Ohi on!

Ihanaa, se meni taas. Olihan se mukavaa niin kauan kuin sitä kesti ja saa tulla ensivuonnakin, mutta just nyt ei tule ikävä. Ainakaan laatikoita!! Oikeasti, suomalainen perinneruoka on aivan uskomattoman ruskeaa/beigeä! Punajuuri on ainoa alkuperäinen väripilkku. Lanttulaatikkoa katsoessa päässä käy ajatus että voisihan tuossa juhlapöydässä olla sitä pettuakin. Kinkku annettiin jo pois innokkaalle hernekeiton keittäjälle. Minä en halua sitä samaa sikaa nähdä enää ikinä!! Riittää kun katsoo peiliin niin näkee sen selkeästi siellä :) 

Tänävuonna pukki yllätti niin että melkein tippui nestettä silmästä. Kummallisen painavasta laatikosta paljastui se niin kovasti kaipaamani järkkäri! Ihana tiiliskiven painoinen Nikon d3100! En tosiaan olisi uskonut että olen ollut noin kiltti. Suunnittelin jo alustavasti heittäväni takapihan fasaaneja vanhalla powershotilla mutta tuskin osuisin kuitenkaan :)

Lapset saivat musiikkia ja kirjoja. Hieman eri muodoissa eri ikäisille mutta idea sama :)

Jouluyönä hiippailtiin paikalliselle hautausmaalle. Itsellä ei täällä ole ketään rakkaita, mutta monilla on, ja jos sen joskus voi tuntea vatsassa saakka, niin se on jouluöisin. 

Ei ollut musta joulu, vaan ruskean vihertävä sekä erittäin märkä. Märkä myös sisällä kun aloitettiin Hobitilla pottattelu. Mutta se ehkäpä vaatii ihan toisen postauksen :D