Some

15 minutes of fame. Some-fame. Sattui ihan omituinen juttu kun menin kirjoittamaan omakohtaisia kokemuksia liittyen siihen miksi minä en vaan voi olla joka päivä kotona neljän seinän sisällä ainoana juttukaverina 3-vuotias uhmaikäinen. Olisin jos äitiyskruununi olisi edes hitusen kirkkaampi mutta ei, tähän ei silverquick auta, mielenterveys alkaa rakoilla jo muutaman päivän jälkeen. Olen äiti joka tarvitsee aikuista juttuseuraa. Jos en näe aikuisia ihmisiä joille puhua, menen labraan istumaan pelkästään että saan jutella eläkeläisille. Ahdistelen ihmisiä s-marketin hyllyjen välissä "Ai, että toi on hyvää makaroonia.. kuule laitoin sitä kerran kanapastaan ja plaa plaa plaa". Menen seisomaan bussipysäkille nousematta bussiin ja kerään ovelta ovelle sotainvalideille kolikoita. Mies kun ei aina meinaa ymmärtää niin tein varten asiasta listan facebookkiin joka sisälsi kohtia joissa kerrotaan miksi meillä on niin usein vieraita.

Eräs tuttava pisti viestiä että haluaisi jakaa julkaisun mutta säädökseni olivat liian tiukat niin päätin tehdä julkaisusta sellaisen että se hetken näkyy kaikille. Unohdin koko jutun kunnes eräs tuttava laittoi viestiä että olenko tietoinen että julkaisua on jaettu todella paljon. Puhelimessa kun ei näe mitään ylimääräistä kuten julkaisumääriä, niin menin koneelle ja meinasin tulehtua pullaani. Listaa oli jaettu silloin 700 kertaa, nyt määrä on jo reippaasti yli 1500.

Asiaan liittyy lievästi sanottuna omituinen lieveilmiö. Luulin että olen vahingossa aktivoinut jonkun senssisovelluksen joka lähettää omituisia ystäväpyyntöjä tuntemattomilta ihmisiltä. Yritin sellaista "treffi"sovellusta etsiä onnistumatta kunnes tajusin että ystäväpyynnöt liittyvät siihen facebookjulkaisuun! Pyydän nöyrästi anteeksi Matti Helsingistä, Aino Porvoosta, Maiju Oulusta ja ne kaikki muut 30 tyyppiä joiden mielestä me olisimme nyt uusia kavereita kun olet naurahtanut (oletan) kirjoittamalleni facejulkaisulle. En halua vetää nyt mattoa jalkojen alta, mutta mehän emme oikeasti ole kavereita. Olen niin vanhanaikainen tyttö että pidän kavereina ihmisiä joita olen nähnyt ja joille olen puhunut ihan oikeasti kasvokkain.

Voi toki olla että "haluan jutella aikuisille ihmisille" antaa selvästi käsityksen siitä että etsin epätoivoisesti senssiseuraa ;D 

Pikakelaus

No hupsis, mitä ihmettä on tapahtunut kun vastasyntynyt täyttää kohta 3 kuukautta! Minunhan pitäisi olla elämäni vedossa, ulkona vastasyntyneen aiheuttamasta kuplasta, elämä tasaantuneena uuden tulokkaan myötä. Siis voisiko joku kertoa mikä tämä kaaoshäslinkisekasorto-arki sitten oikein on?? Tai roikkuva vatsamakkara?? Miksi edelleen vetelen suklaata kuin olisi joulu?? Mihin se joulukin ylipäätään katosi? Tai tammikuu? Nyt sulaa jo lumet!! Antakaa nyt paperipussi!!! 

Tarinaa olisi ihan liiaksi joten otetaan alkuvuoden tärkeimmät tärpit. Vuoden ensikuukaisia ovat siivittäneet hirvittävä stressi ja tavallinen stressi. Ehkä mukana lieväkin stressi. Ensin oman parantumisen suhteen, sitten ristiäisten ja vielä vähän Hobitin syntymäpäivienkin suhteen. 

Meidän punatukka liljanlehden alla.

Ristiäisistäkin selvittiin kunnialla, siitäkin huolimatta että kirkkoherranvirasto antoi vahingossa päivämäärän jolloin paikkakunnalla ei ollut yhtäkään pappia. Minä tietenkin pikku kätösin olin tehnyt kutsukortit ja lähettänyt ne, kaikissa painettuna täysin väärä päivä ja kellonaika. Noo, mitä sillä nyt väliä koska ja missä. Itse ristiäispäivänä tuli vain muutama kömmähdys. Kastelahjat olivat kerättynä nätisti piirongin päälle mutta unohdin ne avata vieraiden aikana ja availin itsekseni iltasella kaikkien lähdettyä kotiin. Vähän kuin sellainen toinen joulu MULLE :) Eikai kukaan nyt olisikaan ollut yhtään kiinnostunut siitä mitä lahjoja vauvalle tuotiin? Tarjoilutkin valokuvasin ennen kakun avaamista, edellisiltaisilla kamera-asetuksilla. Ylivaloittuneista otoksista sain pelastettua onneksi edes muutaman. En juurikaan ehtinyt valokuvata, kuten etukäteen kuvittelin supermiesviitassani ehtiväni, eikä ristiäisistä juurikaan jäänyt kuvamuistoja. Muuten kaikki meni ihanasti ja poika sai "paappa"nimensä. 

