Feikki kevät!

Mulle tuli sitten christmas overdose ihan totaalisesti. Miten se sitten oireili? Kaikki alkoi siitä ihan normaalista kinkkuinhosta joka laajeni ensin laatikkovihaan ja myöhemmin salaattiällötykseen. Yleensä jouluäklö on pysähtynyt siihen mutta tällä kertaa se tuntui vain paisuvan. Ensin alkoi ärsyttää tontut. Siinä ne vaan möllötti ja tuijottivat tyhjyyteen täysin mitäänsanomattomina! Ihan kuin tekemistä ei olisi löytynyt! Ja ne jouluikkunat. Tarviiko sitä nyt ikkunan sisällä olla ikkuna. Mikä ihmeen järki siinäkin muka oikein on? Eikä siinä jouluikkunasta edes näe ulos kun siinä on ne kynttilät. Typerä idea. Puhumattakaan kyntteliköistä. Miten christmas overdose hoidetaan? No pakataan kaikki se ällö sälä takaisin laatikoihin ja viedään varaston peräseinälle odottamaan. (Sitä kun ne taas into pinkeänä laitetaan takaisin.) Jes, sinne meni, buhahaha. (Yksi ikkunatähti jäi mutta se on vain ihana muuten)

Kävin kävelylenkillä ja matkalla selkeästi haistoin nenääni kevään. Tosi harvinaista näin tammikuulla mutta alkoi vallan kevättää. Mitäs minä mistään vuodenajoista piittaan ja laitoin sen kevään meille sisälle kun siltä tuntui. Keväälläkin voi polttaa tuikkuja, ja kynttilöitä ja käyttää torkkupeittoa, kun se on torkkumista eikä talvea varten :)

Punaisen kirjava parkkitalo vilkuilee

Never ending sukka

Mikin housut pullistelee?

Verhot ovat rakastamaani Vallilaa, ja naurettavalla pilkkahinnalla ostettu kankaana lopettaneesta kangaskaupasta. Niiden ompelu olikin sitten kuin kissa hiirelle olisi tehnyt takkia. Ihme että oli edes jotakin mitä ikkunaan ripustaa. Onneksi kukaan ei näe miten siellä on nytkin hakaneulaa alakäänteissä ettei verho lerpata miten sattuu. Tämä blogi ei sattuneesta syystä kerro neulomisesta :D 

Pöydällä odottaa Agathan koottuja. Esikoisen joululahja joka kiertää lapselta äidille. Miksi lukeminen ei laihduta? 

Onhan se kevääksi nyt vähän pimeää ja ankeaa mutta äkkiäkös se menee :) Sopivasti aikaa kuntoremontille (taas). Josko ei nyt ihan bikinikuntoon saakka mutta jos olisi sen verran pienempi, etteivät väkisin mereen takaisin työnnä.

En Osta en

Päätin jo kauan ennen joulua etten sitten varmasti haksahda alennusmyynteihin, siis netissä, kaupoille en lähtisi ihan helpolla hermojani kuluttamaan kuitenkaan. Päätöstä siivitti mukava menoerä jouluna. Eihän pienet lapset nyt mitään mutta tuollainen teini! Se on kuin vertaimevä lepakko mitä kukkaroon tulee. Loputon kaivo minne jokainen ylimääräinen kolikko katoaa jo muutenkin, puhumattakaan joululahjoista, huoh. Tosin ajatus turhan ja edullisen tavaran hankkimisesti on vielä sekopäisempi kuin kalliin ja mukamas tarpeellisen. Siinä siis syy miksi meillä ei (pitänyt) katsella verkkokauppoja!!

Mutta siis kun olin ihan uneton ja sain lahjaksi hieman ylimääräistä ja kaikki on nyt toooosi halpaa, melkein ilmaista! Onhan se nyt paljon järkevämpää jos vaikka sattuu että Hobitin kaikki vaatteet on pyykissä ja pesukone hajoaa niin on sitten just se yksi vaatekerta lisää! Entäs jos sattuukin että se kevättä odottava takki onkin Hobitin omasta mielestä hirrrveen epämukava eikä ole mitään muuta laittaa ja alasti saa sitten kauhean taudin ja kaikki ajattelee että poika on ihan heitteellä. En mä siis muuten!! Kun kerran lupasin että en osta!

