valoa, olemme pelatuneet.! 

Tutkijan harmiksi tulimme sittenkin takaisin kotiin eikä karhu syönytkään meitä. 

Seuraavaksi käynen risukasan kimppuun! Jospa tämä olisi nyt se kerta kun minäkin onnistuisin :D

Mäyräkoiria!

No niin, siellä jo joku ehtii innostua että nyt se bloggaaja paljastaa salaiset mäyräkoiransa jääkaapista ja kertoo olevansa rappioalkoholisti. Harmi että ei, sillä olisi mukavasti viidearvoa. Tykkäähän kaikki suomessa Matti Nykäsestäkin? Ei.. kyse on taas kerran iiihanista lastenvaatteista ja ah niin suloisista mäyräkoirista! Mäyräkoiria kohtaan tuntee sellaista valtaisaa sympatiaa kun niillä(kin) reppanoilla on 3 metrin selkä ja puolen metrin jalat. Pitkäselkäisinä kärsitään myös helposti selän alueen ongelmista ja jälkikasvukin saattaa joutua kärsimään samoista sääristä jotka eivät koskaan lopu, kun eivät ylipäätään edes ala mistään kohtaa. Yhteistä on paljon mutta harvemmin herätän kenessäkään niin paljon sympatiaa kuin koira.

Hmmm. Kuumat koirat

Småfolkilta on ilmestynyt aika herkullinen ruskea uutuus. Viime kevään Ej Sikke lejn malliston sailor dog jäi ostamatta ja vieläkin kaduttaa. Ehkäpä bongaan sen ensi kesäksi käytettynä jostain.

Menneellä viikolla sain mahdollisuuden tutustua Nosh Organics lastenvaatteisiin ja oli rakkautta ensi silmäyksellä. Suomalaisen Hanna Rannilan suunnittelemia kuoseja vaatteissa jotka ovat täysin myrkytöntä luomupuuvillaa. Varasto sijaitsee kuulemma Hämeenlinnassa, joten toimituskin pitäisi olla nopea. Ajatuksissa oli hankkia sininen mäyrispaita pukinpussiin, mutta tuskin maltan sinne saakka odotella. Keksiköön Pukki sitten jotakin muuta, ei ole mun ongelma. Ongelma oli enemminkin se, että ihania paitoja/vaatteita oli vallan liikaa! Onneksi on tuo henkilökohtainen konkurssi joka vähän rauhoittaa mieltä.

herkku omppu ja skoottereita.

Mäyräkoiraintoilu ei valitettavasti rajoitu täysin paitoihin. Ihan eläviä mäyriksiäkin on ollut kaksi mutta mielenhäiriössä viimeisin hankinta oli Russeli. Onneksi tilanne tasapainottui kun hankimme kotiin Raksun. Hirveen kiltti ja mukava koira. Vähäruokainen ja on tosi nätisti kun tulee vieraita. Haiseekin hyvälle. Suosittelen kaikille. http://www.paapiidesign.com

Raksu ja sen lempipaikka.