Ristiäisiin kannattaa ehdottomasti valita väriteemaksi turkoosi. NOT! Into piukassa menin tilaamaan niin nonparelleja, servettejä, keksejä, muffinivuokia ym. joissa jokaisessa luki "turkoosi". Jokainen tuote oli kotiin tullessa erivärinen sininen. Turkoosi teema muuttui ihan itsestään teemaksi "sekasininen". Sellaistahan mä suunnitelinkin?  

Ristiäisistä selvittyä sai alkaa suunnittelemaan Hobitin 3v kekkereitä, jotka sujuivat mallikkaasti muuten, mitä nyt lahjat olivat jossain BR-lelun Tanskan varastossa ja vieraat kärsivät noro viruksesta, eivät tosin todellakaan meillä! 

Blues Brothers

Eräästä sisustusliikkeestä ostin aivan loistavan sädetikun joka siis oli kolmosen muotoinen ja paloi hitaasti mutta varmasti sankarin silmien loistaessa kilpaa tikun kanssa. Toimii! 

Elämä voi pettää, rieskarullat eivät koskaan.

Mä kasvan ihan kohisten, Jeah!

Joululahja

Pikkuisen on ollut hiljaista blogirintamalla. Syyn kaikki jo varmaan tietää ja se ei ole ollenkaan niin hiljainen :) Ei vaiskaan. Ihana vauva joka nukkuu paljon. Äitiinsä tullut, syö ja nukkuu ja nukkuu ja syö. 

Oiii... mun pojathan ne siinä <3

Eikö se tämäkään pikkumies halunnut itsekseen maailmaan, vaan synnytys käynnistettiin vähentyneen lapsivesimäärän takia viikko ennen joulua. Ensin ballongilla ja sitten minimaalisilla cytotec murusilla. Kaksi murusta ehdin nappailla ja herra tuli kuin tykin suusta, jättäen jälkeensä hikisiä ja hengästyneitä kätilöitä, henkisesti sekaisin olevan äidin, liikenteessä kiroiluennätyksen tehneen isän ja sairaalakäytävän juoksuennätyksen tehneen anestesialääkärin. Pisteet 10/10/10. Siis lapsen pisteet :) 

Synnytys itsessään ei ollut kuitenkaan hirveä, kiitos sen maapallon nopeimman anestesialääkärin. Synnytyksen jälkeen tuli aika jota en suuremmin halua edes muistella. Ainut mitä haluan sanoa ihan kaikille äideille on että älkää synnyttäkö kotona! Koskaan et voi tietää mitä tapahtuu. Vasta neljäs raskaus paljasti odotusajan trombosylian, veri ei siis hyydy normaalisti. Ilman sitä loistavaa ja käsittämättömän nopeaa sairaalan leikkaustiimiä en kirjoittelisi mihinkään enää mitään. Kaikki kunnia sille ammattitaidolle. 

Toipuminen on ollut hidasta kuin etanan lento. Asiaa ei auttanut kova kohtutulehdus jonka seurauksena pääsin vauvan kanssa täyshoitoon naistentaudeille kolmeksi päiväksi vielä viikko synnytyksen jälkeen. Sitten aloitettiin kaikki taas alusta, niin toipuminen kuin ensi-imetyskin pikkumiehen kanssa ja kotiutuessa saatiin vielä kova flunssakin. Nyt viimeisimmästä kotiutumisesta on kohta 3 viikkoa ja jaksan jo muutakin kuin katsoa Huippumallia videolta tissit paljaana vauvan nukkuessa :) Vaikka mukavaahan senkin oli aikansa. Mitä nyt siinä sivussa talo hajoaa sisältäpäin, veljekset repivät toisiaan hengiltä, Hobitti osaa televisio-ohjelmien dubbaukset ulkoa ja mies kokkaa kymmenettä kertaa nuudeleita ja nakkia. Perhe <3

 

Tule tule, ei se tule

Päässä soi "viimeiset viisi kilometriä on aina pitkät niin..." ON ne! Vauvaa ei näy ei kuulu, kuten yleensäkkin omalla kohdalla. Tällä kertaa olen jo ehtinyt hieman innostuakin kun ensimmäistä kertaa on ollut selkeää teettelyä. Mutta vain sitä, teettelyä. Ne supistukset nauraa mulle mun selän takana! Eikä tällä Karelinin kokoiseksi kasvaneella vauvelilla taida olla aikoimustakaan poistua kosteasta yksiöstään. Mihinkäs sitä, äitinsä sydämen alta. 