Villervalla on niin suloista. Tilasin pojalle legginssit! Kärsiiköhän sen miehisyys nyt kuinka? Miksi niiden nimi muuten on leggarit?? Meidän kaapissa on huonosti kalsareita joten nehän ajaa sitten saman asian ja käyvät hauskoina kotihousuinakin. Miesväelle en kuitenkaan ehkäpä kerro että ne on leggarit :D

Eihän lapsella ole koskaan liikaa pipoja? Vai onko? Miten paljon pipoja löytyy teidän muiden kodeista? Takin olisin halunnut kokosinisenä tai ruskeana mutta koot oli jo myyty loppuun. Kivahan tuokin on ja mustat housut löytyy kaapista valmiiksi :)

Yhden oston tein muuten kaupastakin. Tuo Ticketin pipo huusi hyllyssä jo normihintaisenakin Hobitin nimeä ja nyt se pääsi kotiin <3 

2013

Vuosi se sitten taas mennä rymyytti ohi että paukahti. Missä mä olin kun tämäkin taas tapahtui? En huomannut mitään! Joku ihmeen ryppypussi on selkeästi pesiytynyt silmän alapuolelle nurkkaan, enkä saanut sitä pesemällä pois. Kokeilin myös perusrasvaa joka kirvelee silmiä by the way. Vähän ahdistaa kyllä, vuodet menee ja se pussi vain kasvaa. Kohta otsaankin saa alkaa tiputtelemaan siemeniä kyntämättä ja siellä voi kasvattaa vaikka kivoja pikkukukkia niissä vaoissa, kunhan muistaa vain kastella aika ajoin.

Otsa, nou komments. Nettikuva, ei meidän takapiha.

Tapahtui tietysti muutakin kuin se että alan rypistyä. Vuosi oli nyt hyvä ja oikeastaan jopa ihana. Sitä edeltänyt olikin sitten sellainen emotionaalinen vuoristorata etten ihan heti halua moista kokea. Luulen että sain 2013 sellaisen henkisen hengähdystauon ennen seuraavaa showta.

Lyhyt ja ytimekäs muistelo.. 

Hobitti kasvoi vauvasta keskustelevaksi ihmiseksi jolla on mielipiteitä. En pue, en nuku, en ole hiljaa, en puhu, en laula, en tanssi, en liiku, en makaa ym.

Mä katson Ylvistä kun mua huvittaa!

Muutettiin uuteen kotiin joka oli meille tehty ja meidän näköinen. ulkoapäin se näyttää kyllä ihan normaalilta ja jopa trendikkäältä. 

Muusikon bändi sai keikkaa. Mä olin niiiiin ylpeä et meinasin haljeta. Mikä olisi ollut tosi sotkuista. Kuvia löytyi täältä täältä. Siis keikasta :D

Oltiin kesällä vielä osa lasten potkupalloelämää (kuudetta vuotta), mutta ollaan siitä nyt ensi vuosi sivussa. Vähän ahdistaa miten tulevaisuudessa pystyy täyttämään kaiken sen kesäisen vapaa-ajan mitä kökkäilyhommista ja kentän laidalla huutamisesta jää. Pitäisiköhän ostaa minipossu?

Kannustaminen käy kunnon päälle!

Ettei vapaata olisi liiaksi päädyin mukaan ihanaan vapaaehtoistoimintaan. Ehkä raotan sitäkin joskus  <3

Niin ja perustinhan minä toiminimen ja aloin tekemään käsillä töitä. Ihania ihmisiä olen uuden osa-aika yrittäjyyden kautta tavannut ja muutama asiakas on muuttumaan ihan ystäväksi. Voisiko paremmin olla? No, oikeastaan voisi, mutta loistavan hyvä tuokin :D

Postaan tikuttamisesta joskus enemmän :)

Hobitin kauttakin olen tutustunut todella moneen uuteen ihmiseen joiden tunteminen on vallan mukavaa. Työelämään paluuta en suunnittele vaan harrastelen nyt tätä elämää ennenkuin oravanpyörä nappaa mukaansa jossain vaiheessa. Siellä minä sitten juoksen etuhampaat ojossa eläkeikää kiinni rypyt heiluen. Mut jos nyt tuo 2014 ensin. 

Nettikuva tämäkin, ihan todella.

Toistojen määrä

Ny nyt se sitten alkoi meilläkin ihan todella! Nimittäin se loputon höpöttäminen, saman asian uudelleen ja uudelleen toistaminen repeatillä, kuin vanha gramofoni uudestaa ja uudestaan loputtomasti kohta maailmanloppua.. Pissattaako? pissattaako? Tuleeko pissa? Pissattaako? Onko pissähätä? Pissattaako? PISSATTAAKO?

