Äiti!

Hieman yli vuosi sitten tuli karmea havahtuminen aiheeseen olen vanha. Vanha siis ajatellen sitä että minulla olisi aina vanhemmat joiden luo voin mennä linkuttaen nyrjäytettyä nilkkaa/polvea/päätä/sydäntä, vinkua ja vonkua ja kerjätä sääliä ja sitten ne vanhemmat laittaa laastarin ja puhaltaa, asettelee torkkupeittoa päälle, antaa kaukosäätimen ja keittää kahvia. Mutta niinhän ei ole kun tulee vanhaksi? Paitsi joillan peräkamarinpojilla jotka asuu kotona vielä 60-vuotiaana kun kukaan nainen ei osaa leipoa pullaa kuten oma äiti 90v. 

No, tämä ajatus siis siitä miten ihanasti minulla on vielä ne puhaltajat olemassa. Eri osoitteissa ovat olleet jo kauan, mutta ihan sama vaikka asuisivat kuussa kunhan saan puhelimella kiinni tarvittaessa jos tulee hinku vinkua. Itse asustelen heistä suhteellisen kaukana, mutta en sentään kuussa kuitenkaan. Pikavisiitti äitini luo näin joulun alla oli ainakin herkullisen tuoksuinen. Äitini pitää huolen siitä ettei Hobitin posket joulun jälkeen ainakaan roiku ylempänä. Meidän perhe ei myöskään kohta voi matkustaa samalla hissillä vaan minä yksin matkustan tavarahissillä.. mikäs niissä olikaan se painoraja?

Hmmm. pipareita ja maitoa! Enää puuttuu lehmä!

Mummin tekemä karkkikuusi. Äkkiä kuva kun kohta se on enää pelkkä kuusi.

Hobitti pääsi tällä reissulla ensimmäisen kerran elämässään leipomaan pullaa. Ikimuistoisen tapauksesta ehkäpä teki se, ettei lapsen kanssa leipomassa ollut oma äiti eikä edes se pullataituri mummi, vaan sattumalta eräs kahville poikennut ystävä joka kaiken hässäkän keskellä huomasi että lapsihan haluaa selvästi leipoa! Valtaisa leipomisinto kesti huikean 2,5min, joten eipä liene valtavasti jälkipolville kerrottavaa. Tulen suosittelemaan Hobitille että hankkii sitten hieman vanhempana kokkaavan ja leipovan vaimon. 

"Siis mitä ihmeen möhnää tää on??"

Enää muutama päivä jouluun! Kohta pukit asettelee jo partoja tip top ja tap!