Raskaus aiheuttaa kaikenlaisia sekoilukohtauksia useimmille äideille ja tällä kertaa sekoilu osui pesänrakennusviettiin, joka tuntui menevän hieman mahdottomuuksiin. Lainasin ompelukoneen! Sellainen masiina joka hurisee ja jossa liikkuva neula sitoo kankaanpaloja yhteen.. Muistin siis ihan oikein yläasteen käsityötunneilta! Ajalta jolloin tein lappufarkut ilman pääntietä ja paidan johon olisi mahtunut Kainuun prikaati. Ihmekkös ompeluinto jäi sinne luokkaan, tähän saakka. Netin saloista löysin idioottivarman ohjeen DIY äitiyspakkaus. Olin kyllä varma että kankaat menevät roskiin ja oma tukka revittynä lattialle mutta toisin kävi. Onhan se vino ja ommeltu kuinka sattuu, mutta toimii! Ompelin jopa sydämet tuohon koppaan! Nyt kelan "myrkkykoppa" odottaa enää vain nukkujaa :D  

Toinen biisi joka soi päässä kun poksahtaa viikko 40, on Queenin I´m going slightly mad. Pitäisköhän se ottaa laitokselle mukaan, rentoutumismusiikkia :D 

Naisen elämän parasta aikaa.

"Sä hengität hieman raskaasti, ihan kuin olisit joku kuoleva papparainen!" Tuumasi mies eräs ilta! Ihanko todella!! Menin koneelle ja etsin animaation sikiön kasvusta. Kato ny missä mun sisäelimet on!!! Maksa on kiinni keuhkoissa ja suolet niskassa! Onko sitten ihme jos hengitys ei liene mitenkään eleganttia. Muutama muukin asia on hieman häirinnyt taas tätä "naisen elämän parasta aikaa". 

Pallo kesältä, aikana kun naama oli vielä oma ja jalat toimi jotenkin.

Oksentaminen.
Olin alkuraskaudessa ihan sata varma että nyt tulee tyttö kun joka päivä piti luikata kerran-kaksi onko vessanpänttöön ilmestynyt jotakin uutta ja jännää. Ei, samat ruskoraidat siellä oli joka päivä. Sympatiat todella kaikille niille joilla pahoinvointi kestää läpi raskauden, en ymmärrä miten ne naiset käyvät töissä. Pahoinvointi alkoi viikolla 4+2. Olin ihan varma että saan vähintään kolmoset, sekoan ja karkaan kotoa.

Liitoskivut.
Jos joku ei tiedä mitä liitoskivut tarkoittavat niin otetaan murtunut luu ja liikutellaan sitä kivasti edes takaisin. Kipu on ihan hirveää, polttavaa, kaikensyövää. Jalka toisen eteen vaatii hirvittävät ponnistelut. Kävelet kuin Quasimodon ja hakatun mummon sekoitus, ja sitten tulee joku vatipää joka heittää ilmaan lauseen "Ei raskaus ole sairaus!" Hänen ainoa onnensa on, ettei liitoskipuinen pysty juoksemaan ketään kiinni ja ottamaan hengiltä.

Närästys.
Otetaan sytkä, nielaistaan se ja laitetaan siihen nielussa liekki noin 5-15min välein palamaan hetken ja joskus pidemmänkin hetken kerrallaan. Sytkän saa palamaan 24/7 menemällä makuuasentoon tai syömällä esim. ruisleipää, vaaleaa leipää, leipää. Juomalla kahvia,mehua, vettä. Nielemällä tomaattia, kurkkua, paprikaa, ilmaa.

Akne.
Muusikon kanssa samalla clearasil purkilla. "Eikö täällä mikään ole enää pyhää?"

Limakalvot.
Joo, oli ne joskus. Ehjät. Muistan mä.

Hiiva.
Leipomon perustaminen omavaraisen hiivantuotannon varaan onnistuisi hyvinkin.

Iskias.
Se on kuin sellainen johto joka lähtee pakaran keskeltä ja menee jalkaa pitkin varpaisiin saakka. Iskiaskipu on vaivana sellainen että muutaman päivän särkemisen jälkeen alkaa oikeasti pohtia millä välineellä jalan sahaaminen irti on mutkattominta. 

Lonkat.
Mä luulin että täällä oli joku ilotulitus mutta ne olikin mun poksuvat lonkat. Jaa että tältä se tuntuu kun on 99-vuotias ja joka paikkaa särkee eikä lääkkeet auta. Kiva, tuskin maltan odottaa.