Luulisi tuonkin jossain vaiheessa jo ottavan muksua päähän oikein kunnolla. Tänään Hobitti sai armottoman kilahdus kohtauksen kun vanha kumisaapas ei mahtunut jalkaan. Pohdin että ehkäpä se oli vain viimeinen pisara tälle päivälle siinä pissattaako-kyselyssä mitä äiti jaksaa niin tekopirteenä että suunpielet repeilee. 

"Mennään potalle, potalla on NIIIN kivaa". Jaa-a, miksiköhän aikuiset ei sitten vietetä siellä pidempiä aikoja? Aikuinen tulee vessasta ihan yhtä elämäänsä kyllästyneen näköisenä kuin miltä näytti sinne mennessään.

 "Mahtava potta, jes mikä hieno potta!!" Muoviahan tuo on, muovisaavi jossa on reikä. 

 "Kohta sinne tulee iiiiso pissu!!" Ja mistäköhän kukaan tietää etukäteen kenenkään virtsamääriä tai niiden puutetta. Mitä jos ei vaan kuseta yhtään? 

"Luetaan kirja, sitten pissu tulee!" Jep, pissa tunnetusti pitää lastenkirjallisuudesta valtavasti. 

"Lauletaan laulu, sitten tulee pissu!" Taitaa paeta pikemmin syvemmälle rakkoon. 

"Sitten kun pissu tulee niin riemuitaan ja tanssitaan!" Pääsisikö takaisin kohtuun?

Siis pissata tonne, eihän se edes lämmitä yhtään???

Saatiin silti se pissa tulemaan kunhan äiti lähti vahingossa viemään vaippaa roskikseen. 45 minuuttia vessassa istumista/kerta (en sitten keksinyt mitään muuta tapaa viettää joulua) ja koko ajan ongelmana oli vieressä istuva äiti. Oikein kun asiaa ajattelee niin tuskin minäkään saisin liruteltua jos oma äiti istuisi siinä vieressä tuijottamassa naama kuin hangon keksi.  Ei tämä mikään Big Brother ole! 

Missä on uusin Seiska? Missä täällä on Tauski?

Pottana meillä olisi fiksu ja käytännöinen ja sisustukseen sopiva babybjörn mutta Hobitti ei nimensä mukaisesti yllä siihen kunnolla, joten hän ei halua edes katsoa sen suuntaan. Käytämme siis sellaista 4e pottaa joka on matala, ruma ja erittäin kurja tyhjentää. 

Saldo 5 päivän jälkeen 6 pissua pottaan. (1x vessan matolle salakavalasti, 1x keittiön pöydän jalkaan, 1x vanhempien sänkyä vasten) 

Mä pissaisin pottaan!!! Juuhuuuu!!

Ohi on!

Ihanaa, se meni taas. Olihan se mukavaa niin kauan kuin sitä kesti ja saa tulla ensivuonnakin, mutta just nyt ei tule ikävä. Ainakaan laatikoita!! Oikeasti, suomalainen perinneruoka on aivan uskomattoman ruskeaa/beigeä! Punajuuri on ainoa alkuperäinen väripilkku. Lanttulaatikkoa katsoessa päässä käy ajatus että voisihan tuossa juhlapöydässä olla sitä pettuakin. Kinkku annettiin jo pois innokkaalle hernekeiton keittäjälle. Minä en halua sitä samaa sikaa nähdä enää ikinä!! Riittää kun katsoo peiliin niin näkee sen selkeästi siellä :) 

Tänävuonna pukki yllätti niin että melkein tippui nestettä silmästä. Kummallisen painavasta laatikosta paljastui se niin kovasti kaipaamani järkkäri! Ihana tiiliskiven painoinen Nikon d3100! En tosiaan olisi uskonut että olen ollut noin kiltti. Suunnittelin jo alustavasti heittäväni takapihan fasaaneja vanhalla powershotilla mutta tuskin osuisin kuitenkaan :)

Lapset saivat musiikkia ja kirjoja. Hieman eri muodoissa eri ikäisille mutta idea sama :)

Jouluyönä hiippailtiin paikalliselle hautausmaalle. Itsellä ei täällä ole ketään rakkaita, mutta monilla on, ja jos sen joskus voi tuntea vatsassa saakka, niin se on jouluöisin. 

Ei ollut musta joulu, vaan ruskean vihertävä sekä erittäin märkä. Märkä myös sisällä kun aloitettiin Hobitilla pottattelu. Mutta se ehkäpä vaatii ihan toisen postauksen :D