Mielialamuutokset.
Raskaus on harvemmin sekoittanut päätä erityisemmin, en pahoinpitele miestä, lapsia enkä postin lähettiäkään, mutta tämä herkkyys, voi julma. "Byäää, tuossa ohjelmassa huuhkaja söi tuon pikku hiirulaisen ja nyt sen hiiren äiti miettii varmaan että missä sen hiirilapsi on ja sen koko elämä on ihan pilalla ja se huuhkaja on ihan paska!" Tai alkuraskaudessa kun jalkapallon MM-kisoissa Brasilia hävisi niin karusti Saksalle alkoi kyyneleet valua brasilialaisten puolesta! Mikä tietty hauskinta, kannatin saksaa!

Turvotus.
Mä en oikeasti ole näin hirveesti Jabba the Huttin näköinen nainen, en varmasti! Mä oon vaan niin turvonnu kun mulla on tää vauva! Mä näytän mun selfien sulle alkuvuodesta.. hei minne sä meet??

Turvotus.
"Hehehee.. Mulla on nyt nämä hassut 45 koon crocksit jalassa kun sattui että ihan vaan kipaisin pihalle ja jäivät jalkaan. Niin, siis kyllä mä tiedän että nämä on Maisan ja Kaken häät!"

Turvotus.
Mä yritin kirjoittaa nimen tuohon lapsen kokeeseen josta tuli vitonen, mutta ei mitenkään pysynyt kynä kädessä, siis oikeasti. Tipahti lattialle mutta en nähnyt vatsani alle että minne ja yritin kumartua mutta en taipunut ja sitten pissasin housuun.

Nenä.
Siis mikä juttu tämä nyt on? Mä en varmasti valehdellut missä mä olin eilisillan, vaikka nyt on selkeesti nenä levinnyt ja kasvanut! Mä vannon et olin kavereiden kanssa elokuvissa. Mistä hitosta mä tiedän miten nenä voi yhtäkkiä alkaa kasvamaan!! En mä sinne sieraimiin mitään lannoitepuikkoja ole työntänyt!! Siis eihän vaan Pinocciokin ollut raskaana?

Olen päätellyt että naisen muistin täytyy jotenkin pyyhkiä kaiken pois, muuten me ihmiset olisimme kuolleet sukupuuttoon jo aikoja sitten. Ja taas kerran vannon että tämä on viimeinen odotusaika itselle ikinä! Millaisia ongelmia muiden raskauksissa on ilmennyt?  

Vapaaehtoisuus

Tulipas tähän postaukseen oiva aasinsilta näin kun vapaaehtoisten päivää vieteltiin eilen 3.12. Itsehän toimin ensi-ja turvakotiyhdistyksen vapaaehtoisena doulana ja joskus lupasinkin raottaa hieman enemmän sitä doulana toimimista. Tosiasiassa sitä tunnepuolta on erittäin hankala tuoda esiin mitenkään, hienoja adjektiiveja voi toki laittaa riviin mutta se ei silti kerro sitä millaista on olla oikeasti jonkun tukena. Ensi-ja turvakotien liitto pyysi eripuolilta Suomea vapaaehtoistyöntekijöilta lyhyttä kuvausta hetkestä kun on tuntenut olevansa todellakin avuksi. Kirjoitin sinne lyhyen pätkän ja tajusin että siinähän se, hetki joka kertoo kaiken. Tällä samaisella kirjoituksella voin raottaa doulailua myös teille :)


"Äiti meni suihkuun. Sovittiin että ovi jätetään auki. Näin pystyn valvomaan, että äiti pysyy pystyssä ja voi hyvin, eikä esimerkiksi pyörry pesuhuoneen lattialle suljetun oven takana. Samalla otin kopasta maatuskamaisen käärön, jonka sisältä näkyi vain pikkuriikkiset ruskeanpunaiset kasvot, kuin vanhan ja viisaan miehen. Vanha kansahan sanoo että vastasyntynyt lapsi kantaa mukanaan koko maailmankaikkeuden salaisuudet. Siksi he ovat niin totisia ja ryppyisiä. Siinä me sitten katseltiin keinutuolissa toisiamme ihmeissämme kunnes nukahdit pieneen keinuntaan. Kaivoin kännykän taskusta ja otin kuvan, lähetin omalle äidille. Kato ny äiti, mä oon ihan oikea doula!" 

Ps. Oma synnytys alkaa lähestyä. Miten doula ja neljättä odottava äiti voi taas olla ihan paniikissa?? Ei lohduta kaapissa oleva tens-laite eikä lääkäreiden rohkaisevat sanat lantiosta joka on "toooosi hjyvä"! Miksi se Eeva söi sitä omenaa?? Whyyyy???

Vuoden loppu, uusi alku

Monen monet kerrat olen haaveillut jaksavani tulla tänne taas rustaamaan höpöhöpöjä saamatta kuitenkaan aikaan mitään muuta kuin kaihoisia katseita koneelle. Viimeisin kommentti, kiitos vain Hipare, oli nyt se viimeinen tökkäys mitä olin ollut vailla. Lyhyestä virsi kaunis, kerrottakoon niistä syistä jotka johtivat täydelliseen blogilakkoon. 


Väsymys. Aivan järkyttävä väsymys, kuin joku Kirin pelaaja olisi joka ilta tullut pesäpallomailansa kanssa lyömään tuonne takaraivoon samalla kun NukkuMasa kaataa unihiekkaa väkisin kaikkiin naaman reikiin. Pysy siinä sitten hereillä. Pelaaja paljastui toukokuun lopulla, hän kun tuntui lyövän välillä myös päiväsaikaan ja aamuisinkin ja olikin sitten oikealta nimeltään kilpirauhasen vajaatoiminta. Masan tulo sen sijaan olikin jo tiedossa ja hänen syntymäänsä odotellaan hetkellä millä tahansa <3 

Hobitti ei nyt ymmärrä tätä ideaa. 

Kilpirauhasen vajaatoiminta paljastui salakavalasti kun aineenvaihdunta antoi raskauskilojen tulla vaikka merkkasin jokaisen suupalan ylös. Joko olin alkanut kulkea jääkaapilla (tai siis naapurin jääkaapilla kun omasta ei mitään kadonnut) öisin unissani mässäilemässä tai sitten jossakin oli pahasti vikaa. Kummallista vikaa alkoi löytyä sitten muutenkin, asioista joita olin Hobitin syntymän jälkeen vain oppinut hissun kissun pitämään ihan normaaleina. 

Aina ja alati kylmät jalat. "Mä nyt olen ihminen jolla ei ole verenkiertoa raajoissa"! Joo, sehän onkin tosi yleistä että veri vaan päättää olla menemättä raajoihin saakka, kun sitä nyt vaan ei nappaa ne hieltä haisevat varvasvälit. 

Aina ja alati vuotavat silmät joihin eivät mitkään apteekin tipat tehoa. "No mä nyt olen tälläinen että mua itkettää kaikki telkkarin panokohtaukset ja kun Ismo menee Sepon kanssa saunaan!"

"Hieman" kuivahko iho. "Siis ei mulla mitään atopiaa ole koskaan todettu, mä muuten vain hilseilin tuon teidän sohvan nyt ihan valkoiseksi ja kun te pesette sitä paljua niin kannattaa ottaa sitten kärcher kun mä hieman hilseilin sinnekkin!" Oikeasti.. mä ostin kuivausrummunkin ettei mun mustat vaatteet olisi sisältä aina ihan valkoisia, ja kuvittelin sen olevan normaalia. Siis sen hilseilyn. 

Jos käy ahkerasti salilla on kohta just tän näköinen!

Naiselle karmein asia oli tietenkin se paino. Kuljet tie kuralla kaikissa maailman jumpissa ja pumpissa, syöt Jutta G:n rahkaa ja raejuustoa niin että öisin näet painajaisia miten Bullin näköinen rahkapurkki jahtaa sua takaa huutaen "Ota läski vastuu ittestäs!!" Ja mitä tapahtuu?? No ei yhtään mitään!!!! 3 viikkoa rahkaa, raejuusto ja rautaa sai kropasta pois 800g! Pysy siinä sitten positiivisena!!

Ei, kyllä se olin sittenkin ihan sama vanha minä. 

Tokikaan ei vähätellä salitreenin tuomaa hyvää oloa ja apua niska-ja hartiaongelmiin. Kovasti odotan pääsyä sinne takaisin ihan omana itsenäni taas. (katso ylhäällä oleva kuva) Voin vain haaveilla että joko kilpparivajis katoaa vauvan syntymän myötä tai sitten löydetään oikeat lääkitysmäärät ja joskus jonakin päivänä voin olla hieman hoikempi virtahepo. 

Laskettuun aikaan on 2,5 viikkoa. Silloin todennäköisesti hoikkenen jo useamman 10 senttiä.. On meinaan aika mahtava pallo tullut tästä nelosesta. Olen erittäin onnellinen että loppuraskaus on ollut näin talvella etten ole joutunut siihen kiusalliseen tilanteeseen miten Green Peace yrittää työntää minua takaisin mereen. Vaikka ei sillä, kelluisin varmaan kivasti. 

Kokemuksia vajaatoiminnasta? 

Pakkotauko

Joku on jo ehkä alkanut epäillä että bloggaaja on kuollut. Muutaman kerran tässä härdellissä on kyllä tuntunut että aika lähellä ollaan, ainakin siitä väsystä päätellen :) 

Kova hinku olisi löytää aikaa tälle kivalle bloggaamiselle mutta kun ei löydy niin ei löydy. Hobitti on alkanut saamaan hepulikohtauksia (tod. lievä ilmaisu) jos äiti istua kököttää koneella keskellä päivää kun ollaan kotona kahden. Ymmärtäähän sen, jos minäkin olisin kahden vaikka ukkoni kanssa kotona ja toinen asuu koneella niin luultavasti huutaisin minäkin. Silleen sydäntäsärkevästi ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ, loputtoman pitkään. Hobitti kun ei ole mikään ihan pieniääninen mies muutenkaan, niin yritän suojella sitä pientä osaa kuulokapasiteetistani mitä jäljellä on, pysymällä pois koneelta päivisin. 

Yleensähän olen hoitanut bloggaamisen iltaisin kun olen saanut KOKO miesköörin nukkumaan mutta nyt on tuntunut että itsekkin olisi pakollista nukkua joskus. (Ihan omituista) Koko blogia en silti halua haudata, josko tämä elämänvaihe olisi ohimenevä kuitenkin, kuten yleensä kaikki. Jäämme odottelemaan seesteisempiä hetkiä :D 

Ps. Pakko vähän hehkuttaa että tämän blogitauon aikana olen ollut mukana kahdessa synnytyksessä doulan ominaisuudessa. Huikeaa se yhdessä synnytyksen odottaminen, ja huikeita reissuja. Voisin kirjoittaa asiasta vaikka kuinka mutta vielä nämä "matkat" tuntuvat liian henkilökohtaisilta. 

Rakkaudentäyteistä kesänalkua kaikille!! 

Motivaatioluento

Kävin muutama päivä sitten kuuntelemassa 1,5h luennon aiheesta "Miten säilyttää motivaatio elämänmuutoksessa", luennoijana fitnesskuningatar Jutta Gustafsberg. Loistava puhuja, pakko myöntää. Motivaatio nousi huimasti mitä lähemmäs loppua tultiin. Yleisön hurja ryntääminen pihalle sai miettimään lähtikö kaikki kenties suoraan salille! Ei kipuu ei hyötyy.. Tosiasiassa kuulin myöhemmin että ryntäys todellakin oli jonnekkin.. kaikkien lähikauppojen hyllyiltä oli kadonneet rahkat/raejuustot ja energiapatukat :D

Itselle luento ei paljoakaan antanut uutta tietosaralla. Liiku enemmän kuin syöt! Ei.. ihan todella!! Olen koko ajan luullut että se on toisinpäin!!! Näkeehän sen.. :D Muutama uusi juttu tosin nousi esille ja nämä huikeat ahaa elämykset haluankin nyt jakaa!

Nouuu.. mä niin haluun valittaa!! 

Illalla jos tankkaa iltapalaksi hiilareita, kuten vaikka nam, herkullista leipää tai vaikkapa lautasellisen muroja, elimistö käyttää koko yön siihen että se polttaa syömäsi hiilihydraatit. Aamulla kun heräät olet samassa kuosissa kuin illalla ja ihmettelet miten ei ole nälkä ollenkaan. Jos sen sijaan syökin iltapalaksi proteiinipitoista ruokaa kuten rahkaa tai vaikkapa munakkaan, elimistö polttaa yön aikana rasvaa! Aamulla olet sutjakkaampi ja nälkäinen! Olet siis laihtunut yön aikana! Mikä mieletön keksintö!! Päätin heti siellä luennolla istuessani että tästä eteenpäin alan laihduttaa vain öisin!! En kärsi nälkää enkä repsahdusten aiheuttamista itsesyytöksistä! Yölaihis!!! Miten kukaan ei aikaisemmin ole keksinyt tätä?! Vapise 2/5!!

Muista siis syödä illalla anab.. eikun siis ananasta. Vai olikos se hiilari?

Jutta kertoi myös että jos syöt iltapalaksi sen herkullisen munakkaan, jätä vain yksi keltuainen ja laita loput pelkkiä valkuaisia. Keltuainen on kuulemma ihan puhdasta rasvaa. Onhan siinä, monenmoista. Esimerkiksi erilaiset rasvahapot, kalsium, rauta, jodidi, kalium, magnesium, natrium, suola, fosfori, seleeni, sinkki, folaatti, niasiini, riboflaviini, tiamiini, b12, a-vitamiini, karotenoidit, D-vitamiini, E-vitamiini, k-vitamiini. Tämä selvisi aikoinaan kun karpatessani kävelin apteekkiin kysymään mitä lisävitamiinia raskaana ollessani tarvitsisin että karppaaminen olisi vauvan kannalta turvallista. Apteekkarin ensimmäinen kysymys kuului syönkö munia? Tietenkin karppaaja syö munia, joten apteekkari tuumasi etten tarvitse edes foolihappoa vauvaa varten.

Lihottavan keltuaisen sijaan Jutta suositteli ostamaan proteiinipatukoita välipaloiksi niiden helppouden ja hyvän ravintosisällön vuoksi. Sellainen herkkupatukka sisältää mm. seuraavia aineksia. Soijaproteiini, maltisiirappi, kosteudensäilyttäjät: polydekstroosi, hydroloitu kollageeni, vesi, maitosuklaa (sokeri, kaakao, kaakaolikööri, emulgointiaineet;soijalesitiini, glyseriini, kasvirasva,) vehnägluteeni, auringonkukkaöljy, rypsiöljy, heraproteiini, maissitärkkelys, soijalesitiini, maitojauhe, munanvalkuaisjauhe, aromit, voi, suola, sitruunahappo, tomusokeri, toffeearomi. 

Kumpaako sinä syöttäisit lapsellesi? Itsellesi? 

Munia muutenkin kuin pääsiäisenä. nettikuva.

Muita mieleen jääneitä asioita oli se, että itsekuria voi opetella. Jos kaapissa on suklaata ja voit jo haaveissasi maistaa ja haistaa sen kielesi päällä niin odota 10min. Kun sitten 10min kuluttua menet kaapille voit taas ajatella miten hyvää se olisi ja odottaa vielä 20min. Näin olet treenannut itsekuria ja sitten voit mennä syömään suklaan. Tai kaksi. (Hetkinen, sanoikohan se noin kuitenkaan) 

Nettikuva, oikeassa elämässä tarttisi jeesusteippiä.

Sydämellisen mukavan oloinen ihminen ja huikea bisnesnainen suomalaisessa mittakaavassa tuo Jutta G. Tuskin maltan odottaa hikoilevia, stressaantuneita ja yber v..tuuntuneita morsiammia Jutan tulevassa tv-sarjassa kun mekko ei mahdu ja päivälläkin (ei vain yöllä) pitää laihtua. Siinä voi mennä katsoessa muutama kananmuna keltuaisineen :D

Sytyttääkö Jutta G. tunteita puoleen toiseen?

Kyselyikä

Muistan vieläkin kuin eilisen kun veljeni oli 3-4v ja pahimmassa kyselyiässä. "Miksi taivaalla on kuu?", "Miksi se ei ole sininen?", "Sä sisko olet jo tosi aikuinen, eikö koulussa opeteta mitään?".. Muistan miettineeni miten en IKINÄ hanki lapsia! Toisin vaan kävi..

Tänään 1,5h kävelylenkillä 2-vuotiaan Hobitin kanssa.

H: "Mikä tämä on?"
Ä: "Se on metsää."
H: "Mikä tämä on?"
Ä: "Se on puu, siellä laulaa lintuja."
H: "Mikä tämä on?"
Ä: "Se on joku roska, hyi."
H: "Mikä tämä on?"
Ä: "Se on joku puunpala, joku keppi."
H: "Mikä tämä on?"
Ä: "No joku heinämöhnä, mitä tuo tuollainen heinä nyt sitten virallisesti on."
H: "Mikä tämä on?"
Ä "No en kuule tiedä.. maata? Kuraa? Hiekkaa?.!
H: "Mitä tämä on?"
Ä: "Se on joku pikkukivi, sellainen mitä on joka paikassa sata!"
H: "Mitä tämä on?"
Ä: "No kuule osoittelet pelkkää ilmaa, kemiallinen merkki O.. sitäkö meinaat??!!"
H: "Mitä  tämä on?"
Ä: "Se on se sama metsä, se sama mikä tässä nyt on ollut KOKO ajan!!"
H: "Mikä tämä on?"

.. Taitaa olla äidin mielenterveys, näytti juoksevan tuolla metsässä kovaa vauhtia meistä poispäin!

"Mikä tämä on???"

Nosh naistenvaatemallisto 2014

Nosh Organics julkaisi tänään ensimmäisen naistenvaatemallistonsa ja sattumalta pääsin heti julkaisupäivänä tutustumaan tähän luomupuuvillaiseen mallistoon. Miten olisikin nyt kiva sanoa että hihkun innosta, mutta ei. Varmasti ihana mallisto monelle, mutta kun ei iske niin ei iske. Liian väritön ja mauton, hyvin sellainen suomalainen ja klassinen. Joskus toki on sitäkin toivonut että olisi enemmän klassinen kuin köyhän miehen Hermanni Pelle, mutta minkäs sitä itselleen mahtaa. Mallisto teki kyllä kutsuilla hyvin kauppaansa ja materiaalit olivat aivan ihania! Kaikkea teki mieli pukea päälleen ihan vain sen perusteella miten napakoilta ja laadukkailta vaatteet tuntuivat. Voisin nukkua ihanasti Noshin tekemissä sänkyvaatteissa. Siinäpä tuotekehittelyidea!! Zeepra pussilakanat!

Luonnonvalkoista, pikkuraitaa harmaana, oliivinvihreänä, hailun keltaisena. Harmaata.. 

Mallistoahan ei myydä netissä vaan ainoastaan kotikutsujen kautta. Rekissähän ne tietenkin näyttävät paljon surkeammilta kuin päällä, joten se livenä myyminen lieneekin ihan viisasta. 

Heitän villin ennustuksen että kukkaiset caprit tulevat suht pian alennukseen :D Toinen veikkaus on että mustat vatsaa litistävät pitkikset on kohta myyty loppuun. 

Nompun korut sitä vastoin ovat aina yhtä ihania. Haaveilin jo pitkästä tukasta, ihan vain että voisi ostaa syötävän suloisia pompuloita. Tosin tällä Katri Helena-tukkalaadulla pompulat valuisi pitkin lepattavia haituvia joten jääkööt kuitenkin vain haaveeksi. 

Herättääkö mallisto tunteita puolesta tai vastaan? 

Se aika vuodesta

Reiman tehtaanmyymälän tyhjennys. Ensimmäinen ajatus joka putkahti mieleen: "olisipa kiva käydä mutta hulluko sinne ensimmäisenä aamuna menee jos ei halua päästä hengestään/mielenterveydestään". Toinen ajatus: "ainoa sopiva päivä on se ensimmäinen". Kolmas ajatus: "Henki (miten yliarvostettua) ja mielenterveydestäkin nyt voidaan olla montaa mieltä.

Selkeästi omaan silti hieman itsesuojeluvaihtoa tai silkkaa pelkoa, joten ihan ovien avaamiseen en aikonut tähdätä, vaan lonsin paikalle noin 2h ovien avaamisen jälkeen. Silloin kassajonot olivat suurinpiirtein yhtä pitkät kuin leipäjono Neuvostoliitossa tai laulujono idolsissa. Hämmentävää.     

Välikausihaalareita oli turha hakea, samoin jos lapsonen tarvitsee kokoa 92, oli aika turha reissu. 74cm olisi ollut mahtavia trenditakkeja sekä 122cm toppaa. Tosin rekkejä täydennetään monta päivää, joten valikoimat muuttunevat jatkuvasti. 

Löydettiinkö jotakin? No toki! 

Kenkiä, kenkiä kenkiä.. kalliita 5e kenkiä. Hobitti kylpee kengissä (konkreettisesti), outo lapsi.

Itse ajattelin asetella kengät kuvaan hieman eri tavalla, mutta ehkä Hobitin näkemys on taiteellisempi.

Yritys kuvata vaatteita :/

Musta-valkoinen appelsiini on kevään uutuuksia, pupu-pöllö-pandat olivat 5e/kpl. Kotiasuina loistavia ja 100% puuvilla käy hyvin atoopikolle. 

Kalsarit Tutkijalle.

Kasa ihania vauvanvaatteita lahjaksi.

Sokerina pohjalla Tutkijan kevättakki. 

Harvoin on uusi takki antanut aihetta todella suureen hymyyn! Loisto ostos!

Itselle riitti riemua siitä että oli aikuista matkaseuraa eikä takapenkillä yhtäkään lasta. 

Kurkistus (jonkun) työelämään

Silloin tällöin harrastamani räpsyjen tikuttelu muuntui ihan konkreettiseksi työpäiväksi tässä menneellä viikolla! Ihan ei ollut sellainen työpäivä millaiseen normaalisti olin tottunut (kotonahan on tullut nyt makoiltua ja lomailtua (buhahahaa..epämääräistä itkunaurua) kohtapuolin 2,5 vuotta) mutta päivä oli antoisa. Ripsiräpsyjen tikuttelu osaa olla vallan miellyttävää toimintaa tuollaisessa ympäristössä ja erittäin mukavien ihmisten työkaverina. Pieninä hassuina annoksina ok, mutta ei tuo räpsyttimien teko mikään elämän suuri intohimo ole. Mikä on, selvinnee ehkä ennen eläkejärjestelmää, jos hyvin käy. Mikä minusta tulee isona. Pienempi? (ohilause.. dieetti siis jatkuu)

Naisten valtakuntaa, ja Elviksen.

Tarkkanäköisimmät bongaavat liikkeen nimen hyllyltä ;)

Aika freesin näköinen 70-luvun Elsuksi. Ja hoikka!

Visiitti kyseiseen liikkeeseen ja paikkakunnalle oli lyhyt ja ytimekäs johtuen sitä että olen 24/7 hälytysvalmiudessa synnytyslaitokselle. Jos joku pohtii että mitä ihmettä se hörisee,  niin kurkista tänne. 

Marilynin ja Elviksen täyteläiseen pinkkiin hattaraan voi sukeltaa parturoitavaksi keskisessä Suomessa, siellä missä ihmiset ovat rehellisen jäyheitä :D